Toimihenkilöstön virkarikkeet ja vankien aiheuttamat järjestyshäiriöt Tammisaaren pakkotyölaitoksessa vuosina 1918–1927
Järvinen, Oona (2020)
Järvinen, Oona
2020
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284295
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284295
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Suomen sisällissodan jälkeistä Tammisaaren pakkotyölaitoksen toimintaa. Tutkielmassa tarkastelen pakkotyölaitoksen työntekijöiden virkarikkeitä sekä vankien aiheuttamia järjestyshäiriöitä. Tammisaaren vankileiri perustettiin venäläisten 1910-luvulla rakentamalle sotilasalueelle 18.5.1918 tehdyn päätöksen mukaisesti. Armahdusten seurauksena vankileirien tarve väheni. Lappeenrannan ja Hämeenlinnan vankileireiltä valtiorikosvangit poistuivat vuoden 1919 alussa sekä Hennalan ja Turun kasarmeilta saman vuoden keväänä. Vuonna 1921 punavankeja alettiin keskittää Tammisaaren pakkotyölaitokseen, josta tuli Suomen suurin vankila. Vuodesta 1923 alkaen Tammisaaren pakkotyölaitokseen sijoitettiin myös tavallisia rikollisia ja maanpetoksellisesta toiminnasta tuomittuja kommunisteja. Tutkimukseni rajautuu vuoteen 1927, jolloin viimeisetkin punavangit vapautuivat vankeudesta.
Tutkimukseni tärkeimpänä lähdemateriaalina olen käyttänyt Tammisaaren pakkotyölaitoksen johtokunnan pöytäkirjoja sekä rangaistuspäiväkirjoja. Vankileirin muututtua pakkotyölaitokseksi laitokseen valittiin johtokunta, johon kuuluivat leirinjohtajat, talouspäällikkö, pappi ja lääkäri. Johtokunta kokoontui säännöllisesti selvittämään laitoksen järjestysongelmia ja korjaamaan kurinpidollisia tehtäviä. Rangaistuspäiväkirjoihin merkittiin vankien aiheuttamia järjestysrikkomuksia. Lähteiden avulla olen tarkastellut, millaisia epäkohtia ja kurinpidollisia toimia laitoksella esiintyi vankien ja sen työntekijöiden keskuudessa. Tarkastelemalla molempia osapuolia muodostan käsityksen siitä, miten vangit suhtautuivat laitoksien järjestyssääntöihin ja miten työntekijät suhtautuivat toimenkuvaansa. Henkilökunnan virkarikkeet ja vankien aiheuttamat järjestyshäiriöt ilmentävät sosiaalisen järjestyksen ja laitoksen toiminnan organisoitumisen häiriöitä. Tutkielmassa nostan esille myös sen, millainen vallitseva vankilajärjestys oli ja millaisia olivat vankien oikeudet ja järjestyssäännöt sekä työntekijöiden ohjesäännöt ymmärtääkseni sitä, miten laitoksen järjestys rakentui.
Työntekijöiden yleisemmäksi virkarikkeeksi muodostui alkoholinkäyttö virantoimituksessa. Alkoholinkäyttöä ilmeni laitoksen ulkopuolella ja sen alueella, jolloin juopuneena oleminen vaikutti myös työntekijöiden palveluksen suorittamiseen. Kieltolain voimassaolo kovensi rikkeestä saatua rangaistusta. Toiseksi yleisemmäksi virkarikkeeksi muodostui huolimattomuus virantoimituksessa, joka mahdollisti vangin karkaamisen tai sen yrityksen. Yleisiksi virkarikkeiksi muodostuivat myös nukkuminen tai torkkuminen sekä yleinen huolimattomuus työntekijöiden keskuudessa. Yleinen huolimattomuus näkyi esimerkiksi vankien valvomatta jättämisenä, vahtipaikan vartioimattomuudessa, työhön kuuluvan tehtävän suorittamisen unohtamisena, laitoksen omaisuuden hukkaamisena ja valvomatta jättämisenä, vartijan työhön kuuluvan aseen käsittelyssä ja hallussa pitämisenä. Vankien yleisemmäksi aiheuttamaksi järjestysrikkeeksi muodostui sopimaton käytös, mitä ilmeni laitoksen henkilökuntaa ja kanssavankeja kohtaan. Yleiseksi vankien aiheuttamaksi järjestyshäiriöksi muodostuivat laiskuus työnteossa ja työstä kieltäytyminen. Vankien harjoittama laiskuus työnteosta ja työstä kieltäytyminen liittyi vahvasti poliittisten vankien suutari työneuvoston toimintaan, jonka yhtenä tavoitteena oli luokkataistelun jatkaminen. Tavalliseksi vankien aiheuttamaksi järjestyshäiriöksi muodostui myös valtion omaisuuden turmeleminen, mikä ilmeni vankien huolimattomuutena, tahallisena vahingontekona sekä laitoksen omaisuuden hävittämisenä. Yleiseksi järjestyshäiriöksi osoittautui myös luvattomien esineiden hallussapito. Vangeilta löydettiin esimerkiksi rahaa, käyttöesineitä ja kirjallisuutta. Vangeille yritettiin välittää luvattomia esineitä esimerkiksi vankien omaisten tapaamisissa, jonka lisäksi vangit organisoivat työntekijöiden ja vankien välistä kiellettyä välitystä.
Tutkimukseni tärkeimpänä lähdemateriaalina olen käyttänyt Tammisaaren pakkotyölaitoksen johtokunnan pöytäkirjoja sekä rangaistuspäiväkirjoja. Vankileirin muututtua pakkotyölaitokseksi laitokseen valittiin johtokunta, johon kuuluivat leirinjohtajat, talouspäällikkö, pappi ja lääkäri. Johtokunta kokoontui säännöllisesti selvittämään laitoksen järjestysongelmia ja korjaamaan kurinpidollisia tehtäviä. Rangaistuspäiväkirjoihin merkittiin vankien aiheuttamia järjestysrikkomuksia. Lähteiden avulla olen tarkastellut, millaisia epäkohtia ja kurinpidollisia toimia laitoksella esiintyi vankien ja sen työntekijöiden keskuudessa. Tarkastelemalla molempia osapuolia muodostan käsityksen siitä, miten vangit suhtautuivat laitoksien järjestyssääntöihin ja miten työntekijät suhtautuivat toimenkuvaansa. Henkilökunnan virkarikkeet ja vankien aiheuttamat järjestyshäiriöt ilmentävät sosiaalisen järjestyksen ja laitoksen toiminnan organisoitumisen häiriöitä. Tutkielmassa nostan esille myös sen, millainen vallitseva vankilajärjestys oli ja millaisia olivat vankien oikeudet ja järjestyssäännöt sekä työntekijöiden ohjesäännöt ymmärtääkseni sitä, miten laitoksen järjestys rakentui.
Työntekijöiden yleisemmäksi virkarikkeeksi muodostui alkoholinkäyttö virantoimituksessa. Alkoholinkäyttöä ilmeni laitoksen ulkopuolella ja sen alueella, jolloin juopuneena oleminen vaikutti myös työntekijöiden palveluksen suorittamiseen. Kieltolain voimassaolo kovensi rikkeestä saatua rangaistusta. Toiseksi yleisemmäksi virkarikkeeksi muodostui huolimattomuus virantoimituksessa, joka mahdollisti vangin karkaamisen tai sen yrityksen. Yleisiksi virkarikkeiksi muodostuivat myös nukkuminen tai torkkuminen sekä yleinen huolimattomuus työntekijöiden keskuudessa. Yleinen huolimattomuus näkyi esimerkiksi vankien valvomatta jättämisenä, vahtipaikan vartioimattomuudessa, työhön kuuluvan tehtävän suorittamisen unohtamisena, laitoksen omaisuuden hukkaamisena ja valvomatta jättämisenä, vartijan työhön kuuluvan aseen käsittelyssä ja hallussa pitämisenä. Vankien yleisemmäksi aiheuttamaksi järjestysrikkeeksi muodostui sopimaton käytös, mitä ilmeni laitoksen henkilökuntaa ja kanssavankeja kohtaan. Yleiseksi vankien aiheuttamaksi järjestyshäiriöksi muodostuivat laiskuus työnteossa ja työstä kieltäytyminen. Vankien harjoittama laiskuus työnteosta ja työstä kieltäytyminen liittyi vahvasti poliittisten vankien suutari työneuvoston toimintaan, jonka yhtenä tavoitteena oli luokkataistelun jatkaminen. Tavalliseksi vankien aiheuttamaksi järjestyshäiriöksi muodostui myös valtion omaisuuden turmeleminen, mikä ilmeni vankien huolimattomuutena, tahallisena vahingontekona sekä laitoksen omaisuuden hävittämisenä. Yleiseksi järjestyshäiriöksi osoittautui myös luvattomien esineiden hallussapito. Vangeilta löydettiin esimerkiksi rahaa, käyttöesineitä ja kirjallisuutta. Vangeille yritettiin välittää luvattomia esineitä esimerkiksi vankien omaisten tapaamisissa, jonka lisäksi vangit organisoivat työntekijöiden ja vankien välistä kiellettyä välitystä.