Kirjalliseen kielentämiseen johtavat murtolukutehtävät alakoulussa
Rosenberg, Meri (2019)
Rosenberg, Meri
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905021580
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905021580
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää alakoulun 5. ja 6. vuosiluokalle murtolukutehtäviä matemaattisen osaamisen ja kirjallisen kielentämisen teoreettisiin viitekehyksiin nojautuen. Kehitetyissä tehtävissä operoidaan sekä symbolikielen, kuviokielen että luonnollisen kielen avulla varioiden näiden yhdistelmiä eri tavoin. Tehtävien avulla oppilas pääsee harjoittamaan matematiikan taitojaan monipuolisesti. Tutkimuksessa kehitettyjen tehtävien on tarkoitus olla sovellettavissa myös muille vuosiluokille sekä matematiikan eri aihealueille niiden sisältöä muokkaamalla.
Kyseessä oli kehittämistutkimus. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita sekä oppilaan että opettajan näkökulmasta. Aineisto kerättiin keväällä 2018 kahdeksalta luokalta neljästä eri alakoulusta Pirkanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta ja Kanta-Hämeestä. Opettajat (N=8) saivat murtoluku-jakson ajaksi tehtävät käyttöönsä osaksi omaa opetustaan muun työskentelyn ohelle. Oppilaat (N=135) tekivät murtolukutehtäviä jakson aikana opettajan valitsemalla tavalla esimerkiksi yhdessä tunnilla tai kotitehtävinä. Kehitettyjä murtolukutehtäviä oli seitsemän erilaista. Itse tehtävien ratkaisuja ei analysoitu tässä tutkimuksessa, vaan aineistona toimi oppilaiden osalta jokaisen murtolukutehtävän teon jälkeen arvioidut väittämät ja murtoluku-jakson lopuksi täytetty kyselylomake. Lomakkeessa oli kysymyksiä itse tehtävistä ja kirjallisesta kielentämisestä. Lomake sisälsi sekä väittämiä että avoimia kysymyksiä. Oppilaiden osalta taustamuuttujina olivat sukupuoli, opintomenestys matematiikassa ja äidinkielessä sekä kokemus itsestä matematiikan ja äidinkielen osaajana.
Opettajat vastasivat murtoluku-jakson jälkeen sähköiseen kyselyyn, joka sisälsi sekä Likert-asteikollisia väittämiä että avoimia kysymyksiä. Sekä oppilailta että opettajilta kerätyt aineistot analysoitiin kehittämistutkimukselle ominaista monimenetelmällistä tutkimusotetta hyödyntäen. Avoimet kysymykset analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tukeutuen kielentämisen teoriaan. Oppilaiden aineiston osalta tätä sisällönanalyysia jatkettiin kvantifioimalla. Väittämiä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin esimerkiksi frekvenssien ja summamuuttujien avulla.
Tutkimuksen mukaan oppilaat kokivat kuviokielen luonnollista kieltä mielekkäämpänä matematiikan kirjallisia tehtäviä ratkaistaessa. Tytöt suhtautuivat murtolukutehtäviin sekä kirjalliseen kielentämiseen poikia myönteisemmin ja kokivat sekä luonnollisen kielen että kuviokielen käytön poikia mielekkäämpänä. Huomionarvoista oli, että symbolikieli ei erityisesti korostunut oppilaiden vastauksissa. Opettajat suhtautuivat tehtäviin pääasiassa positiivisesti. He toivat vastauksissaan esille murtolukutehtävien käyttöön liittyvinä haasteina matematiikan opetuksessa läsnäolevan kiireen sekä aikatauluongelmat. Lisäksi opettajien vastauksissa tuli toistuvasti esille opetuksen oppikirjakeskeisyys, ja perusteluissa murtolukutehtäviä verrattiin oppikirjassa oleviin tehtäviin.
Tutkimuksen perusteella matematiikan kirjallisen työskentelyn monipuolistaminen on tarpeen, sillä vain niin voidaan huomioida erilaiset oppijat monipuolisesti, tukea oppilaiden pystyvyyden tunnetta matematiikkaa kohtaan sekä laajentaa oppilaiden käsitystä matematiikasta. Jatkossa olisi vielä tarpeellista tutkia lisää sitä, voitaisiinko kielentämistehtävien lisäämisellä opetukseen saada tasoitettuja eroja tyttöjen ja poikien välillä heidän kokemansa matematiikka-ahdistuksen suhteen.
Kyseessä oli kehittämistutkimus. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita sekä oppilaan että opettajan näkökulmasta. Aineisto kerättiin keväällä 2018 kahdeksalta luokalta neljästä eri alakoulusta Pirkanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta ja Kanta-Hämeestä. Opettajat (N=8) saivat murtoluku-jakson ajaksi tehtävät käyttöönsä osaksi omaa opetustaan muun työskentelyn ohelle. Oppilaat (N=135) tekivät murtolukutehtäviä jakson aikana opettajan valitsemalla tavalla esimerkiksi yhdessä tunnilla tai kotitehtävinä. Kehitettyjä murtolukutehtäviä oli seitsemän erilaista. Itse tehtävien ratkaisuja ei analysoitu tässä tutkimuksessa, vaan aineistona toimi oppilaiden osalta jokaisen murtolukutehtävän teon jälkeen arvioidut väittämät ja murtoluku-jakson lopuksi täytetty kyselylomake. Lomakkeessa oli kysymyksiä itse tehtävistä ja kirjallisesta kielentämisestä. Lomake sisälsi sekä väittämiä että avoimia kysymyksiä. Oppilaiden osalta taustamuuttujina olivat sukupuoli, opintomenestys matematiikassa ja äidinkielessä sekä kokemus itsestä matematiikan ja äidinkielen osaajana.
Opettajat vastasivat murtoluku-jakson jälkeen sähköiseen kyselyyn, joka sisälsi sekä Likert-asteikollisia väittämiä että avoimia kysymyksiä. Sekä oppilailta että opettajilta kerätyt aineistot analysoitiin kehittämistutkimukselle ominaista monimenetelmällistä tutkimusotetta hyödyntäen. Avoimet kysymykset analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tukeutuen kielentämisen teoriaan. Oppilaiden aineiston osalta tätä sisällönanalyysia jatkettiin kvantifioimalla. Väittämiä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin esimerkiksi frekvenssien ja summamuuttujien avulla.
Tutkimuksen mukaan oppilaat kokivat kuviokielen luonnollista kieltä mielekkäämpänä matematiikan kirjallisia tehtäviä ratkaistaessa. Tytöt suhtautuivat murtolukutehtäviin sekä kirjalliseen kielentämiseen poikia myönteisemmin ja kokivat sekä luonnollisen kielen että kuviokielen käytön poikia mielekkäämpänä. Huomionarvoista oli, että symbolikieli ei erityisesti korostunut oppilaiden vastauksissa. Opettajat suhtautuivat tehtäviin pääasiassa positiivisesti. He toivat vastauksissaan esille murtolukutehtävien käyttöön liittyvinä haasteina matematiikan opetuksessa läsnäolevan kiireen sekä aikatauluongelmat. Lisäksi opettajien vastauksissa tuli toistuvasti esille opetuksen oppikirjakeskeisyys, ja perusteluissa murtolukutehtäviä verrattiin oppikirjassa oleviin tehtäviin.
Tutkimuksen perusteella matematiikan kirjallisen työskentelyn monipuolistaminen on tarpeen, sillä vain niin voidaan huomioida erilaiset oppijat monipuolisesti, tukea oppilaiden pystyvyyden tunnetta matematiikkaa kohtaan sekä laajentaa oppilaiden käsitystä matematiikasta. Jatkossa olisi vielä tarpeellista tutkia lisää sitä, voitaisiinko kielentämistehtävien lisäämisellä opetukseen saada tasoitettuja eroja tyttöjen ja poikien välillä heidän kokemansa matematiikka-ahdistuksen suhteen.