"Tällaselle musadiggarille oikein otollinen tapahtuma" : lauantaitranssit ja liikkuva skene
Jussila, Marjut (2018)
Jussila, Marjut
2018
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201901081039
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201901081039
Tiivistelmä
Tutkimuskohteenani on kotimainen vaihtoehtomusiikkikulttuuri, Lauantaitranssit-niminen tapahtuma. Tämä minifestivaali on psykedeeliseen rock –musiikkiin keskittynyt klubi-ilta. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisesta vaihtoehtorockin skenestä on kyse, millaisia toimijapositioita skenen jäsenillä on ja millaista affektiivisuutta esiintyy skenen jäsenillä. Tutkimukseni tarkoituksena on myös selvittää makuun liittyvää kaikkiruokaisuutta ja musiikkidiggariutta – voidaanko puhua musiikkidiggarien skenestä mieluummin kuin psykedeelisen musiikin skenestä?
Tutkimusaineistoni olen kerännyt vuonna 2016. Lauantaitranssit-tapahtuma järjestettiin 14.5.2016 Nosturissa ja Elmun baarissa, Helsingissä. Tapahtuman järjesti tamperelainen ohjelmatoimisto Alt Agency & Management. Olen haastatellut yhteensä yhdeksää eri informanttia: viittä yleisön edustajaa, kahta artistia ja kahta tapahtumanjärjestäjää. Artistit ovat yhtyeistä Death Hawks sekä Talmud Beach ja Räjäyttäjät. Haastatteluaineistoni lisäksi olen kerännyt muutakin materiaalia kenttätyöjaksoni aikana, muun muassa kuvia, videoita ja omia havaintojani.
Työni on laadullista tutkimusta. Olen lähestynyt aihettani etnografisesti, muun muassa osallistuvan havainnoinnin menetelmiä kentällä käyttäen. Työni painottuu keräämääni haastatteluaineistoon, jota analysoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin sekä kategoria-analyysin keinoin. Sisällönanalyysi on tekstianalyysia, jolla etsin tekstistä inhimillisiä merkityksiä ja jossa tarkoituksena on informaatioarvon lisääminen esimerkiksi tiivistämällä. Kategoria-analyysia olen käyttänyt muun muassa eri toimijapositioiden kategorisoimiseksi. Kategoria-analyysilla voin tarkastella lähemmin sitä, millaisin selonteoin haastateltavani kuvailevat itseään ja toisiaan. Kategoria-analyysin taustalla vaikuttaa konstruktionistinen ajatus siitä, millä tavoin sosiaalinen todellisuus ja merkitykset rakentuvat. Olen tehnyt myös kuva-analyysia Ville Pirisen tekemistä julisteista.
Tutkimani skene on luonteeltaan liikkuva ja häilyvä. Skeneä ei voi samalla tavoin tutkia uudestaan – sille on luonteenomaista paikan vaihdos. Keikkapaikkojen lisäksi vaihtuvat myös yleisöt, artistit ja yhteistyökumppanit. Skenen jäsenten sidos toisiinsa on löyhä: melko abstrakti jaettujen makujen kautta. Tapahtumanjärjestäjien ja artistien suhde toisiinsa on tiuhempi sosiaalisten ja taloudellisten verkostojen kautta.
Kukin skenen jäsen on luonut affektiivisia kytköksiä tullessaan tapahtumaan, sitä järjestäessään tai siellä esiintyen. Näyttäisi siltä, että affektiivisuuden perusteella ei haluta tehdä eroa meidän ja muiden välille. Vaikuttaisi sille, että tutkimalleni skenelle on tyypillistä, ettei erontekoja suhteessa muihin haluta tehdä.
Skenen jäsenten toimijapositioita työssäni on kolmenlaisia: Ensimmäiseksi analysoin tapahtumanjärjestäjän positiota, joka on tuottajan ja fanin positio. Toisena kategoriana minulla on esiintyvän muusikon positio, joka on taiteilijapositio ja bändin jäsenen positio. Kolmanneksi minulla on musiikkidiggarin positio, monenlaisen musiikin ystävän kategoria. Haastateltavani käyttivät jokseenkin usein termiä musiikkidiggari, vaikken haastattelijana kyseistä termiä käyttänytkään. Lopputuloksena esitän, että musiikkidiggarin positio on eräänlainen yläkategoria, joka kattaa myös edelliset positiot. Esitän myöskin, että olisi relevanttia puhua musiikkidiggarien skenestä mieluummin kuin psykedeelisen musiikin skenestä. Työssäni on kyse marginaalimusiikin harrastajajoukosta, joka on aktiivinen myös laajemmin marginaalimusiikin suhteen. Skene vaikuttaa olevan musiikillisten ihmisten skene, ihmisten, jotka ovat aktiivisia toimijoita muullakin tavoin musiikin saralla.
Skene on kaikkiruokaisten skene. Musiikkimausta puhuttaessa kaikkiruokaisuus (omnivore) tarkoittaa erityisesti monien eri musiikkityylien kuuntelua ja niistä pitämistä. Oleellista on kunkin skenen jäsenen oma henkilökohtainen musiikkimaku, rajoineen kaikkineen. Kukin voi pitää siitä musiikista, josta itse pitää, ja koostaa oman henkilökohtaisen musiikillisen kattauksen. Kaikkiruokainen musiikkimaku on merkki uudenlaisen skenen tulosta, jossa erotteluilla ei ole kovin suurta merkitystä. Kulttuurinen pääoma ei ole enää yksinomaan rock-makuun liittyvä. Musiikkidiggarien skene on osa demokraattisemman skenen tuloa.
Tutkimusaineistoni olen kerännyt vuonna 2016. Lauantaitranssit-tapahtuma järjestettiin 14.5.2016 Nosturissa ja Elmun baarissa, Helsingissä. Tapahtuman järjesti tamperelainen ohjelmatoimisto Alt Agency & Management. Olen haastatellut yhteensä yhdeksää eri informanttia: viittä yleisön edustajaa, kahta artistia ja kahta tapahtumanjärjestäjää. Artistit ovat yhtyeistä Death Hawks sekä Talmud Beach ja Räjäyttäjät. Haastatteluaineistoni lisäksi olen kerännyt muutakin materiaalia kenttätyöjaksoni aikana, muun muassa kuvia, videoita ja omia havaintojani.
Työni on laadullista tutkimusta. Olen lähestynyt aihettani etnografisesti, muun muassa osallistuvan havainnoinnin menetelmiä kentällä käyttäen. Työni painottuu keräämääni haastatteluaineistoon, jota analysoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin sekä kategoria-analyysin keinoin. Sisällönanalyysi on tekstianalyysia, jolla etsin tekstistä inhimillisiä merkityksiä ja jossa tarkoituksena on informaatioarvon lisääminen esimerkiksi tiivistämällä. Kategoria-analyysia olen käyttänyt muun muassa eri toimijapositioiden kategorisoimiseksi. Kategoria-analyysilla voin tarkastella lähemmin sitä, millaisin selonteoin haastateltavani kuvailevat itseään ja toisiaan. Kategoria-analyysin taustalla vaikuttaa konstruktionistinen ajatus siitä, millä tavoin sosiaalinen todellisuus ja merkitykset rakentuvat. Olen tehnyt myös kuva-analyysia Ville Pirisen tekemistä julisteista.
Tutkimani skene on luonteeltaan liikkuva ja häilyvä. Skeneä ei voi samalla tavoin tutkia uudestaan – sille on luonteenomaista paikan vaihdos. Keikkapaikkojen lisäksi vaihtuvat myös yleisöt, artistit ja yhteistyökumppanit. Skenen jäsenten sidos toisiinsa on löyhä: melko abstrakti jaettujen makujen kautta. Tapahtumanjärjestäjien ja artistien suhde toisiinsa on tiuhempi sosiaalisten ja taloudellisten verkostojen kautta.
Kukin skenen jäsen on luonut affektiivisia kytköksiä tullessaan tapahtumaan, sitä järjestäessään tai siellä esiintyen. Näyttäisi siltä, että affektiivisuuden perusteella ei haluta tehdä eroa meidän ja muiden välille. Vaikuttaisi sille, että tutkimalleni skenelle on tyypillistä, ettei erontekoja suhteessa muihin haluta tehdä.
Skenen jäsenten toimijapositioita työssäni on kolmenlaisia: Ensimmäiseksi analysoin tapahtumanjärjestäjän positiota, joka on tuottajan ja fanin positio. Toisena kategoriana minulla on esiintyvän muusikon positio, joka on taiteilijapositio ja bändin jäsenen positio. Kolmanneksi minulla on musiikkidiggarin positio, monenlaisen musiikin ystävän kategoria. Haastateltavani käyttivät jokseenkin usein termiä musiikkidiggari, vaikken haastattelijana kyseistä termiä käyttänytkään. Lopputuloksena esitän, että musiikkidiggarin positio on eräänlainen yläkategoria, joka kattaa myös edelliset positiot. Esitän myöskin, että olisi relevanttia puhua musiikkidiggarien skenestä mieluummin kuin psykedeelisen musiikin skenestä. Työssäni on kyse marginaalimusiikin harrastajajoukosta, joka on aktiivinen myös laajemmin marginaalimusiikin suhteen. Skene vaikuttaa olevan musiikillisten ihmisten skene, ihmisten, jotka ovat aktiivisia toimijoita muullakin tavoin musiikin saralla.
Skene on kaikkiruokaisten skene. Musiikkimausta puhuttaessa kaikkiruokaisuus (omnivore) tarkoittaa erityisesti monien eri musiikkityylien kuuntelua ja niistä pitämistä. Oleellista on kunkin skenen jäsenen oma henkilökohtainen musiikkimaku, rajoineen kaikkineen. Kukin voi pitää siitä musiikista, josta itse pitää, ja koostaa oman henkilökohtaisen musiikillisen kattauksen. Kaikkiruokainen musiikkimaku on merkki uudenlaisen skenen tulosta, jossa erotteluilla ei ole kovin suurta merkitystä. Kulttuurinen pääoma ei ole enää yksinomaan rock-makuun liittyvä. Musiikkidiggarien skene on osa demokraattisemman skenen tuloa.