Ei meidän kaupunkiin : laadullinen tutkimus vastaanottokeskusten vastustamiseen liittyvistä kaupunkipeloista ja nimby-ilmiöstä osana demokraattista osallistumista
Moisio, Nora (2019)
Moisio, Nora
2019
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-02-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903141356
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903141356
Tiivistelmä
Tutkin tässä tutkimuksessa vastaanottokeskusten vastustamista. Tarkastelen nimby-ilmiön mukaisesti sitä, miksi vastaanottokeskukset ovat ei-toivottuja naapureita ja selvitän, minkälaisia kaupunkipelkoja vastaanottokeskusten vastustavassa puheessa ilmenee. Aineistoni muodostuu kolmella eri paikkakunnalla järjestetystä asukastilaisuudesta, joissa paikkakuntalaiset esittävät vastaanottokeskuksen perustamisesta vastaavilta viranomaisilta kysymyksiä koskien vastaanottokeskusta. Tutkimukseni keskittyy tilaisuuksissa ilmenevään demokraattiseen osallistumiseen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksiin. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia kaupunkipelkoja vastaanottokeskuksia vastustavassa puheessa esiintyy? Millaisia argumentteja viranomaiset käyttävät vastatessaan kaupunkilaisten pelkoihin?
Aineistoni koostuu kolmen asukastilaisuuden videotallenteista vuosilta 2015 ja 2016. Tutkimukseni on otteeltaan laadullinen ja analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysia. Analyysin tukena käsittelen aineistoa myös retorisen analyysin keinoin.
Tutkimukseni perusteella vastaanottokeskusten vastustamisessa esiintyi erilaisia kaupunkipelkoja. Paikkakuntalaisten pelon kohteena olivat nuoret turvapaikanhakijamiehet, joiden uskottiin tuovan negatiivisia muutoksia paikkakunnan elämään. Turvallisuudentunteen koettiin vähentyvän ja rikollisuuden lisääntyvän vastaanottokeskuksen tulemisen myötä. Paikkakuntalaisten pelot olivat osittain myös sosiaalipoliittisia. Ne ilmenivät huolina vastaanottokeskuksen perustamisen taloudellisista kuluista ja turvapaikanhakijoiden työllistymismahdollisuuksista.
Asukastilaisuuksien funktio oli tulosten perusteella erilainen paikkakuntalaisilla ja viranomaisilla. Paikkakuntalaisille tilaisuudet näyttäytyivät tilaisuuksina, joissa on mahdollista vaikuttaa päätöksentekoon. Viranomaisille tilaisuudet sen sijaan toimivat tiloina, joissa jo tehtyjä päätöksiä perusteltiin ja omaa asiantuntijuutta korostettiin. Asukastilaisuuksien funktion eriävyys heijastui siihen, kuinka asukkaat olivat huolissaan omien vaikutusmahdollisuuksiensa vähäisyydestä. Asukastilaisuuksissa esiintyi vuorovaikutuksellista dialogia paikkakuntalaisten ja viranomaisten välillä, mutta deliberatiivisen demokratian mukaista painoarvoa päätöksenteolle keskustelulla ei ollut. Tutkijat Raiskila ja Wiberg ovat määritelleet deliberatiivisen demokratian osallistumisen tapana, jolla pyritään lisäämään kansalaisten osallistamista päätöksenteossa.
Tämän kaltaiselle tutkimukselle on tilausta tulevaisuudessa. Maahanmuutto on tuskin vähenemään päin, ja paikkakuntalaisten sekä turvapaikanhakijoiden sujuvan yhteiselon takaaminen on tärkeää jo pelkästään yhteiskuntarauhan näkökulmasta.
ABSTRACT
Not in My Town! A Qualitative Research on Urban fears and Nimby Phenomenon Associated
In this study, I focus on why reception centers cause resistance. From the point of view of nimby phenomenon, I consider why reception centers are unwanted neighbors, and I elaborate on what kind of urban fears appear in the speech opposing reception centers. My data consist of three residents’ meetings in three towns in which citizens were able to ask questions from authorities responsible for establishing the reception centers. My study focuses on democratic participation and citizens’ opportunities to influence. My research questions are as follows: What kind of urban fears appear in the speech opposing reception centers? With what kind of arguments do authorities use as they respond to citizens’ fears?
My data consist of video recordings of three residents’ meetings from the years 2015 and 2016. My study is qualitative and as for methods, I apply qualitative content analysis. I also use rhetorical analysis to complement the analysis.
According to my study, the speech associated with reception centers revealed several different urban fears. The residents’ object of fear was young asylum seeking men who were believed to bring negative changes to the life of the community. With the arrival of the reception center, the sense of security was felt to decrease, and crime rates were feared to increase. The residents’ fears had also a social policy aspect since there were concerns about the financial expenses of the reception centers and worries about employment opportunities of the asylum seekers.
The function of the meetings between residents and authorities was different for different positions. Local people thought that the occasion was an opportunity to influence in decision making. The authorities used the occasion to justify decisions already made and they highlighted their own expertise. The difference in the function of the meetings was reflected in that the residents were worried about their lack of decision making power. Interactive dialogue between residents and authorities did exist in the meetings but the deliberation did not weight in decision making consonant to deliberative democracy. Researchers Raiskila and Wiberg have defined deliberative democracy as a way in which participation is made to increase citizen involvement in decision making.
This kind of research will be commissioned in the future. Immigration will not probably be diminishing, while an easy co-existence between residents and asylum seekers is important already alone from the point of view of social security.
Aineistoni koostuu kolmen asukastilaisuuden videotallenteista vuosilta 2015 ja 2016. Tutkimukseni on otteeltaan laadullinen ja analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysia. Analyysin tukena käsittelen aineistoa myös retorisen analyysin keinoin.
Tutkimukseni perusteella vastaanottokeskusten vastustamisessa esiintyi erilaisia kaupunkipelkoja. Paikkakuntalaisten pelon kohteena olivat nuoret turvapaikanhakijamiehet, joiden uskottiin tuovan negatiivisia muutoksia paikkakunnan elämään. Turvallisuudentunteen koettiin vähentyvän ja rikollisuuden lisääntyvän vastaanottokeskuksen tulemisen myötä. Paikkakuntalaisten pelot olivat osittain myös sosiaalipoliittisia. Ne ilmenivät huolina vastaanottokeskuksen perustamisen taloudellisista kuluista ja turvapaikanhakijoiden työllistymismahdollisuuksista.
Asukastilaisuuksien funktio oli tulosten perusteella erilainen paikkakuntalaisilla ja viranomaisilla. Paikkakuntalaisille tilaisuudet näyttäytyivät tilaisuuksina, joissa on mahdollista vaikuttaa päätöksentekoon. Viranomaisille tilaisuudet sen sijaan toimivat tiloina, joissa jo tehtyjä päätöksiä perusteltiin ja omaa asiantuntijuutta korostettiin. Asukastilaisuuksien funktion eriävyys heijastui siihen, kuinka asukkaat olivat huolissaan omien vaikutusmahdollisuuksiensa vähäisyydestä. Asukastilaisuuksissa esiintyi vuorovaikutuksellista dialogia paikkakuntalaisten ja viranomaisten välillä, mutta deliberatiivisen demokratian mukaista painoarvoa päätöksenteolle keskustelulla ei ollut. Tutkijat Raiskila ja Wiberg ovat määritelleet deliberatiivisen demokratian osallistumisen tapana, jolla pyritään lisäämään kansalaisten osallistamista päätöksenteossa.
Tämän kaltaiselle tutkimukselle on tilausta tulevaisuudessa. Maahanmuutto on tuskin vähenemään päin, ja paikkakuntalaisten sekä turvapaikanhakijoiden sujuvan yhteiselon takaaminen on tärkeää jo pelkästään yhteiskuntarauhan näkökulmasta.
ABSTRACT
Not in My Town! A Qualitative Research on Urban fears and Nimby Phenomenon Associated
In this study, I focus on why reception centers cause resistance. From the point of view of nimby phenomenon, I consider why reception centers are unwanted neighbors, and I elaborate on what kind of urban fears appear in the speech opposing reception centers. My data consist of three residents’ meetings in three towns in which citizens were able to ask questions from authorities responsible for establishing the reception centers. My study focuses on democratic participation and citizens’ opportunities to influence. My research questions are as follows: What kind of urban fears appear in the speech opposing reception centers? With what kind of arguments do authorities use as they respond to citizens’ fears?
My data consist of video recordings of three residents’ meetings from the years 2015 and 2016. My study is qualitative and as for methods, I apply qualitative content analysis. I also use rhetorical analysis to complement the analysis.
According to my study, the speech associated with reception centers revealed several different urban fears. The residents’ object of fear was young asylum seeking men who were believed to bring negative changes to the life of the community. With the arrival of the reception center, the sense of security was felt to decrease, and crime rates were feared to increase. The residents’ fears had also a social policy aspect since there were concerns about the financial expenses of the reception centers and worries about employment opportunities of the asylum seekers.
The function of the meetings between residents and authorities was different for different positions. Local people thought that the occasion was an opportunity to influence in decision making. The authorities used the occasion to justify decisions already made and they highlighted their own expertise. The difference in the function of the meetings was reflected in that the residents were worried about their lack of decision making power. Interactive dialogue between residents and authorities did exist in the meetings but the deliberation did not weight in decision making consonant to deliberative democracy. Researchers Raiskila and Wiberg have defined deliberative democracy as a way in which participation is made to increase citizen involvement in decision making.
This kind of research will be commissioned in the future. Immigration will not probably be diminishing, while an easy co-existence between residents and asylum seekers is important already alone from the point of view of social security.