Muistisairaiden potilaiden esiintyminen MET -aineistossa Tays:ssa aikavälillä 1.9.2014 - 28.2.2015
Aapola, Hannes (2019)
Aapola, Hannes
2019
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903011295
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903011295
Tiivistelmä
MET (medical emergency team) -toiminta on sairaalan sisällä tapahtuvien sydänpysähdysten ja muiden akuuttitilanteiden hoitoa. MET -toiminnan tärkeimmät osatekijät ovat potilaan tilan heikkenemisen oikea-aikainen tunnistaminen, sairaalansisäisen ensihoitoryhmän (MET-ryhmän) kutsuminen sekä potilaan tilan vakauttaminen joko vuodeosastolla tai siirtäminen tehohoitoon.
Sairaalassa tapahtuvat sydänpysähdykset ovat harvoin odottamattomia tapahtumia. Jopa tunteja ennen elottomuutta voidaan potilailla havaita peruselintoimintojen muutoksia, joihin reagoimalla voidaan ennaltaehkäistä elvytystilanteita. Elintoimintojen seuraamista varten on kehitetty erilaisia kriteerejä tai aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmiä (early warning scores, EWSs), joissa elintoiminnot ja niiden häiriöt pisteytetään asteikolla 0-3. Tämän jälkeen pisteet lasketaan yhteen ja tietyn raja-arvon ylittyessä tulee paikalle kutsua MET-ryhmä.
Muistisairaiden potilaiden kivun, kärsimyksen ja tunteiden ilmaisu ovat heikentyneet, minkä vuoksi voinnin heikkeneminen voi olla vaikeampaa havaita muistisairailla potilailla muihin potilaisiin verrattuna. Jos potilaan peruselintoimintoja ei seurata tarpeeksi tarkasti eikä sanattomiin merkkeihin kiinnitetä huomiota, riski potilaan menehtymiseen kohoaa huomattavasti.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, muistisairaudesta kärsivien MET-potilaiden hälytysten erityispiirteitä. Aineistona käytettiin 1.9.2014-28.2.2015 välisenä aikana MET –tehtävistä ja puhelinkonsultaatioista kirjoitettuja raportteja Tampereen ylipistollisessa sairaalassa.
Muistisairaiden potilaiden osuus aineistossa osoittautui odotettua pienemmäksi. Muistisairaiden potilaiden MET -hälytyksiä edeltävästi hälytyskriteerit täyttyivät 50 %:ssa tapauksista. Muilla MET -potilailla kriteerit täyttyivät yhteensä 42 %:ssa tapauksista. Hälytyskriteerin täytyttyä muilla MET-potilailla ensihoitoryhmä kutsuttiin paikalle heti 22 %:ssa tapauksista, osaston omaa lääkäriä konsultoitiin 17 %:ssa kerroista ja osaston hoitajat hoitivat ongelman itse 45 %:ssa tapauksista. Muistisairailla potilailla vastaavat luvut olivat 14 %, 14 % ja 43 %. Huomattavaa tutkimuksessa oli se, että 79 %:ssa muistisairaille tehdyistä hälytyksistä potilas oli elossa 24 tunnin päästä, kun muilla potilailla vastaava prosentti oli 90.
Muistisairailla potilailla hälytyskriteerien täyttymiseen reagoitiin huonommin kuin muiden MET-potilaiden kohdalla, ja MET -hälytyksissä esiintyi enemmän viiveitä. Lisäksi muistisairaiden potilaiden kuolleisuus oli hieman muuta aineistoa suurempi. Muistisairaat potilaat eivät esiintyneet MET-aineistossa kognitioltaan terveitä potilaita useammin. Muistisairaita MET -potilaita tulisi jatkossa tutkia isomman aineiston avulla.
Sairaalassa tapahtuvat sydänpysähdykset ovat harvoin odottamattomia tapahtumia. Jopa tunteja ennen elottomuutta voidaan potilailla havaita peruselintoimintojen muutoksia, joihin reagoimalla voidaan ennaltaehkäistä elvytystilanteita. Elintoimintojen seuraamista varten on kehitetty erilaisia kriteerejä tai aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmiä (early warning scores, EWSs), joissa elintoiminnot ja niiden häiriöt pisteytetään asteikolla 0-3. Tämän jälkeen pisteet lasketaan yhteen ja tietyn raja-arvon ylittyessä tulee paikalle kutsua MET-ryhmä.
Muistisairaiden potilaiden kivun, kärsimyksen ja tunteiden ilmaisu ovat heikentyneet, minkä vuoksi voinnin heikkeneminen voi olla vaikeampaa havaita muistisairailla potilailla muihin potilaisiin verrattuna. Jos potilaan peruselintoimintoja ei seurata tarpeeksi tarkasti eikä sanattomiin merkkeihin kiinnitetä huomiota, riski potilaan menehtymiseen kohoaa huomattavasti.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, muistisairaudesta kärsivien MET-potilaiden hälytysten erityispiirteitä. Aineistona käytettiin 1.9.2014-28.2.2015 välisenä aikana MET –tehtävistä ja puhelinkonsultaatioista kirjoitettuja raportteja Tampereen ylipistollisessa sairaalassa.
Muistisairaiden potilaiden osuus aineistossa osoittautui odotettua pienemmäksi. Muistisairaiden potilaiden MET -hälytyksiä edeltävästi hälytyskriteerit täyttyivät 50 %:ssa tapauksista. Muilla MET -potilailla kriteerit täyttyivät yhteensä 42 %:ssa tapauksista. Hälytyskriteerin täytyttyä muilla MET-potilailla ensihoitoryhmä kutsuttiin paikalle heti 22 %:ssa tapauksista, osaston omaa lääkäriä konsultoitiin 17 %:ssa kerroista ja osaston hoitajat hoitivat ongelman itse 45 %:ssa tapauksista. Muistisairailla potilailla vastaavat luvut olivat 14 %, 14 % ja 43 %. Huomattavaa tutkimuksessa oli se, että 79 %:ssa muistisairaille tehdyistä hälytyksistä potilas oli elossa 24 tunnin päästä, kun muilla potilailla vastaava prosentti oli 90.
Muistisairailla potilailla hälytyskriteerien täyttymiseen reagoitiin huonommin kuin muiden MET-potilaiden kohdalla, ja MET -hälytyksissä esiintyi enemmän viiveitä. Lisäksi muistisairaiden potilaiden kuolleisuus oli hieman muuta aineistoa suurempi. Muistisairaat potilaat eivät esiintyneet MET-aineistossa kognitioltaan terveitä potilaita useammin. Muistisairaita MET -potilaita tulisi jatkossa tutkia isomman aineiston avulla.