Systemic inflammation and cytokine profiles in Malawian children
Torpo, Topias (2019)
Torpo, Topias
2019
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-02-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201902201265
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201902201265
Tiivistelmä
Tausta ja ongelma: Sekä vajaaravitsemuksen että infektioiden ja inflammaation ajatellaan vaikuttavat lapsen normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Alikehittyneillä alueilla lasten ravitsemuksessa saattaa olla puutteita ja lasten altistuminen patogeeneille ja infektiosairauksien esiintyminen on myös yleisempää. Tutkimus on kuvaileva tutkimus, jolla pyritään selvittämään, onko iLiNS-ravitsemusinterventioon osallistuvilla lapsilla poikkeavaa inflammatorista aktiivisuutta, jolla voisi edelleen olla merkitystä ravitsemukseen, kasvuun ja kehitykseen.
Metodit: Tutkimuksen tarkoituksena on määrittää vallitsevaa systeemistä inflammaatiota analysoimalla sytokiinitasoja lasten plasmanäytteistä. Näytteet on kerätty Malawissa asuvilta 781 elävänä syntyneeltä lapselta ja kymmeneltä elävänä syntyneeltä kaksoselta 6, 18 ja 30 kuukauden iässä. Näytteitä on yhteensä 1708. Tässä tutkimuksessa tarkasteltavat sytokiinit ovat IL-1b, IL-6, IL-10 ja TNF-α. Analysointi tapahtuu Luminex-tekniikalla ja Milliplex immunologisella magneettikiinnitys menetelmällä. Sytokiinitasoja verrataan aiemmissa tutkimuksissa esitettyihin tasoihin. Lisäksi analysoidaan pitoisuuksia eri iässä, sekä yhteyttä sukupuoleen ja muiden sytokiinien pitoisuuksiin.
Tulokset: Sytokiinien pitoisuudet plasmassa olivat IL-1b=1.64 pg/ml, IL-6=3.57 pg/ml, TNF-α=15.23 pg/ml, IL-10=29.18 pg/ml. Sytokiinien tasot korreloivat keskenään, voimakkaimmin IL-1β ja IL-6 (rho=0.433 p< 0.001). IL-6 ja TNF-α tasot plasmassa olivat merkittävästi korkeammat pojilla.
Keskustelu: Systeemisen inflammaation merkitys ravitsemusinterventioille on epäselvä. Aliravitsemus on yhteydessä poikkeavaan kasvuun ja kognitiiviseen kehitykseen, mikä on laaja-alainen sosiaalinen ja terveydellinen ongelma maailmanlaajuisesti. Ravitsemusinterventioilla ei ole kaikissa aineistoissa pystytty vaikuttamaan näihin. Tulosten perusteella tutkimusjoukossa havaittiin selvää inflammatorista aktiivisuutta. Aiempaan kirjallisuuteen nähden tulokset kuitenkin eroavat selvästi akuutisti sairailla lapsilla tehdyistä tutkimuksista. Tuloksia voidaan käyttää arvioitaessa laajempaa matala-asteisempien tulehduksellisten prosessien vallitsevuutta. Lisätutkimuksia tarvitaan tulosten merkityksen arvioimiseksi osana aliravitsemukseen johtavaa prosessia.
Metodit: Tutkimuksen tarkoituksena on määrittää vallitsevaa systeemistä inflammaatiota analysoimalla sytokiinitasoja lasten plasmanäytteistä. Näytteet on kerätty Malawissa asuvilta 781 elävänä syntyneeltä lapselta ja kymmeneltä elävänä syntyneeltä kaksoselta 6, 18 ja 30 kuukauden iässä. Näytteitä on yhteensä 1708. Tässä tutkimuksessa tarkasteltavat sytokiinit ovat IL-1b, IL-6, IL-10 ja TNF-α. Analysointi tapahtuu Luminex-tekniikalla ja Milliplex immunologisella magneettikiinnitys menetelmällä. Sytokiinitasoja verrataan aiemmissa tutkimuksissa esitettyihin tasoihin. Lisäksi analysoidaan pitoisuuksia eri iässä, sekä yhteyttä sukupuoleen ja muiden sytokiinien pitoisuuksiin.
Tulokset: Sytokiinien pitoisuudet plasmassa olivat IL-1b=1.64 pg/ml, IL-6=3.57 pg/ml, TNF-α=15.23 pg/ml, IL-10=29.18 pg/ml. Sytokiinien tasot korreloivat keskenään, voimakkaimmin IL-1β ja IL-6 (rho=0.433 p< 0.001). IL-6 ja TNF-α tasot plasmassa olivat merkittävästi korkeammat pojilla.
Keskustelu: Systeemisen inflammaation merkitys ravitsemusinterventioille on epäselvä. Aliravitsemus on yhteydessä poikkeavaan kasvuun ja kognitiiviseen kehitykseen, mikä on laaja-alainen sosiaalinen ja terveydellinen ongelma maailmanlaajuisesti. Ravitsemusinterventioilla ei ole kaikissa aineistoissa pystytty vaikuttamaan näihin. Tulosten perusteella tutkimusjoukossa havaittiin selvää inflammatorista aktiivisuutta. Aiempaan kirjallisuuteen nähden tulokset kuitenkin eroavat selvästi akuutisti sairailla lapsilla tehdyistä tutkimuksista. Tuloksia voidaan käyttää arvioitaessa laajempaa matala-asteisempien tulehduksellisten prosessien vallitsevuutta. Lisätutkimuksia tarvitaan tulosten merkityksen arvioimiseksi osana aliravitsemukseen johtavaa prosessia.