Journalismi herää eloon – Digitaalisen tarinankerronnan vaikuttavuus ilmastonmuutosuutisoinnissa
Lindgren, Anni (2020)
Lindgren, Anni
2020
Journalistiikan ja mediatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Journalism and Media Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284041
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen digitaalista tarinankerrontaa ja pyrin selvittämään, millä keinoin se rakentaa vaikuttavuutta ilmastonmuutosuutisoinnissa. Digitaalinen tarinankerronta on multimodaalisuuden ja narratiivisuuden keinoja hyödyntävä journalismin muoto, jonka kehittyvä teknologia on mahdollistanut. Yksi digitaalisen tarinankerronnan uranuurtajista on yhdysvaltalaismedia The New York Times, jonka neljää digitaalisen tarinankerronnan juttukokonaisuutta tarkastelen tutkimuksessani. Juttukokonaisuudet edustavat aiheeltaan ilmastonmuutosjournalismia. Ilmastonmuutos on valikoitunut pro gradu -tutkielmani teemaksi, koska sen asema on nyky-yhteiskunnassamme keskeinen ja moniin rakenteisiin ulottuva.
Tutkimuksessani pyrin selvittämään, mitä vaikuttavuuden keinoja digitaalinen tarinankerronta omaa ja kuinka nämä keinot vaikuttavat sen kerrontaan. Lisäksi pyrin haastattelututkimuksen keinoin selvittämään, millaiseksi käyttäjät arvioivat digitaalisen tarinankerronnan ilmastonmuutosuutisoinnin vaikuttavuuden. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jossa perehdyn digitaaliseen tarinankerrontaan kahden empiirisen aineiston avulla. Ensimmäisenä aineistonani ovat The New York Timesin neljä ilmastonmuutosaiheista juttukokonaisuutta, toisena aineistonani hyödynnän tätä tutkimusta varten toteuttamani haastattelututkimuksen ryhmähaastattelujen litterointeja. Haastattelin tutkimuksessani 12 suomalaislukion toisen vuoden viestinnän opiskelijaa, jotka ennen haastattelutilannetta perehtyivät esimerkkiaineistoni juttukokonaisuuksiin.
Analysoin molempia empiirisiä aineistojani laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin keskeisenä työkaluna käytän määrittelemääni digitaalisen tarinankerronnan vaikuttavuuden kolmea sisäl- löllistä keinoa, jotka ovat multimodaalisuus, visuaalisuus ja narratiivisuus. Näiden käsitteiden avulla pystyin poimimaan aineistostani tutkimukseni kannalta olennaisimman. The New York Timesin juttukokonaisuuksien analysoinnissa hyödynsin myös havaintomatriisia, jonka kautta havainnoin aineistoni multimodaalisuutta kvantitatiivisin keinoin. Matriisiin kerätty tieto osoittaa, että digitaaliselle tarinankerronnalle on ominaista useita erilaisia kerronnan keinoja hyödyntävä multimodaalisuus. Keräämäni esimerkkiaineisto piti sisällään sekä tekstiä että erilaisia visuaalisia moodeja kuten liikkuvaa kuvaa, grafiikkaa ja valokuvia. Tutkimuksen sisällönanalyysi tukee havaintoa siitä, että digitaalisen tarinankerronnan visuaaliset moodit ovat monipuolisempia kuin perinteisessä uutisjournalismissa. Myös digitaalisen tarinankerronnan erilaiset narratiivisuuden keinot näkyvät esimerkkiaineistossa.
Tutkimuksessani havaitsin, että digitaalinen tarinankerronta hyödyntää multimodaalisuuden, visuaa- lisuuden ja narratiivisuuden keinoja saavuttaakseen vaikuttavamman lopputuloksen kerronnassaan. Edellä mainitut sisällölliset keinot saavat yleisöt kiinnittymään syvemmin tarinaan ja näin lisäämään tunnetta tarinankerronnasta. Haastattelututkimuksessa kävi ilmi myös se, että sisällöllisten keinojen tuoma tunne journalismin laadusta ja siihen käytetyn vaivan määrästä lisäsi vaikuttavuuden kokemusta. Tutkimukseen osallistuneiden haastateltavien mielestä digitaalisen journalismin keinot lisäsivät kerronnan vaikuttavuutta, mutta eivät automaattisesti päihitä perinteistä journalismia. Journalistisen juttukokonaisuuden aiheella ja sisällöllä on keskeinen merkitys kokonaisuuden vaikuttavuutta arvioitaessa.
Tutkimuksessani pyrin selvittämään, mitä vaikuttavuuden keinoja digitaalinen tarinankerronta omaa ja kuinka nämä keinot vaikuttavat sen kerrontaan. Lisäksi pyrin haastattelututkimuksen keinoin selvittämään, millaiseksi käyttäjät arvioivat digitaalisen tarinankerronnan ilmastonmuutosuutisoinnin vaikuttavuuden. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jossa perehdyn digitaaliseen tarinankerrontaan kahden empiirisen aineiston avulla. Ensimmäisenä aineistonani ovat The New York Timesin neljä ilmastonmuutosaiheista juttukokonaisuutta, toisena aineistonani hyödynnän tätä tutkimusta varten toteuttamani haastattelututkimuksen ryhmähaastattelujen litterointeja. Haastattelin tutkimuksessani 12 suomalaislukion toisen vuoden viestinnän opiskelijaa, jotka ennen haastattelutilannetta perehtyivät esimerkkiaineistoni juttukokonaisuuksiin.
Analysoin molempia empiirisiä aineistojani laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin keskeisenä työkaluna käytän määrittelemääni digitaalisen tarinankerronnan vaikuttavuuden kolmea sisäl- löllistä keinoa, jotka ovat multimodaalisuus, visuaalisuus ja narratiivisuus. Näiden käsitteiden avulla pystyin poimimaan aineistostani tutkimukseni kannalta olennaisimman. The New York Timesin juttukokonaisuuksien analysoinnissa hyödynsin myös havaintomatriisia, jonka kautta havainnoin aineistoni multimodaalisuutta kvantitatiivisin keinoin. Matriisiin kerätty tieto osoittaa, että digitaaliselle tarinankerronnalle on ominaista useita erilaisia kerronnan keinoja hyödyntävä multimodaalisuus. Keräämäni esimerkkiaineisto piti sisällään sekä tekstiä että erilaisia visuaalisia moodeja kuten liikkuvaa kuvaa, grafiikkaa ja valokuvia. Tutkimuksen sisällönanalyysi tukee havaintoa siitä, että digitaalisen tarinankerronnan visuaaliset moodit ovat monipuolisempia kuin perinteisessä uutisjournalismissa. Myös digitaalisen tarinankerronnan erilaiset narratiivisuuden keinot näkyvät esimerkkiaineistossa.
Tutkimuksessani havaitsin, että digitaalinen tarinankerronta hyödyntää multimodaalisuuden, visuaa- lisuuden ja narratiivisuuden keinoja saavuttaakseen vaikuttavamman lopputuloksen kerronnassaan. Edellä mainitut sisällölliset keinot saavat yleisöt kiinnittymään syvemmin tarinaan ja näin lisäämään tunnetta tarinankerronnasta. Haastattelututkimuksessa kävi ilmi myös se, että sisällöllisten keinojen tuoma tunne journalismin laadusta ja siihen käytetyn vaivan määrästä lisäsi vaikuttavuuden kokemusta. Tutkimukseen osallistuneiden haastateltavien mielestä digitaalisen journalismin keinot lisäsivät kerronnan vaikuttavuutta, mutta eivät automaattisesti päihitä perinteistä journalismia. Journalistisen juttukokonaisuuden aiheella ja sisällöllä on keskeinen merkitys kokonaisuuden vaikuttavuutta arvioitaessa.