"Niil on tosi hyvä perhehenki" : perheen rakentuminen nuorten kerronnassa
Koskivaara, Laura (2019)
Koskivaara, Laura
2019
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905021589
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905021589
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan nuorten käsityksiä perheestä. Aineistona ovat nuorten kertomat kuvitteelliset kertomukset tavallisista perheistä. Nuoret ovat tuottaneet kertomukset vapaasti ilman kerrontaa ohjaavaa kehystarinaa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten perhe ja perheyhteisyys rakentuvat nuorten kerronnassa. Perheyhteisyys kertoo siitä, mikä tekee ihmisten yhteenliittymästä perheen. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaiset elementit voivat vaarantaa perheyhteisyyden.
Tutkimusaihetta on lähestytty narratiivisesta näkökulmasta. Tutkielman aineistona ovat suullisesti esitetyt kertomukset. Niitä kertoessaan nuoret ovat hyödyntäneet paitsi henkilökohtaisia kokemuksiaan ja tietoaan perheestä, myös kulttuurisia mallitarinoita perheestä. Aineisto on analysoitu narratiivista menetelmää käyttäen. Aineistosta on koostettu kaksi perheyhteisyyttä ja sen murtumista kuvaavaa tyyppitarinaa. Lisäksi perheyhteisyyttä on tarkasteltu narratiivisen teema-analyysin avulla.
Tutkielman kertomuksissa perheet kuvataan hyvin samanlaisina: onnellisina ja tasapainoisina. Kertojat ovat kertomuksia rakentaessaan käyttäneet hyväkseen kulttuurisia mallitarinoita ihanteellisista perheistä. Poikkeuksen tekee yksi kertomusten perhe, joka on onneton ja ristiriitainen eli se on vastakohta muille kertomusten perheille. Tämän perhe on eräänlainen perheen antiteesi, joka olemassaolollaan vahvistaa käsitystä siitä, millainen ihanteellisen perheen kuuluu olla. Samalla se on myös kulttuurinen mallitarina huonosta perheestä.
Tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa: Perheyhteisyyden keskeisiä elementtejä ovat perheenjäsenten välinen rakkaus ja kiintymys, perheen positiivinen tunneilmasto sekä keskinäinen hoiva ja huolenpito. Näiden elementtien puuttuessa perheyhteisyys vaarantuu. Jos perheyhteisyyttä ei pystytä palauttamaan, perhe hajoaa kokonaan.
Tutkimusaihetta on lähestytty narratiivisesta näkökulmasta. Tutkielman aineistona ovat suullisesti esitetyt kertomukset. Niitä kertoessaan nuoret ovat hyödyntäneet paitsi henkilökohtaisia kokemuksiaan ja tietoaan perheestä, myös kulttuurisia mallitarinoita perheestä. Aineisto on analysoitu narratiivista menetelmää käyttäen. Aineistosta on koostettu kaksi perheyhteisyyttä ja sen murtumista kuvaavaa tyyppitarinaa. Lisäksi perheyhteisyyttä on tarkasteltu narratiivisen teema-analyysin avulla.
Tutkielman kertomuksissa perheet kuvataan hyvin samanlaisina: onnellisina ja tasapainoisina. Kertojat ovat kertomuksia rakentaessaan käyttäneet hyväkseen kulttuurisia mallitarinoita ihanteellisista perheistä. Poikkeuksen tekee yksi kertomusten perhe, joka on onneton ja ristiriitainen eli se on vastakohta muille kertomusten perheille. Tämän perhe on eräänlainen perheen antiteesi, joka olemassaolollaan vahvistaa käsitystä siitä, millainen ihanteellisen perheen kuuluu olla. Samalla se on myös kulttuurinen mallitarina huonosta perheestä.
Tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa: Perheyhteisyyden keskeisiä elementtejä ovat perheenjäsenten välinen rakkaus ja kiintymys, perheen positiivinen tunneilmasto sekä keskinäinen hoiva ja huolenpito. Näiden elementtien puuttuessa perheyhteisyys vaarantuu. Jos perheyhteisyyttä ei pystytä palauttamaan, perhe hajoaa kokonaan.