Opettajien kokeman työn intensiivisyyden yhteys yleiseen terveydentilaan : psykologinen irrottautuminen yhteyttä muokkaavana sekä välittävänä tekijänä
Meller, Dona; Lehtinen, Eero (2019)
Meller, Dona
Lehtinen, Eero
2019
Psykologian tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-08-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906212169
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906212169
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko opettajien kokema työn intensiivisyys yhteydessä heidän yleiseen terveydentilaansa. Lisäksi tutkittiin, muokkaako ja välittääkö psykologinen irrottautuminen työn intensiivisyyden ja yleisen terveydentilan välistä yhteyttä. Lopuksi vielä tutkittiin, millaiset palauttavat vapaa-ajan aktiviteetit ovat yhteydessä psykologiseen irrottautumiseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin CATS-teoriaa sekä työstä irrottautumisen mallia.
Tutkimuksen poikkileikkausaineisto on kerätty vuoden 2018 kevään ja alkukesän aikana tutkimushankkeessa ”Työn intensifikaatio ja sen hallinta itsesäätelyn voimavarojen avulla: laaja vertaileva tutkimus eri ammatti- ja ikäryhmissä”. Tämän tutkimuksen aineistoon kuului 2434 OAJ:n jäsentä. Tutkittavien keski-ikä oli 49 vuotta. Tutkittavista suurin osa oli naisia (79.4%) ja enemmistö työskenteli toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella (82.1%). Tutkimuksen hypoteeseja tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysilla.
Tutkimuksen oletusten mukaisesti koettaessa korkeaa työn intensiivisyyttä opettajat kokivat yleisen terveydentilansa huonommaksi. Oletus, että psykologinen irrottautuminen muokkaa työn intensiivisyyden ja yleisen terveydentilan välistä yhteyttä ei saanut tutkimuksessa tukea. Aikaisempien tutkimusten vastaisesti psykologinen irrottautuminen ei suojannut intensiivisen työn negatiivisilta terveysvaikutuksilta. Oletusten mukaisesti psykologinen irrottautuminen kuitenkin välitti työn intensiivisyyden ja yleisen terveydentilan välistä yhteyttä. Näyttää näin ollen siltä, että osa intensiivisen työn haitallisista terveysvaikutuksista selittyy psykologisen irrottautumisen heikkenemisen kautta. Työn ollessa intensiivistä opettajien oli vaikeaa irrottautua psykologisesti työstään, mikä oli yhteydessä heikompaan yleiseen terveydentilaan. Lisäksi tutkimuksessa huomattiin oletusten mukaisesti, että kaikki tutkitut palauttavat vapaa-ajan aktiviteetit olivat positiivisessa yhteydessä psykologiseen irrottautumiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että opettajien kokema työn intensiivisyys on stressitekijä, jolla on negatiivisia yhteyksiä opettajien yleiseen terveydentilaan. Lisäksi psykologinen työstä irrottautuminen on alhaista silloin, kun työ on hyvin intensiivistä, mikä on puolestaan yhteydessä opettajien terveydentilaan negatiivisella tavalla. Toisin sanoen intensiivisen työn negatiiviset terveysvaikutukset kulkevat osittain epäonnistuneen psykologisen irrottautumisen kautta. Psykologinen irrottautuminen ei kuitenkaan riitä suojaamaan opettajien terveyttä, minkä vuoksi olisikin tärkeää tehdä muutoksia opettajien työnkuvaan yhteiskuntatasolla. Opettajien työnkuvaa tulisi muuttaa siten, ettei työ ole liian intensiivistä, mikäli halutaan suojella opettajia erilaisilta terveysongelmilta ja pitää opetustyö laadukkaana. Lisäksi opettajia tulisi kannustaa viettämään vapaa-aikaansa palauttaviksi koettujen aktiviteettien parissa ja irtaantumaan työasioista vapaa-ajalla.
Tutkimuksen poikkileikkausaineisto on kerätty vuoden 2018 kevään ja alkukesän aikana tutkimushankkeessa ”Työn intensifikaatio ja sen hallinta itsesäätelyn voimavarojen avulla: laaja vertaileva tutkimus eri ammatti- ja ikäryhmissä”. Tämän tutkimuksen aineistoon kuului 2434 OAJ:n jäsentä. Tutkittavien keski-ikä oli 49 vuotta. Tutkittavista suurin osa oli naisia (79.4%) ja enemmistö työskenteli toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella (82.1%). Tutkimuksen hypoteeseja tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysilla.
Tutkimuksen oletusten mukaisesti koettaessa korkeaa työn intensiivisyyttä opettajat kokivat yleisen terveydentilansa huonommaksi. Oletus, että psykologinen irrottautuminen muokkaa työn intensiivisyyden ja yleisen terveydentilan välistä yhteyttä ei saanut tutkimuksessa tukea. Aikaisempien tutkimusten vastaisesti psykologinen irrottautuminen ei suojannut intensiivisen työn negatiivisilta terveysvaikutuksilta. Oletusten mukaisesti psykologinen irrottautuminen kuitenkin välitti työn intensiivisyyden ja yleisen terveydentilan välistä yhteyttä. Näyttää näin ollen siltä, että osa intensiivisen työn haitallisista terveysvaikutuksista selittyy psykologisen irrottautumisen heikkenemisen kautta. Työn ollessa intensiivistä opettajien oli vaikeaa irrottautua psykologisesti työstään, mikä oli yhteydessä heikompaan yleiseen terveydentilaan. Lisäksi tutkimuksessa huomattiin oletusten mukaisesti, että kaikki tutkitut palauttavat vapaa-ajan aktiviteetit olivat positiivisessa yhteydessä psykologiseen irrottautumiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että opettajien kokema työn intensiivisyys on stressitekijä, jolla on negatiivisia yhteyksiä opettajien yleiseen terveydentilaan. Lisäksi psykologinen työstä irrottautuminen on alhaista silloin, kun työ on hyvin intensiivistä, mikä on puolestaan yhteydessä opettajien terveydentilaan negatiivisella tavalla. Toisin sanoen intensiivisen työn negatiiviset terveysvaikutukset kulkevat osittain epäonnistuneen psykologisen irrottautumisen kautta. Psykologinen irrottautuminen ei kuitenkaan riitä suojaamaan opettajien terveyttä, minkä vuoksi olisikin tärkeää tehdä muutoksia opettajien työnkuvaan yhteiskuntatasolla. Opettajien työnkuvaa tulisi muuttaa siten, ettei työ ole liian intensiivistä, mikäli halutaan suojella opettajia erilaisilta terveysongelmilta ja pitää opetustyö laadukkaana. Lisäksi opettajia tulisi kannustaa viettämään vapaa-aikaansa palauttaviksi koettujen aktiviteettien parissa ja irtaantumaan työasioista vapaa-ajalla.