Kirjat kirjoina: Haastattelututkimus kirjallisuuskriitikoiden suhtautumisesta maahanmuuttajakirjallisuuden genreen
Pikkarainen, Elina (2020)
Pikkarainen, Elina
2020
Journalistiikan ja mediatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Journalism and Media Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004243669
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004243669
Tiivistelmä
Viime vuosikymmeninä tapahtuneen kirjallisuuden moniäänisyyden lisääntymisen myötä kirjallisella kentällä on virinnyt Suomessakin keskustelua siitä, millaisin määrittein tätä muutosta tulisi luonnehtia. 2000-luvun kuluessa kirjallisuudentutkimukseen nousseiden maahanmuuttajakirjallisuuden ja monikulttuurisen kirjallisuuden nimitysten onnistuneisuutta kyseenalaistavia näkemyksiä ovat viime vuosina nostaneet julkiseen keskusteluun myös muun muassa kirjailijat itse.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelin kirjallisuuden jonkinlaisiksi esilukijoiksikin kutsuttujen kirjallisuuskriitikoiden näkemystä aiheeseen representaation politiikkaan nivoutuvien kysymysten näkökulmasta. Haastattelin viittä kirjallisuuskriitikkoa viidestä suomalaisesta sanoma- tai aikakauslehdestä selvittääkseni kriitikoiden suhtautumista akateemisessa tutkimuksessa käytössä olevien määritelmien onnistuneisuuteen ja ylipäätään siihen, kuinka tarpeelliseksi kriitikot kokevat kirjailijaan itseensä tai hänen ominaisuuksiinsa viittaamisen. Haastatteluosiossa käsiteltiin lisäksi kahta tai kolmea kyseisen kriitikon jostakin niin sanottuun maahanmuuttajakirjallisuuteen luokiteltavissa olevasta teoksesta laatimaa arviota muun muassa siitä näkökulmasta, kuinka tietoisten valintojen tuloksina arviot ovat lopulliseen muotoonsa muovautuneet.
Diskurssianalyysin avulla kriitikoiden haastatteluista erottui lopulta viidenlaisia diskursseja. Niiden kautta suhtautuminen edelleen Suomessa varsin marginaaliseksi koettuun maahanmuuttajakirjallisuuden genreen näyttäytyi jokseenkin kielteisenä, sillä se koettiin leimaavaksi ja tulkintoja typistäväksi. Taustaan viittaaminen koettiin myös kirjailijan kannalta epäreiluksi lukuun ottamatta muutamaa poikkeustapausta, sillä esimerkiksi kirjan tematiikasta nousevan teeman nähtiin toimivan yhtenä mahdollisena oikeutuksena maininnan tekemiselle. Toisaalta tarpeen korostaa maahanmuuttajataustaa koettiin myös vähentyneen.
Keskeisenä tutkimustuloksena erottui myös kriitikoiden halu pyrkiä käsittelemään kutakin kirjaa sen omien ansioiden kautta sen sijaan, että kirjailijalla tai hänen ominaisuuksillaan olisi haluttu nähdä olevan suurtakaan painoarvoa. Samaan aikaan omien mieltymyksien ei kuitenkaan aina koettu pätevän esimerkiksi yleisemmin kirjallisuutta käsittelevässä kulttuurijournalismissa, minkä nähtiin olevan kytköksissä esimerkiksi kaupallisuuteen liittyviin syihin. Kriitikoiden kokemusten mukaan muun muassa digitalisaatio on lisännyt tarvetta löytää myös kirjallisuuskritiikeistä ja esimerkiksi niiden otsikoista aiempaa terävämmin uutiskärkeä.
Toisaalta suomalaisen kirjallisuuden rajat näyttäytyivät kriitikoiden näkökulmissa kuitenkin sallivina ja myös maailmankirjallisuuden ja jonkinlaisen kirjallisuuksien yhdistelmän suuntaan joustavina. Vaikka tarpeettomien luokittelujen tekeminen näyttäytyi vältettävänä käytäntönä, kirjallisuuden moniäänisyyden lisääntyminen sekä kansalliskirjallisuuden rajoista käytävä keskustelu toivotettiin kuitenkin tervetulleiksi.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelin kirjallisuuden jonkinlaisiksi esilukijoiksikin kutsuttujen kirjallisuuskriitikoiden näkemystä aiheeseen representaation politiikkaan nivoutuvien kysymysten näkökulmasta. Haastattelin viittä kirjallisuuskriitikkoa viidestä suomalaisesta sanoma- tai aikakauslehdestä selvittääkseni kriitikoiden suhtautumista akateemisessa tutkimuksessa käytössä olevien määritelmien onnistuneisuuteen ja ylipäätään siihen, kuinka tarpeelliseksi kriitikot kokevat kirjailijaan itseensä tai hänen ominaisuuksiinsa viittaamisen. Haastatteluosiossa käsiteltiin lisäksi kahta tai kolmea kyseisen kriitikon jostakin niin sanottuun maahanmuuttajakirjallisuuteen luokiteltavissa olevasta teoksesta laatimaa arviota muun muassa siitä näkökulmasta, kuinka tietoisten valintojen tuloksina arviot ovat lopulliseen muotoonsa muovautuneet.
Diskurssianalyysin avulla kriitikoiden haastatteluista erottui lopulta viidenlaisia diskursseja. Niiden kautta suhtautuminen edelleen Suomessa varsin marginaaliseksi koettuun maahanmuuttajakirjallisuuden genreen näyttäytyi jokseenkin kielteisenä, sillä se koettiin leimaavaksi ja tulkintoja typistäväksi. Taustaan viittaaminen koettiin myös kirjailijan kannalta epäreiluksi lukuun ottamatta muutamaa poikkeustapausta, sillä esimerkiksi kirjan tematiikasta nousevan teeman nähtiin toimivan yhtenä mahdollisena oikeutuksena maininnan tekemiselle. Toisaalta tarpeen korostaa maahanmuuttajataustaa koettiin myös vähentyneen.
Keskeisenä tutkimustuloksena erottui myös kriitikoiden halu pyrkiä käsittelemään kutakin kirjaa sen omien ansioiden kautta sen sijaan, että kirjailijalla tai hänen ominaisuuksillaan olisi haluttu nähdä olevan suurtakaan painoarvoa. Samaan aikaan omien mieltymyksien ei kuitenkaan aina koettu pätevän esimerkiksi yleisemmin kirjallisuutta käsittelevässä kulttuurijournalismissa, minkä nähtiin olevan kytköksissä esimerkiksi kaupallisuuteen liittyviin syihin. Kriitikoiden kokemusten mukaan muun muassa digitalisaatio on lisännyt tarvetta löytää myös kirjallisuuskritiikeistä ja esimerkiksi niiden otsikoista aiempaa terävämmin uutiskärkeä.
Toisaalta suomalaisen kirjallisuuden rajat näyttäytyivät kriitikoiden näkökulmissa kuitenkin sallivina ja myös maailmankirjallisuuden ja jonkinlaisen kirjallisuuksien yhdistelmän suuntaan joustavina. Vaikka tarpeettomien luokittelujen tekeminen näyttäytyi vältettävänä käytäntönä, kirjallisuuden moniäänisyyden lisääntyminen sekä kansalliskirjallisuuden rajoista käytävä keskustelu toivotettiin kuitenkin tervetulleiksi.