"Med trolldom eller andra förgörningar": Magian diskurssi 1200-1400-lukujen pohjoismaisissa lakiteksteissä
Heinonen, Minna (2020)
Heinonen, Minna
2020
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003192746
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003192746
Tiivistelmä
Tämä tutkielma selvittää pohjoismaisten lakitekstien magiadiskurssia 1200-1400-luvuilla. Tutkielman kohteena oleva aikakausi oli tärkeää aikaa sekä pohjoismaisten valtioiden muotoutumiselle että kirkon ja valtioiden vallan keskittämispyrkimyksille. Vallankäytön tehostamiseksi lakeja alettiin kirjoittaa muistiin, ja siten syntyivät tässä tutkielmassa tarkasteltavat lakikokoelmat. Tutkielman lähdemateriaali koostuu Ruotsin ja Tanskan alueen maakunta- ja kirkkolaeista sekä muutamista Ruotsin alueella syntyneistä synodaalistatuuteista ja penitentiaalikirjoista. Lisäksi viitataan norjalaiseen lakimateriaaliin, jota on käsitelty muissa tutkimuksissa. Tutkittavana aikakautena kristinuskolla oli jo vankka sija yhteiskunnassa, joka ilmenee maallisten lakikokoelmien sisältämissä kristillisissä osioissa sekä katolisen kirkon meille säilyneissä laki- ja ohjeteksteissä. Pohjoismaiden alueella kristinuskon lopullinen asettautuminen yhteiskuntaan kesti kuitenkin hieman pidempään kuin eteläisemmillä Euroopan alueilla, joka luo kiinnostavan siirtymävaiheen yhteiskunnan muotoutumisessa.
Kysyn tutkielmassani, millainen oli magian diskurssi 1200-1400-lukujen pohjoismaisissa lakiteksteissä ja millä tavoin magian diskurssi muuttui 1300-luvulla. Tutkielma keskittyy selvittämään, millaisista tekijöistä valtion ja kirkon magiadiskurssi muotoutui ja miten diskurssi ohjasi magian ilmiöön suhtautumista.
Magian tutkimushistoria on pitkä, ja aiheesta tehdään jatkuvasti uusia avauksia. Pohjoismaisten lakitekstien tutkimus on tähän mennessä ollut kuitenkin vielä jokseenkin puutteellista, joka lisää tutkielmani relevanssia. Tutkielmani luonne on kvalitatiivinen ja metodologisesti soveltava. Lähestyn magiaa Kimberly Strattonin teorian avulla, joka käsittelee magiaa sosiaalisesti ja yhteisesti konstruoituna käyttäytymisen kategoriana, jonka sisältö ja muotoilut vaihtelevat diskurssin käyttöolosuhteiden mukaan. Käytän lisäksi lähdemateriaalin tulkinnan apuna Michel Foucault’n käsityksiä diskurssista ja erilaisten diskurssien toiminnasta yhteiskunnassa. Työni keskustelee sekä magiantutkimuksen historiografian että pohjoismaisten lakitekstien ajankohtaisen tutkimuksen kanssa.
Magian diskurssi pohjoismaisissa lakiteksteissä muodostui sekä pitkäaikaisista, yleiseurooppalaisista käsityksistä magiaan ja noituuteen liittyen sekä paikallisten lainsäätäjien huolenaiheiden perusteella tehdyistä ilmiön kontrollointipyrkimyksistä. Nämä huolenaiheet vaikuttavat vaihdelleen sen mukaan, oliko kyseessä maallisten vai kirkollisten lainsäätäjien magiadiskurssi.
Lähdemateriaalista nousee esiin kolme teemaa, jotka toistuvat lainsäätäjien käyttämässä diskurssissa: keskiössä ovat väkivalta, superstitiot ja herjaukset. Näiden teemojen syvempi analyysi paljastaa, että magian diskurssiin sisältyi aikansa sukupuoliroolien ja -käsitysten uusintamista, jotka toisaalta liittyivät myös magian ja noituuden stereotypioihin. Paikallista vaihtelua Pohjoismaiden kesken lakiteksteissä kuitenkin esiintyy.
Lainsäätäjien magiadiskurssissa tapahtuu selvä muutos 1300-luvun puolivälissä, jolloin noituuteen ja magiaan aletaan lainsäätäjien toimesta suhtautua entistä epäluuloisemmin, ja se aletaan ymmärtää yhä vaarallisempana ja yhteisöä uhkaavampana ilmiönä. 1400-luvulle tultaessa käsitys magiasta sekä maallisena että moraalisena rikoksena vahvistuu.
Magian diskurssi pohjoismaisissa lakiteksteissä ilmentää aikakautensa vallitsevia käsityksiä magiasta ja noituudesta paikallisessa kontekstissa. Tarkasti analysoituna magian diskurssi paljastaa heijastumia yhteiskunnassa tapahtuneista ajattelumalleista ja niiden muutoksista, joiden syitä tämä tutkielma erityisesti tavoittaa.
Kysyn tutkielmassani, millainen oli magian diskurssi 1200-1400-lukujen pohjoismaisissa lakiteksteissä ja millä tavoin magian diskurssi muuttui 1300-luvulla. Tutkielma keskittyy selvittämään, millaisista tekijöistä valtion ja kirkon magiadiskurssi muotoutui ja miten diskurssi ohjasi magian ilmiöön suhtautumista.
Magian tutkimushistoria on pitkä, ja aiheesta tehdään jatkuvasti uusia avauksia. Pohjoismaisten lakitekstien tutkimus on tähän mennessä ollut kuitenkin vielä jokseenkin puutteellista, joka lisää tutkielmani relevanssia. Tutkielmani luonne on kvalitatiivinen ja metodologisesti soveltava. Lähestyn magiaa Kimberly Strattonin teorian avulla, joka käsittelee magiaa sosiaalisesti ja yhteisesti konstruoituna käyttäytymisen kategoriana, jonka sisältö ja muotoilut vaihtelevat diskurssin käyttöolosuhteiden mukaan. Käytän lisäksi lähdemateriaalin tulkinnan apuna Michel Foucault’n käsityksiä diskurssista ja erilaisten diskurssien toiminnasta yhteiskunnassa. Työni keskustelee sekä magiantutkimuksen historiografian että pohjoismaisten lakitekstien ajankohtaisen tutkimuksen kanssa.
Magian diskurssi pohjoismaisissa lakiteksteissä muodostui sekä pitkäaikaisista, yleiseurooppalaisista käsityksistä magiaan ja noituuteen liittyen sekä paikallisten lainsäätäjien huolenaiheiden perusteella tehdyistä ilmiön kontrollointipyrkimyksistä. Nämä huolenaiheet vaikuttavat vaihdelleen sen mukaan, oliko kyseessä maallisten vai kirkollisten lainsäätäjien magiadiskurssi.
Lähdemateriaalista nousee esiin kolme teemaa, jotka toistuvat lainsäätäjien käyttämässä diskurssissa: keskiössä ovat väkivalta, superstitiot ja herjaukset. Näiden teemojen syvempi analyysi paljastaa, että magian diskurssiin sisältyi aikansa sukupuoliroolien ja -käsitysten uusintamista, jotka toisaalta liittyivät myös magian ja noituuden stereotypioihin. Paikallista vaihtelua Pohjoismaiden kesken lakiteksteissä kuitenkin esiintyy.
Lainsäätäjien magiadiskurssissa tapahtuu selvä muutos 1300-luvun puolivälissä, jolloin noituuteen ja magiaan aletaan lainsäätäjien toimesta suhtautua entistä epäluuloisemmin, ja se aletaan ymmärtää yhä vaarallisempana ja yhteisöä uhkaavampana ilmiönä. 1400-luvulle tultaessa käsitys magiasta sekä maallisena että moraalisena rikoksena vahvistuu.
Magian diskurssi pohjoismaisissa lakiteksteissä ilmentää aikakautensa vallitsevia käsityksiä magiasta ja noituudesta paikallisessa kontekstissa. Tarkasti analysoituna magian diskurssi paljastaa heijastumia yhteiskunnassa tapahtuneista ajattelumalleista ja niiden muutoksista, joiden syitä tämä tutkielma erityisesti tavoittaa.