Ikuisesti kahdestaan – tahaton lapsettomuus ja sosiaalinen tuki miesten kokemana
Salama, Milla (2019)
Salama, Milla
2019
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-09-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909103240
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909103240
Tiivistelmä
Miesten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta on tutkittu vähän. Tutkimusta on tehty enemmän naisten tai pariskuntien kokemuksista, jolloin miesten kuvaamat kokemukset ovat jääneet niukoiksi. Isän ja miehen rooli perheessä on muuttunut muiden yhteiskunnallisten muutosten myötä, eikä isäksi tulemista nähdä enää vain perheen jatkamisen välttämättömyytenä, vaan toiveena isäksi tulemisesta.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksen oli tutkia miesten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta, sen seurauksista sekä sosiaalisesta tuesta. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston lapsettomuushanketta.
Empiirisen tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2018 sähköisellä e-lomakkeella. Lomake sisälsi taustatietoja kartoittavia strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä liittyen lapsettomuuden kokemuksiin ja
sosiaaliseen tukeen. Viisi e-lomakkeeseen vastanneesta miehestä antoi yhteystietonsa ja luvan jatkohaastattelua varten. Puhelinhaastattelut tehtiin joulukuussa 2018. Tämän tutkielman aineisto muodostui e-lomakkeen vastauksista (n=12) ja puhelimitse toteutetuista teemahaastatteluista (n=3). Tutkimusaineisto analysointiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Miehet kokivat tahattoman lapsettomuuden raskaana emotionaalisena prosessina, johon liittyi tunteiden käsittelyn haasteita. Miehen rooli lapsettomuudessa nähtiin ristiriitaisena, sillä yhteiskunnallisesti rakennetut stereotyyppiset roolit vaikuttivat miehen omiin, mutta myös muiden odotuksiin miehen toiminnasta puolison rinnalla. Miehet kyseenalaistivat asetetut rooliodotukset ja pyrkivät tasa-arvoistamaan lapsettomuuden kokemusta naisten rinnalla. Lapsettomuushoidot koettiin uuvuttaviksi ja kokemukset hoidon laadusta olivat ristiriitaisia. Osa miehistä koki itsensä täysin ulkopuoliseksi lapsettomuushoidoissa, joissa kaikki huomio kiinnitettiin puolisoon. Muut ihmiset kohtasivat lapsettoman miehen myötätuntoisesti, mutta valitettavan usein kohtaamiseen liittyi ajattelematon ja ymmärtämätön suhtautuminen, joka johti lapsettomuuden salailemiseen. Lapsettomuus aiheutti henkistä kasvua ja elämän tuomiin muutoksiin opettelemista. Miehet saivat monipuolista tukea laajalta tukiverkolta, ja puolison tuki vertaistuen ohella koettiin elintärkeäksi. Miehet jäivät kaipaamaan ystävien rohkeaa kohtaamista sekä kokonaisvaltaisesti pariskunnan huomioivaa hoitohenkilökunnan informatiivista tukea. Hoitohenkilökunnan toivottiin ohjaavan pariskuntia vertaistuen ja muiden tukipalveluiden äärelle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsettomuudesta kärsivät miehet tarvitsevat tasa-arvoista huomiota sekä rooliodotuksia rikkovaa tukea kaikilla yhteiskunnan sosiaalisten suhteiden tasoilla. Hoidossa huomiota tulisi kiinnittää pariskuntien yksilöllisiin tarpeisiin ja miesten tunteiden käsittelyyn. Tämän tutkimuksen tulosten avulla voidaan kehittää tuki-interventiomenetelmää lapsettomuudesta kärsiville miehille ja pariskunnille.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksen oli tutkia miesten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta, sen seurauksista sekä sosiaalisesta tuesta. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston lapsettomuushanketta.
Empiirisen tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2018 sähköisellä e-lomakkeella. Lomake sisälsi taustatietoja kartoittavia strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä liittyen lapsettomuuden kokemuksiin ja
sosiaaliseen tukeen. Viisi e-lomakkeeseen vastanneesta miehestä antoi yhteystietonsa ja luvan jatkohaastattelua varten. Puhelinhaastattelut tehtiin joulukuussa 2018. Tämän tutkielman aineisto muodostui e-lomakkeen vastauksista (n=12) ja puhelimitse toteutetuista teemahaastatteluista (n=3). Tutkimusaineisto analysointiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Miehet kokivat tahattoman lapsettomuuden raskaana emotionaalisena prosessina, johon liittyi tunteiden käsittelyn haasteita. Miehen rooli lapsettomuudessa nähtiin ristiriitaisena, sillä yhteiskunnallisesti rakennetut stereotyyppiset roolit vaikuttivat miehen omiin, mutta myös muiden odotuksiin miehen toiminnasta puolison rinnalla. Miehet kyseenalaistivat asetetut rooliodotukset ja pyrkivät tasa-arvoistamaan lapsettomuuden kokemusta naisten rinnalla. Lapsettomuushoidot koettiin uuvuttaviksi ja kokemukset hoidon laadusta olivat ristiriitaisia. Osa miehistä koki itsensä täysin ulkopuoliseksi lapsettomuushoidoissa, joissa kaikki huomio kiinnitettiin puolisoon. Muut ihmiset kohtasivat lapsettoman miehen myötätuntoisesti, mutta valitettavan usein kohtaamiseen liittyi ajattelematon ja ymmärtämätön suhtautuminen, joka johti lapsettomuuden salailemiseen. Lapsettomuus aiheutti henkistä kasvua ja elämän tuomiin muutoksiin opettelemista. Miehet saivat monipuolista tukea laajalta tukiverkolta, ja puolison tuki vertaistuen ohella koettiin elintärkeäksi. Miehet jäivät kaipaamaan ystävien rohkeaa kohtaamista sekä kokonaisvaltaisesti pariskunnan huomioivaa hoitohenkilökunnan informatiivista tukea. Hoitohenkilökunnan toivottiin ohjaavan pariskuntia vertaistuen ja muiden tukipalveluiden äärelle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsettomuudesta kärsivät miehet tarvitsevat tasa-arvoista huomiota sekä rooliodotuksia rikkovaa tukea kaikilla yhteiskunnan sosiaalisten suhteiden tasoilla. Hoidossa huomiota tulisi kiinnittää pariskuntien yksilöllisiin tarpeisiin ja miesten tunteiden käsittelyyn. Tämän tutkimuksen tulosten avulla voidaan kehittää tuki-interventiomenetelmää lapsettomuudesta kärsiville miehille ja pariskunnille.