Vaikuttaako sukupolvi poliittiseen kiinnittymiseen?
Kurunsaari, Anni (2019)
Kurunsaari, Anni
2019
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904081478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904081478
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella sukupolven vaikusta poliittiseen kiinnittymiseen. Demokratian toimivuuden edellytykseksi nähdään, että kansalaiset ovat vähintään kohtalaisesti kiinnittyneitä poliittisen järjestelmän periaatteisiin ja toimintamuotoihin. Aikaisemmissa tutkimuksissa ikäryhmien välillä on havaittu eroja poliittisessa kiinnittymisessä ja erityisesti nuorempien ikäryhmien osalta on keskusteltu poliittisen kiinnittymisen heikentymisestä. Poliittisen kiinnittymisen laajasta tutkimuskirjallisuudesta huolimatta sukupolvivaikutusta poliittisessa kiinnittymisessä on tutkittu pääosin vain äänestämisessä. Nimenomaisesti suurten ikäluokkien (syntyneet 1945?1950) ja yksilöllisen valinnan sukupolven (syntyneet 1980-luvulla) poliittinen kiinnittyminen laajemmin ei ole aikaisemmin ollut tutkimuksen kohteena.
Poliittinen kiinnittyminen viittaa kansalaisen ja politiikan väliseen suhteeseen. Poliittinen kiinnittyminen ymmärretään tutkimuksessani laajaksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu poliittista asenteista ja toiminnallisesta poliittisesta osallistumisesta. Tutkimuksessani poliittista kiinnittymistä lähestytään poliittisen kiinnostuksen, ulkoisen ja sisäisen kansalaispätevyyden sekä puoluejäsenyyden avulla.
Tutkimuksessani sukupolven vaikutusta tutkitaan vertaamalla ensin sukupolvien ja koko aikuisväestön eroja kuluvalla vuosikymmenellä. Tämän jälkeen syvennytään tarkastelemaan sukupolvien ja koko aikuisväestön poliittisen kiinnittymisen kehittymistä pitkällä aikavälillä ja verrataan sukupolvien kiinnittymisen tasoa, kun nämä ovat olleet suunnilleen samanikäisiä. Lopuksi tarkastellaan vielä tekijöitä, jotka vaikuttavat sukupolvien poliittiseen kiinnittymiseen.
Aineistona käytetään puolueiden ajankohtaistutkimuksia vuosilta 1976 ja 1983 sekä kansallisia eduskuntavaalitutkimuksia vuosilta 1991, 2003 ja 2015. Tutkimusmenetelminä käytetään ristiintaulukointia, keskiarvotestejä ja logistista regressioanalyysia, joiden avulla kartoitetaan sukupolven vaikutusta poliittiseen kiinnittymiseen.
Tutkimustulosten mukaan sukupolvien välillä on havaittavissa eroa poliittisen kiinnostuksen ja puoluejäsenyyden suhteen siten, että näitä mittareita käytettäessä suuret ikäluokat ovat keskimäärin yksilöllisen valinnan sukupolvea poliittisesti kiinnittyneempiä. Pitkän aikavälin tarkastelu osoittaa, sukupolvien väliset erot, heidän ollessa suunnilleen samanikäisiä, selittynee pitkälti periodivaikutuksella. Puoluejäsenyyden osalta voidaan kuitenkin sanoa, että suurten ikäluokkien puoluejäsenyys ilmentää sukupolvelle ominaista kehitystä, joka poikkeaa yleisestä puoluejäsenyyden kehityksestä. Sukupolven ei havaittu vaikuttavan kansalaispätevyyteen. Sukupolvien poliittiseen kiinnittymiseen vaikuttavat muut poliittista kiinnittymistä kuvaavat tekijät. Yksilöllisen valinnan sukupolven ja koko aikuisväestön kiinnittymiseen vaikuttavat sosiodemografiset tekijät, mutta suurten ikäluokkien kiinnittymiseen niillä ei ole vaikutusta.
Poliittinen kiinnittyminen viittaa kansalaisen ja politiikan väliseen suhteeseen. Poliittinen kiinnittyminen ymmärretään tutkimuksessani laajaksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu poliittista asenteista ja toiminnallisesta poliittisesta osallistumisesta. Tutkimuksessani poliittista kiinnittymistä lähestytään poliittisen kiinnostuksen, ulkoisen ja sisäisen kansalaispätevyyden sekä puoluejäsenyyden avulla.
Tutkimuksessani sukupolven vaikutusta tutkitaan vertaamalla ensin sukupolvien ja koko aikuisväestön eroja kuluvalla vuosikymmenellä. Tämän jälkeen syvennytään tarkastelemaan sukupolvien ja koko aikuisväestön poliittisen kiinnittymisen kehittymistä pitkällä aikavälillä ja verrataan sukupolvien kiinnittymisen tasoa, kun nämä ovat olleet suunnilleen samanikäisiä. Lopuksi tarkastellaan vielä tekijöitä, jotka vaikuttavat sukupolvien poliittiseen kiinnittymiseen.
Aineistona käytetään puolueiden ajankohtaistutkimuksia vuosilta 1976 ja 1983 sekä kansallisia eduskuntavaalitutkimuksia vuosilta 1991, 2003 ja 2015. Tutkimusmenetelminä käytetään ristiintaulukointia, keskiarvotestejä ja logistista regressioanalyysia, joiden avulla kartoitetaan sukupolven vaikutusta poliittiseen kiinnittymiseen.
Tutkimustulosten mukaan sukupolvien välillä on havaittavissa eroa poliittisen kiinnostuksen ja puoluejäsenyyden suhteen siten, että näitä mittareita käytettäessä suuret ikäluokat ovat keskimäärin yksilöllisen valinnan sukupolvea poliittisesti kiinnittyneempiä. Pitkän aikavälin tarkastelu osoittaa, sukupolvien väliset erot, heidän ollessa suunnilleen samanikäisiä, selittynee pitkälti periodivaikutuksella. Puoluejäsenyyden osalta voidaan kuitenkin sanoa, että suurten ikäluokkien puoluejäsenyys ilmentää sukupolvelle ominaista kehitystä, joka poikkeaa yleisestä puoluejäsenyyden kehityksestä. Sukupolven ei havaittu vaikuttavan kansalaispätevyyteen. Sukupolvien poliittiseen kiinnittymiseen vaikuttavat muut poliittista kiinnittymistä kuvaavat tekijät. Yksilöllisen valinnan sukupolven ja koko aikuisväestön kiinnittymiseen vaikuttavat sosiodemografiset tekijät, mutta suurten ikäluokkien kiinnittymiseen niillä ei ole vaikutusta.