Narratiivinen tutkielma hyvinvoinnin, toimijuuden ja rakenteiden merkitysten muovautumisesta elämäntarinoissa
Kärenlampi, Outi (2020)
Kärenlampi, Outi
2020
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001151327
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001151327
Tiivistelmä
Sosiaalityössä asiakkaiden kertomuksilla omasta elämästään on keskeinen rooli. Tutkielmassani tarkastelen sitä, millä tavalla sosiaalityössä kuultavat elämäntarinat soveltuvat sosiaalityössä sekä lähtökohdiksi että työkaluiksi. Tutkimuskysymykseni on, minkälaisia merkityksiä toimijuus, yhteiskunnalliset rakenteet ja subjektiivisen hyvinvoinnin kokemus elämäntarinoissa saavat ja miten ne rakentuvat suhteessa toisiinsa. Tutkielmassani havainnoin omaelämäkerrallisista teksteistä koostuvaa tutkimusaineistoani narratiivisen tutkimusmetodin avulla.
Hyvinvointi on yksi sosiaalityön keskeisimmistä käsitteistä. Sen tyhjentävä määritteleminen on kuitenkin haastavaa, sillä hyvinvointitutkimuksen kenttä on sekä laaja että monitieteellinen. Viime vuosikymmeninä hyvinvoinnin tutkimus on kulkenut objektiivisesti mitattavissa olevien resurssien tutkimuksen kautta yhä enemmän kohti koetun hyvinvoinnin tutkimusta. Sosiaalityön tutkimuksessa hyvinvointia on lähestytty kolmelta kantilta: tarve-, resurssi- ja toimintateoreettisesti. Näistä kaksi ensimmäistä korostuvat Erik Allardtin tunnetussa having, loving, being -hyvinvointiteoriassa. Kolmatta tarkastellaan nykyisin yhä enenevässä määrin erilaisissa toimijuutta korostavissa hyvinvointiteorioissa. Niissä lähtökohtana on, että subjektiivinen hyvinvointikokemus rakentuu yksilöllisesti merkityksellisiksi koettujen toiminnan mahdollisuuksien ympärille.
Yksilön toimijuutta raamittavat yhteiskunnalliset rakenteet. Tutkielmassani tarkastelen toimijuuden ja rakenteiden suhdetta Jyrki Jyrkämän kehittämän toimijuuden modaliteettien viitekehyksen avulla. Sen mukaan ihmisen toimijuus rakentuu kuuden modaliteetin (kykeneminen, osaaminen, haluaminen, täytyminen, voiminen ja tunteminen) ympärille. Hyvinvoinnin, toimijuuden ja yhteiskunnallisten rakenteiden yhtymäkohtia tarkastelen sosiologiasta lainatun henkilökohtaisen elämän käsitteen avulla. Henkilökohtaisen elämän käsite kuvaa yksityisen ja yksilöllisen käsitteitä paremmin niitä sosiaalisia suhteita ja elämän reunaehtoja, joiden keskellä yksilön toiminta tapahtuu.
Tutkielmassani tarkastelen tutkimusaineistoani narratiivisen tutkimusmetodin avulla. Sen avulla nostan ensinnäkin esiin erilaisia länsimaiselle kulttuurivarannolle tyypillisiä tarinatyyppejä, jotka kertovat neljästä erilaisesta tavasta hahmottaa omaa toimijuutta suhteessa yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja elämän reunaehtoihin. Narratiivisen tutkimusmetodin avulla nostan esiin myös erilaisiin tarinatyyppeihin sisältyviä toimijuuden modaliteetteja. Johtopäätöksenä esitän, että analysoimani omaelämäkerralliset tarinat voidaan jakaa voittajien, tyytyväisten, tyytyneiden ja pettyneiden kertomusryhmiin. Näihin neljään ryhmään lukeutuvat kertomukset kertovat jokainen erilaista tyyppitarinaa siitä, minkälaisia merkityksiä hyvinvointi, toimijuus ja yhteiskunnalliset rakenteet saavat ja miten ne suhteessa toisiinsa rakentuvat. Siinä missä voittajat kertovat itsestään rakenteisiin ja olosuhteisiin vaikuttamaan pystyvinä toimijoina, tyytyväiset kirjoittavat itsestään hankaliinkin olosuhteisiin sopeutuvina toimijoina. Ja siinä missä tyytyneet kuvaavat omia vaikutusmahdollisuuksiaan vähäisiksi, pettyneet kuvaavat niitä olemattomiksi sekä elämänsä reunaehtoja muuttumattomiksi.
Tutkielmani johtopäätöksenä esitän, että asiakkaiden kertomuksia itsestään ja elämästään voi ja kannattaa hyödyntää sosiaalityössä sekä sen lähtökohtana että varsinkin työkaluna. Vaikka sosiaalityöntekijä ei kohtaa asiakkaitaan terapeuttina, elämäntarinoita on kuitenkin tärkeä kuunnella ja kertoa yhdessä asiakkaan kanssa uusilla tavoilla. Siten sosiaalityössä on mahdollista tukea asiakkaita kohti subjektiivista hyvinvointikokemusta ja näin haastaa järjestelmäkeskeiset hyvinvoinnin mittarit.
Hyvinvointi on yksi sosiaalityön keskeisimmistä käsitteistä. Sen tyhjentävä määritteleminen on kuitenkin haastavaa, sillä hyvinvointitutkimuksen kenttä on sekä laaja että monitieteellinen. Viime vuosikymmeninä hyvinvoinnin tutkimus on kulkenut objektiivisesti mitattavissa olevien resurssien tutkimuksen kautta yhä enemmän kohti koetun hyvinvoinnin tutkimusta. Sosiaalityön tutkimuksessa hyvinvointia on lähestytty kolmelta kantilta: tarve-, resurssi- ja toimintateoreettisesti. Näistä kaksi ensimmäistä korostuvat Erik Allardtin tunnetussa having, loving, being -hyvinvointiteoriassa. Kolmatta tarkastellaan nykyisin yhä enenevässä määrin erilaisissa toimijuutta korostavissa hyvinvointiteorioissa. Niissä lähtökohtana on, että subjektiivinen hyvinvointikokemus rakentuu yksilöllisesti merkityksellisiksi koettujen toiminnan mahdollisuuksien ympärille.
Yksilön toimijuutta raamittavat yhteiskunnalliset rakenteet. Tutkielmassani tarkastelen toimijuuden ja rakenteiden suhdetta Jyrki Jyrkämän kehittämän toimijuuden modaliteettien viitekehyksen avulla. Sen mukaan ihmisen toimijuus rakentuu kuuden modaliteetin (kykeneminen, osaaminen, haluaminen, täytyminen, voiminen ja tunteminen) ympärille. Hyvinvoinnin, toimijuuden ja yhteiskunnallisten rakenteiden yhtymäkohtia tarkastelen sosiologiasta lainatun henkilökohtaisen elämän käsitteen avulla. Henkilökohtaisen elämän käsite kuvaa yksityisen ja yksilöllisen käsitteitä paremmin niitä sosiaalisia suhteita ja elämän reunaehtoja, joiden keskellä yksilön toiminta tapahtuu.
Tutkielmassani tarkastelen tutkimusaineistoani narratiivisen tutkimusmetodin avulla. Sen avulla nostan ensinnäkin esiin erilaisia länsimaiselle kulttuurivarannolle tyypillisiä tarinatyyppejä, jotka kertovat neljästä erilaisesta tavasta hahmottaa omaa toimijuutta suhteessa yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja elämän reunaehtoihin. Narratiivisen tutkimusmetodin avulla nostan esiin myös erilaisiin tarinatyyppeihin sisältyviä toimijuuden modaliteetteja. Johtopäätöksenä esitän, että analysoimani omaelämäkerralliset tarinat voidaan jakaa voittajien, tyytyväisten, tyytyneiden ja pettyneiden kertomusryhmiin. Näihin neljään ryhmään lukeutuvat kertomukset kertovat jokainen erilaista tyyppitarinaa siitä, minkälaisia merkityksiä hyvinvointi, toimijuus ja yhteiskunnalliset rakenteet saavat ja miten ne suhteessa toisiinsa rakentuvat. Siinä missä voittajat kertovat itsestään rakenteisiin ja olosuhteisiin vaikuttamaan pystyvinä toimijoina, tyytyväiset kirjoittavat itsestään hankaliinkin olosuhteisiin sopeutuvina toimijoina. Ja siinä missä tyytyneet kuvaavat omia vaikutusmahdollisuuksiaan vähäisiksi, pettyneet kuvaavat niitä olemattomiksi sekä elämänsä reunaehtoja muuttumattomiksi.
Tutkielmani johtopäätöksenä esitän, että asiakkaiden kertomuksia itsestään ja elämästään voi ja kannattaa hyödyntää sosiaalityössä sekä sen lähtökohtana että varsinkin työkaluna. Vaikka sosiaalityöntekijä ei kohtaa asiakkaitaan terapeuttina, elämäntarinoita on kuitenkin tärkeä kuunnella ja kertoa yhdessä asiakkaan kanssa uusilla tavoilla. Siten sosiaalityössä on mahdollista tukea asiakkaita kohti subjektiivista hyvinvointikokemusta ja näin haastaa järjestelmäkeskeiset hyvinvoinnin mittarit.