Die Integration der Ausspracheschulung in den finnischen DaF-Unterricht : ein exemplarisches Unterrichtsmodell
Saarela, Jaana (2019)
Saarela, Jaana
2019
Saksan kielen, kulttuurin ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in German Language, Culture and Translation
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905141634
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905141634
Tiivistelmä
Suullinen kommunikaatio on globalisaation ja digitalisaation myötä kasvanut merkittäväksi osaksi vieraiden kielten hallintaa ja niiden opetusta. Vaikka suullista kielitaitoa pidetään yleisesti tärkeänä, yksi sen peruspilareista, ääntäminen, jää kielten opetuksessa usein toisarvoiseen asemaan. Ääntämisen opettamiseen ei ole oppikirjoissa tarjolla riittävästi materiaalia, ja opettajat kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi tietotaitoa ääntämisen opetukseen tai aikaa sen suunnittelulle. Lisäksi oppitunneilla ei usein jää ääntämisen opetukselle riittävästi aikaa.
Näiden haasteiden innoittamana tässä tutkielmassa paneuduttiin ääntämisen integrointiin mahdollisuutena sisällyttää ääntämistä paremmin saksan kielen opetukseen. Integroinnilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa ääntämisen systemaattista sisällyttämistä opetukseen liittämällä monipuolisia ääntämisharjoituksia muiden opetuksessa kullakin hetkellä esillä olevien kielellisten osa-alueiden, kuten kieliopin tai sanaston, harjoitteluun.
Tutkimusta varten suoritettiin huhti-toukokuussa 2017 noin kolmen viikon mittainen opetuskokeilu erään lukion B3-saksan ryhmän toisella kurssilla. Opetuskokeilu koostui alku- ja lopputesteistä sekä opetusosasta. Opetuskokeilun sisältö suunniteltiin pääasiassa alkutestien tulosten ja opetuksessa käytetyn kirjasarjan materiaalien pohjalta, mutta sisältöön vaikutti myös se, minkä on yleisesti havaittu olevan vaikeaa suomalaisille saksan opiskelijoille. Opetuskokeilun aikana käsiteltiin pääasiassa saksan s-äänteitä, ich- ja ach-äännettä, klusiileja, sana- ja lausepainoa sekä intonaatiota.
Tutkimuksen aineisto koostuu opiskelijoiden ääntämistä ennen ja jälkeen kokeilun mitanneiden testien tuloksista, tutkielman tekijän omista havainnoista sekä opiskelijoilta kerätystä palautteesta. Testeissä oli suullinen osio ja kuunteluosio, joissa molemmissa testattiin opiskelijoiden osaamista sekä äännetasolla että prosodisella tasolla. Suulliset kokeet arvioitiin sekä kvalitatiivisesti keskittyen puheen ymmärrettävyyteen että kvantitatiivisesti tarkastelemalla oikein tuotettujen äänteiden ja prosodisten piirteiden määrää. Myös kuuntelukokeet arvioitiin kvantitatiivisesta näkökulmasta. Opiskelijoiden antamaa palautetta tutkittiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksella haluttiin toisaalta selvittää, soveltuuko opetuskokeilussa käytetty malli ääntämisen integrointiin suomalaisessa saksan opetuksessa. Toisaalta taas tarkoituksena oli luoda opetusmalli sekä valmista materiaalia, joita opettajat voivat hyödyntää opetuksessaan. Tehtyjen havaintojen sekä opiskelijoilta saadun palautteen perusteella mallin voidaan katsoa soveltuvan ääntämisen integrointiin. Harjoitukset toimivat käytännössä suurimmaksi osaksi hyvin ja opiskelijat kokivat, että niiden avulla pystyi parantamaan omaa ääntämistään. Myös testien tulosten perusteella voidaan todeta, että opiskelijoiden ääntämisessä oli havaittavissa kehitystä. Testit heijastelevat kuitenkin myös tutkimuksen ongelmakohtia ja antavat realistisemman kuvan saavutetuista oppimistuloksista: koesuoritukset olivat toisinaan hyvin vaihtelevia ja opiskelijoiden kehitys verrattain pientä. Tutkimustulokset eivät täten ole yleistettävissä ja niissä on paljon tulkinnan varaa. Tulokset ovat kuitenkin suuntaa-antavia, ja niiden perusteella voidaan joka tapauksessa todeta opetuskokeilulla olleen positiivisia vaikutuksia opiskelijoiden ääntämiseen.
Näiden haasteiden innoittamana tässä tutkielmassa paneuduttiin ääntämisen integrointiin mahdollisuutena sisällyttää ääntämistä paremmin saksan kielen opetukseen. Integroinnilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa ääntämisen systemaattista sisällyttämistä opetukseen liittämällä monipuolisia ääntämisharjoituksia muiden opetuksessa kullakin hetkellä esillä olevien kielellisten osa-alueiden, kuten kieliopin tai sanaston, harjoitteluun.
Tutkimusta varten suoritettiin huhti-toukokuussa 2017 noin kolmen viikon mittainen opetuskokeilu erään lukion B3-saksan ryhmän toisella kurssilla. Opetuskokeilu koostui alku- ja lopputesteistä sekä opetusosasta. Opetuskokeilun sisältö suunniteltiin pääasiassa alkutestien tulosten ja opetuksessa käytetyn kirjasarjan materiaalien pohjalta, mutta sisältöön vaikutti myös se, minkä on yleisesti havaittu olevan vaikeaa suomalaisille saksan opiskelijoille. Opetuskokeilun aikana käsiteltiin pääasiassa saksan s-äänteitä, ich- ja ach-äännettä, klusiileja, sana- ja lausepainoa sekä intonaatiota.
Tutkimuksen aineisto koostuu opiskelijoiden ääntämistä ennen ja jälkeen kokeilun mitanneiden testien tuloksista, tutkielman tekijän omista havainnoista sekä opiskelijoilta kerätystä palautteesta. Testeissä oli suullinen osio ja kuunteluosio, joissa molemmissa testattiin opiskelijoiden osaamista sekä äännetasolla että prosodisella tasolla. Suulliset kokeet arvioitiin sekä kvalitatiivisesti keskittyen puheen ymmärrettävyyteen että kvantitatiivisesti tarkastelemalla oikein tuotettujen äänteiden ja prosodisten piirteiden määrää. Myös kuuntelukokeet arvioitiin kvantitatiivisesta näkökulmasta. Opiskelijoiden antamaa palautetta tutkittiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksella haluttiin toisaalta selvittää, soveltuuko opetuskokeilussa käytetty malli ääntämisen integrointiin suomalaisessa saksan opetuksessa. Toisaalta taas tarkoituksena oli luoda opetusmalli sekä valmista materiaalia, joita opettajat voivat hyödyntää opetuksessaan. Tehtyjen havaintojen sekä opiskelijoilta saadun palautteen perusteella mallin voidaan katsoa soveltuvan ääntämisen integrointiin. Harjoitukset toimivat käytännössä suurimmaksi osaksi hyvin ja opiskelijat kokivat, että niiden avulla pystyi parantamaan omaa ääntämistään. Myös testien tulosten perusteella voidaan todeta, että opiskelijoiden ääntämisessä oli havaittavissa kehitystä. Testit heijastelevat kuitenkin myös tutkimuksen ongelmakohtia ja antavat realistisemman kuvan saavutetuista oppimistuloksista: koesuoritukset olivat toisinaan hyvin vaihtelevia ja opiskelijoiden kehitys verrattain pientä. Tutkimustulokset eivät täten ole yleistettävissä ja niissä on paljon tulkinnan varaa. Tulokset ovat kuitenkin suuntaa-antavia, ja niiden perusteella voidaan joka tapauksessa todeta opetuskokeilulla olleen positiivisia vaikutuksia opiskelijoiden ääntämiseen.