Välituntikulttuuria ja -liikuntaa ohjaavat tekijät kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten käsitysten mukaan
Myllymaa, Esa (2019)
Myllymaa, Esa
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903271431
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903271431
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten oppilaiden käsityksiä välituntikulttuuria ja -liikuntaa ohjaavista tekijöistä. Havaittavissa on ollut jo jonkin aikaa se, että lapset vähentävät liikkumistaan suurelta osin siirtyessään alakoulusta yläkouluun. Nuorten liikunnan vähenemisestä ollaan oltu huolissaan. Suurinta liikunnan määrän lasku on murrosiässä ja yläkouluikäinen luopuu liikunnasta alakouluikäistä useammin, jopa urheiluseurataustasta riippumatta ja uskon tämän heijastuvan myös välituntiliikuntaan. Joidenkin lasten ainoa viikoittainen liikunta tapahtuu juuri koulussa ja alakoululainen oppilas viettää välitunnilla enemmän aikaa kuin millään muulla yksittäisellä tunnilla koulussa. Myöskään liikuntatunneilla oppilas ei pysty täyttämään liikuntasuositusten mukaista liikunnan määrää, joten koulumaailmassa välituntiliikunta on oppilaan terveyden kannalta olennainen ajankohta.
Kasvatustieteellisenä tutkimuksena tämä tutkimus keskittyy koulumaailmassa tapahtuvaan omaehtoiseen liikuntaan, eli välituntiliikuntaan. Nuorten omista käsityksistä koskien välituntiliikunnan kulttuuria ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tarpeen saada lisäselvyyttä. Selvittämällä oppilaiden käsityksiä välituntikulttuuria ja -liikuntaa ohjaavista tekijöistä, saatetaan saavuttaa lisää tietoa välituntiliikunnan lisäämistä silmällä pitäen.
Tutkimuskysymyksenä oli, mitkä tekijät ohjaavat välituntikulttuuria ja -liikuntaa kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten käsitysten mukaan. Vastausta edellä esitettyyn tutkimuskysymykseen lähden etsimään oppilaiden omien käsitysten kautta. Koska mielenkiinnon kohteena oli nimenomaan oppilaiden käsitykset, on kyseessä fenomenografinen tutkimus. Sekundaarisena mielenkiinnon kohteena on välituntikulttuuria ja -liikuntaa ohjaavien tekijöiden ero alakoulun kuudennen luokan ja yläkoulun seitsemännen luokan välillä. Tämä edellä esitetty vertailu toteutetaan rakentamalla fenomenografisen tutkimuksen keinoin vertikaalinen tulosavaruus, jossa pystymme näkemään samojen välituntikulttuuria ohjaavien elementtien painotukset alakoulussa ja yläkoulussa. Haastatteluaineisto on kerätty eräässä hämäläisessä alakoulussa ja eräässä hämäläisessä yläkoulussa. Haastatteluihin osallistui kaksitoista kuudesluokkalaista ja kaksitoista seitsemäsluokkalaista, joista molemmissa haastatteluissa puolet oli tyttöjä ja puolet poikia.
Kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten välituntikulttuuria voidaan kuvata viidellä kuvauskategorialla; sosiaalinen ulottuvuus, säännöt ja valvonta, vapaus, fyysinen ulottuvuus ja digitaalinen. Tämän tutkimuksen perusteella kuudesluokkalaisten suurimmat välituntikulttuuria ohjaavat tekijät ovat sosiaalinen ulottuvuus ja säännöt ja valvonta, kun taas seitsemäsluokkalaisten välituntikulttuuria ohjaa eniten sosiaalinen ulottuvuus. Jotta välituntiliikuntaa voitaisiin lisätä juuri yläkoulussa, jossa sitä tapahtuu vähiten, olisi syytä paneutua välituntikulttuuria ohjaaviin sosiaalisiin tekijöihin ja niiden mahdolliseen liikuntaa vähentävään vaikutukseen.
Kasvatustieteellisenä tutkimuksena tämä tutkimus keskittyy koulumaailmassa tapahtuvaan omaehtoiseen liikuntaan, eli välituntiliikuntaan. Nuorten omista käsityksistä koskien välituntiliikunnan kulttuuria ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tarpeen saada lisäselvyyttä. Selvittämällä oppilaiden käsityksiä välituntikulttuuria ja -liikuntaa ohjaavista tekijöistä, saatetaan saavuttaa lisää tietoa välituntiliikunnan lisäämistä silmällä pitäen.
Tutkimuskysymyksenä oli, mitkä tekijät ohjaavat välituntikulttuuria ja -liikuntaa kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten käsitysten mukaan. Vastausta edellä esitettyyn tutkimuskysymykseen lähden etsimään oppilaiden omien käsitysten kautta. Koska mielenkiinnon kohteena oli nimenomaan oppilaiden käsitykset, on kyseessä fenomenografinen tutkimus. Sekundaarisena mielenkiinnon kohteena on välituntikulttuuria ja -liikuntaa ohjaavien tekijöiden ero alakoulun kuudennen luokan ja yläkoulun seitsemännen luokan välillä. Tämä edellä esitetty vertailu toteutetaan rakentamalla fenomenografisen tutkimuksen keinoin vertikaalinen tulosavaruus, jossa pystymme näkemään samojen välituntikulttuuria ohjaavien elementtien painotukset alakoulussa ja yläkoulussa. Haastatteluaineisto on kerätty eräässä hämäläisessä alakoulussa ja eräässä hämäläisessä yläkoulussa. Haastatteluihin osallistui kaksitoista kuudesluokkalaista ja kaksitoista seitsemäsluokkalaista, joista molemmissa haastatteluissa puolet oli tyttöjä ja puolet poikia.
Kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten välituntikulttuuria voidaan kuvata viidellä kuvauskategorialla; sosiaalinen ulottuvuus, säännöt ja valvonta, vapaus, fyysinen ulottuvuus ja digitaalinen. Tämän tutkimuksen perusteella kuudesluokkalaisten suurimmat välituntikulttuuria ohjaavat tekijät ovat sosiaalinen ulottuvuus ja säännöt ja valvonta, kun taas seitsemäsluokkalaisten välituntikulttuuria ohjaa eniten sosiaalinen ulottuvuus. Jotta välituntiliikuntaa voitaisiin lisätä juuri yläkoulussa, jossa sitä tapahtuu vähiten, olisi syytä paneutua välituntikulttuuria ohjaaviin sosiaalisiin tekijöihin ja niiden mahdolliseen liikuntaa vähentävään vaikutukseen.