"Ulkoilu tuo sellaisen vahvan tunnekokemuksen" : Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ulkona toimimisesta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa
Purhonen, Linda (2020)
Purhonen, Linda
2020
Varhaiskasvatus, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Early Childhood Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004233561
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004233561
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ulkona toimimisesta. Tutkimustehtävänä oli tarkastella, miten varhaiskasvatuksen opettajat määrittelivät ulkona toimimisen sekä miten heidän puheestaan välittyi lapsen oppiminen ulkona toimimisessa. Lisäksi tarkasteltiin, kuinka Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2018 ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 oppimisen alueiden ja oppimiskokonaisuuksien tavoitteita voidaan toteuttaa ulkotiloissa. Tavoitteena oli tuoda esille ulkotoiminnan pedagogista merkitystä ja kuvata erilaisia tapoja toteuttaa toimintaa ulkona.
Kansainvälisesti tehdyissä tutkimuksissa on löydetty ulkona toimimisesta positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle. Suomessa ulkona toimimisesta, erityisesti varhaiskasvatuksesta on tehty vähän tutkimusta. Ulkona toteutettavasta toiminnasta oli löydettävissä teoreettisia piirteitä elämyspedagogiikasta, seikkailukasvatuksesta, ympäristökasvatuksesta sekä kestävästä kehityksestä. Tutkielma toteutettiin laadullisena fenomenografisin piirtein. Se tehtiin osana Ilo kasvaa ulkona -hanketta, jonka tavoitteena oli lähiluonnon hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa sekä alkuopetuksessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla varhaiskasvatuksen opettajia aikavälillä marraskuu 2019–helmikuu 2020. Haastateltavat koostuivat hankkeen verkostolaisista sekä muista varhaiskasvatuksen opettajista (n=10), jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa. Aineiston sisältöä analysoitiin temaattisella analysointimenetelmällä ryhmittelemällä ja kuvaamalla ilmiötä pääkategorioiden sekä teemakokonaisuuksien avulla.
Tutkimustuloksissa muodostui neljä teemakokonaisuutta. Ensimmäisenä tarkasteltiin ulkotiloja monipuolisten oppimis- ja toimintaympäristöjen mahdollistajana. Haastatteluissa kerrottiin yleisesti ulkotilasta oppimisympäristönä sekä sen hyödyntämisestä osana varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintaa. Toisena ulkona toimimisesta tuotiin esille lapsen asema ja se, kuinka ulkotila tukee hänen kokonaisvaltaista oppimistansa. Ulkotilan kerrottiin antavan lapselle mahdollisuuden oppia kokemusten ja leikkien kautta, jättäen tunnejäljen. Kolmantena teemana aineistosta tarkasteltiin varhaiskasvatuksen opettajien omaa asemaa ulkona toimimisen mahdollistajana. Tässä tärkeimpänä kuvattiin oman asenteen merkitystä ulkoiluun suhtautumiseen. Sen kerrottiin heijastuvan niin toimintaan kuin ympärillä oleviin ihmisiin. Ulkona toteutettava varhaiskasvatus ja esiopetus toivat voimauttavia kokemuksia ja jaksamista varhaiskasvatuksen opettajan työhön, vaikka osa kuvasi sen myös työllistävän eri tavalla kuin sisällä toteutettava toiminta. Neljänneksi teemakokonaisuudeksi muodostui varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen velvoittavien asiakirjojen oppimisen alueet ja oppimiskokonaisuudet ulkona toimimisessa. Näistä tuotiin esille toimintaesimerkkejä ulkona toimimiseen. Esimerkit osoittivat, että toimintaa voidaan toteuttaa asiakirjojen tavoitteiden mukaisesti ulkona toimien.
Tulokset mukailivat aiempia tutkimustuloksia ulkotilojen positiivisista vaikutuksista niin lapsille kuin aikuisille. Toisaalta ne toivat esille kehityskohteita ja tukemisen tarpeita, joita ulkona toteutettavaan toimintaan kaivattaisiin. Näitä tukemalla ja kehittämällä voitaisiin ulkona toimimisesta saada vahvempi osa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintakulttuuria. Lähtökohtaisesti ilmiö kuvattiin tärkeänä toimintana osana varhaiskasvatusta sekä esiopetusta, jolla voitaisiin tukea lapsen hyvinvointia sekä kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimista.
Kansainvälisesti tehdyissä tutkimuksissa on löydetty ulkona toimimisesta positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle. Suomessa ulkona toimimisesta, erityisesti varhaiskasvatuksesta on tehty vähän tutkimusta. Ulkona toteutettavasta toiminnasta oli löydettävissä teoreettisia piirteitä elämyspedagogiikasta, seikkailukasvatuksesta, ympäristökasvatuksesta sekä kestävästä kehityksestä. Tutkielma toteutettiin laadullisena fenomenografisin piirtein. Se tehtiin osana Ilo kasvaa ulkona -hanketta, jonka tavoitteena oli lähiluonnon hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa sekä alkuopetuksessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla varhaiskasvatuksen opettajia aikavälillä marraskuu 2019–helmikuu 2020. Haastateltavat koostuivat hankkeen verkostolaisista sekä muista varhaiskasvatuksen opettajista (n=10), jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa. Aineiston sisältöä analysoitiin temaattisella analysointimenetelmällä ryhmittelemällä ja kuvaamalla ilmiötä pääkategorioiden sekä teemakokonaisuuksien avulla.
Tutkimustuloksissa muodostui neljä teemakokonaisuutta. Ensimmäisenä tarkasteltiin ulkotiloja monipuolisten oppimis- ja toimintaympäristöjen mahdollistajana. Haastatteluissa kerrottiin yleisesti ulkotilasta oppimisympäristönä sekä sen hyödyntämisestä osana varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintaa. Toisena ulkona toimimisesta tuotiin esille lapsen asema ja se, kuinka ulkotila tukee hänen kokonaisvaltaista oppimistansa. Ulkotilan kerrottiin antavan lapselle mahdollisuuden oppia kokemusten ja leikkien kautta, jättäen tunnejäljen. Kolmantena teemana aineistosta tarkasteltiin varhaiskasvatuksen opettajien omaa asemaa ulkona toimimisen mahdollistajana. Tässä tärkeimpänä kuvattiin oman asenteen merkitystä ulkoiluun suhtautumiseen. Sen kerrottiin heijastuvan niin toimintaan kuin ympärillä oleviin ihmisiin. Ulkona toteutettava varhaiskasvatus ja esiopetus toivat voimauttavia kokemuksia ja jaksamista varhaiskasvatuksen opettajan työhön, vaikka osa kuvasi sen myös työllistävän eri tavalla kuin sisällä toteutettava toiminta. Neljänneksi teemakokonaisuudeksi muodostui varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen velvoittavien asiakirjojen oppimisen alueet ja oppimiskokonaisuudet ulkona toimimisessa. Näistä tuotiin esille toimintaesimerkkejä ulkona toimimiseen. Esimerkit osoittivat, että toimintaa voidaan toteuttaa asiakirjojen tavoitteiden mukaisesti ulkona toimien.
Tulokset mukailivat aiempia tutkimustuloksia ulkotilojen positiivisista vaikutuksista niin lapsille kuin aikuisille. Toisaalta ne toivat esille kehityskohteita ja tukemisen tarpeita, joita ulkona toteutettavaan toimintaan kaivattaisiin. Näitä tukemalla ja kehittämällä voitaisiin ulkona toimimisesta saada vahvempi osa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintakulttuuria. Lähtökohtaisesti ilmiö kuvattiin tärkeänä toimintana osana varhaiskasvatusta sekä esiopetusta, jolla voitaisiin tukea lapsen hyvinvointia sekä kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimista.