Nuorten suru vanhemman kuoleman jälkeen ja siihen yhteydessä olevat tekijät
Mantila, Mira (2019)
Mantila, Mira
2019
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-03-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903151375
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903151375
Tiivistelmä
Vanhemman kuoleman kokeminen on käsittämätön ja ylivoimainen kokemus, joka vaikuttaa voimakkaasti nuoren psyykkiseen ja ulkoiseen maailmaan. Vanhemman menetys nuoruudessa aiheuttaa huomattavaa stressiä uhaten nuoren henkistä hyvinvointia, perhepiiriä sekä nykyisiä ja tulevia ihmissuhteita. Kansainvälisesti nuorten ja lasten surua on tutkittu paljon heidän huoltajiensa näkökulmasta, mutta enenevissä määrin on myös alettu tutkia nuorten surua heidän omasta näkökulmastaan vanhemman tai sisaruksen kuollessa. Suomessa nuorten surun tutkiminen on edelleen vähäistä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten surua ja suruun yhteydessä olevia tekijöitä vanhemman kuoleman jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa aihealueesta, jotta nuorten surua voidaan ymmärtää paremmin vanhemman kuoleman jälkeen.
Tutkimusaineisto koostui (n=88) vanhemman kuoleman kokeneen nuoren vastauksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin elektronisella (e-) lomakkeella, jossa kysyttiin sekä surevaan että kuolemantapaukseen liittyviä taustamuuttujia ja surureaktioita mitattiin surureaktiomittarilla (HSIB). Surureaktiomittarin muuttujista muodostettiin analysointivaiheessa summamuuttujia, joiden avulla pystyttiin kuvailemaan nuorten surua. Nuorten surua kuvattiin frekvenssien, prosenttiosuuksien ja keskilukujen avulla. Nuorten suruun yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin parametrisilla testeillä eli t-testillä ja varianssianalyysilla sekä ristiintaulukoinnilla. Tulokset osoittivat, että nuoret kokivat kohtalaista surua vanhemman kuoleman jälkeen.
Nuoret kokivat vanhemman kuoleman jälkeen voimakkaimmin pysyvää muutosta omassa ja perheen elämässä, masennusta ja pelkoa. Nuorista melkein puolet (43,2%) koki vähintään voimakasta kognitiivista häiriytymistä. Tulokset osoittivat, että nuoret kokivat vahvaa persoonallisuuden kasvua vanhemman kuoleman jälkeen. Nuoret kokivat voimakkaimmin pysyvää muutosta todellisuuden ymmärtämisessä, herkkyyttä ja kypsyyttä. Nuorista yli puolet (55,9%) koki erittäin voimakasta kiintymystä vanhemman kuoleman jälkeen. Nuorten surureaktioihin olivat yhteydessä työssä käyminen, psyykkinen ja fyysinen terveydentila, perheenjäsenten kanssa keskusteleminen, harrastukset, kodin sijainti ja ammattiavun saaminen kuoleman jälkeen. Nuorten persoonallisuuden kasvuun olivat yhteydessä työssä käyminen ja psyykkinen sekä fyysinen terveydentila. Vanhemman kuolemasta kulunut aika oli yhteydessä nuorten voimakkaampaan herkkyyteen, vahvistuneeseen uskoon sekä kykyyn antaa ja vastaanottaa apua.
Nuoret kokivat hieman voimakkaammin persoonallisuuden kasvua kuin surua vanhemman kuoleman jälkeen. Vanhemman kuolemasta kulunut aika on otettava huomioon, kun tutkitaan nuorten surureaktioiden ja persoonallisuuden kasvun voimakkuutta. Tutkimus tuotti tietoa nuorten surusta sekä siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nuorten surun ymmärtämiseen ja nuorten tukemiseen vanhemman kuoleman jälkeen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten surua ja suruun yhteydessä olevia tekijöitä vanhemman kuoleman jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa aihealueesta, jotta nuorten surua voidaan ymmärtää paremmin vanhemman kuoleman jälkeen.
Tutkimusaineisto koostui (n=88) vanhemman kuoleman kokeneen nuoren vastauksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin elektronisella (e-) lomakkeella, jossa kysyttiin sekä surevaan että kuolemantapaukseen liittyviä taustamuuttujia ja surureaktioita mitattiin surureaktiomittarilla (HSIB). Surureaktiomittarin muuttujista muodostettiin analysointivaiheessa summamuuttujia, joiden avulla pystyttiin kuvailemaan nuorten surua. Nuorten surua kuvattiin frekvenssien, prosenttiosuuksien ja keskilukujen avulla. Nuorten suruun yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin parametrisilla testeillä eli t-testillä ja varianssianalyysilla sekä ristiintaulukoinnilla. Tulokset osoittivat, että nuoret kokivat kohtalaista surua vanhemman kuoleman jälkeen.
Nuoret kokivat vanhemman kuoleman jälkeen voimakkaimmin pysyvää muutosta omassa ja perheen elämässä, masennusta ja pelkoa. Nuorista melkein puolet (43,2%) koki vähintään voimakasta kognitiivista häiriytymistä. Tulokset osoittivat, että nuoret kokivat vahvaa persoonallisuuden kasvua vanhemman kuoleman jälkeen. Nuoret kokivat voimakkaimmin pysyvää muutosta todellisuuden ymmärtämisessä, herkkyyttä ja kypsyyttä. Nuorista yli puolet (55,9%) koki erittäin voimakasta kiintymystä vanhemman kuoleman jälkeen. Nuorten surureaktioihin olivat yhteydessä työssä käyminen, psyykkinen ja fyysinen terveydentila, perheenjäsenten kanssa keskusteleminen, harrastukset, kodin sijainti ja ammattiavun saaminen kuoleman jälkeen. Nuorten persoonallisuuden kasvuun olivat yhteydessä työssä käyminen ja psyykkinen sekä fyysinen terveydentila. Vanhemman kuolemasta kulunut aika oli yhteydessä nuorten voimakkaampaan herkkyyteen, vahvistuneeseen uskoon sekä kykyyn antaa ja vastaanottaa apua.
Nuoret kokivat hieman voimakkaammin persoonallisuuden kasvua kuin surua vanhemman kuoleman jälkeen. Vanhemman kuolemasta kulunut aika on otettava huomioon, kun tutkitaan nuorten surureaktioiden ja persoonallisuuden kasvun voimakkuutta. Tutkimus tuotti tietoa nuorten surusta sekä siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nuorten surun ymmärtämiseen ja nuorten tukemiseen vanhemman kuoleman jälkeen.