Koronvaihtosopimusten kirjanpito- ja tilinpäätöskäsittely kuntataloudessa : osana kuntien tilinpäätösraportoinnin kehitystä
Riuttala, Josefina (2018)
Riuttala, Josefina
2018
Tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Auditing and Evaluation
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201901071027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201901071027
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee koronvaihtosopimusten kirjanpito- ja tilinpäätöskäsittelyä kuntataloudessa sekä kuntien tilinpäätösraportoinnin kehityksen yleisiä suuntaviivoja. Koronvaihtosopimukset ovat johdannaisinstrumentteja, joissa sopimusosapuolet vaihtavat keskenään koronmaksuja. Johdannaiset (erityisesti koronvaihtosopimukset) ovat kunnissa ajankohtainen aihe, sillä viime vuosina vallinneen erityisen korkoympäristön takia kuntien tekemien koronvaihtosopimusten markkina-arvot ovat olleet laskennallisesti hyvin negatiivisia¹. Aihe on erittäin ajankohtainen, kun otetaan huomioon vuoden 2016 alusta voimaan tullut kirjanpitolain uudistus sekä uusimmat kirjanpitolautakunnan ja kirjanpitolautakunnan kuntajaoston lausunnot koskien koronvaihtosopimusten käsittelyä. Tutkielmassa kuntajaoston lausuntoa lähestytään sisällönanalyysin avulla ja analysoitavaksi valittujen kuntien tilinpäätöksiä tarkastellaan kvalitatiivisen tilinpäätösanalyysin ottein. Tätä täydentää osaltaan myös kuntien vastuullisena tarkastajana toimineen laajan kokemuksen omaavan tilintarkastajan haastatteluaineisto. Kuntien tilinpäätösraportoinnin tulkinnassa on hyödynnetty myös yleisen systeemiteorian ja perinteisten kirjanpidon teorioiden tarjoamaa viitekehystä.
Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston lausunto 116/2017 antaa kunnille kaksi vaihtoehtoa johdannaisten kirjanpito- ja tilinpäätöskäsittelyyn. Kuntajaoston antaman lausunnon mukaan kunnat joutuvat näyttämään myös realisoitumattomien koronvaihtosopimustensa käyvän arvon (pakollisen varauksen muodossa tuloksessa ja taseessa), mikäli nettokäsittelyn edellytykset, lainan ja sitä suojaavan koronvaihtosopimuksen juoksuajat sekä määrän yhteneväisyys eivät toteudu. Uutena seikkana ohjeistus nostaa esille koronvaihtosopimusten sulkemista ja vaihtamista koskevan rahoituskulujen- ja tuottojen jaksottamisen. Lausunto asettaa koronvaihtosopimusten suojaavuuden arvioinnin keskiöön, sillä sopimuksen luonne määrittelee sen, kumpaan edellä mainituista vaihtoehdoista kunta päätyy kirjanpidossaan. Tutkielmassa on analysoitu Lempäälän kunnan, Tampereen kaupungin sekä Lahden kaupungin tilinpäätöksiä koronvaihtosopimusten esittämisen osalta. Näistä havaittiin, että esittämistavat sekä tulkinnat koronvaihtosopimusten suojaavuuden osalta vaihtelevat kunnittain, joten tarve käytännön soveltamisohjeelle on ilmeinen. Tällaista ei vielä ole julkaistu lausuntoa 116/2017 noudattaville kunnille, mutta Suomen tilintarkastajat ry on julkaissut vastaavan ohjeen KILA 1963/2016 lausuntoa noudattaville yhteisöille. Tekeillä on vastaava ohje myös kunnille.
Tuloksista havaitaan, että tilinpäätösraportoinnin standardointi on kansainvälinen trendi, jonka tuottamat normit perustuvat pitkälti tasekeskeiseen systeemiin. Tilinpäätösraportoinnin standardoinnin taustalla voidaan nähdä kansainvälistyvän markkinan tarve yhtenäiselle laskentanormistolle, ja sen tuottaman tilinpäätösinformaation vertailtavuudelle². Kunnat ja julkisen sektorin laskentatoimi eivät ole tästä kehityksestä irrallisia, vaan ne ovat yhtä lailla laskentainformaation standardointipaineen alla. KILA:n koronvaihtosopimuksia koskeva lausunto (1963/2016) näyttää noudattavan tilinpäätösraportoinnin yleistä kehitystä, sillä se sitoo kirjanpitovelvollisia yhä tiukemmin osaksi IFRS-standardien mukaista käsittelyä ja tasekeskeistä systeemiä. Kuntien käytöstä on taas rajattu pois IFRS-standardien sallimat mahdollisuudet, kuten rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostaminen. Samaan aikaan, kun systeemien rajojen voidaan nähdä häilyvän, kunnat on haluttu sitoa entistä vahvemmin osaksi tuloslaskelmakeskeistä systeemiä, minkä voidaan nähdä olevan kuntien kannalta toivotumpi kehityssuunta. Kehityksen jatkuessa samanlaisena liikekirjanpito ja kuntien kirjanpito hiljalleen erkaantuvat enemmän omiksi normistoikseen.
¹ Esim. KILA 1963/2016 lausunto.
² Tästä mm. Camfferman and Zeff, 2007; Meeks and Swann, 2009.
Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston lausunto 116/2017 antaa kunnille kaksi vaihtoehtoa johdannaisten kirjanpito- ja tilinpäätöskäsittelyyn. Kuntajaoston antaman lausunnon mukaan kunnat joutuvat näyttämään myös realisoitumattomien koronvaihtosopimustensa käyvän arvon (pakollisen varauksen muodossa tuloksessa ja taseessa), mikäli nettokäsittelyn edellytykset, lainan ja sitä suojaavan koronvaihtosopimuksen juoksuajat sekä määrän yhteneväisyys eivät toteudu. Uutena seikkana ohjeistus nostaa esille koronvaihtosopimusten sulkemista ja vaihtamista koskevan rahoituskulujen- ja tuottojen jaksottamisen. Lausunto asettaa koronvaihtosopimusten suojaavuuden arvioinnin keskiöön, sillä sopimuksen luonne määrittelee sen, kumpaan edellä mainituista vaihtoehdoista kunta päätyy kirjanpidossaan. Tutkielmassa on analysoitu Lempäälän kunnan, Tampereen kaupungin sekä Lahden kaupungin tilinpäätöksiä koronvaihtosopimusten esittämisen osalta. Näistä havaittiin, että esittämistavat sekä tulkinnat koronvaihtosopimusten suojaavuuden osalta vaihtelevat kunnittain, joten tarve käytännön soveltamisohjeelle on ilmeinen. Tällaista ei vielä ole julkaistu lausuntoa 116/2017 noudattaville kunnille, mutta Suomen tilintarkastajat ry on julkaissut vastaavan ohjeen KILA 1963/2016 lausuntoa noudattaville yhteisöille. Tekeillä on vastaava ohje myös kunnille.
Tuloksista havaitaan, että tilinpäätösraportoinnin standardointi on kansainvälinen trendi, jonka tuottamat normit perustuvat pitkälti tasekeskeiseen systeemiin. Tilinpäätösraportoinnin standardoinnin taustalla voidaan nähdä kansainvälistyvän markkinan tarve yhtenäiselle laskentanormistolle, ja sen tuottaman tilinpäätösinformaation vertailtavuudelle². Kunnat ja julkisen sektorin laskentatoimi eivät ole tästä kehityksestä irrallisia, vaan ne ovat yhtä lailla laskentainformaation standardointipaineen alla. KILA:n koronvaihtosopimuksia koskeva lausunto (1963/2016) näyttää noudattavan tilinpäätösraportoinnin yleistä kehitystä, sillä se sitoo kirjanpitovelvollisia yhä tiukemmin osaksi IFRS-standardien mukaista käsittelyä ja tasekeskeistä systeemiä. Kuntien käytöstä on taas rajattu pois IFRS-standardien sallimat mahdollisuudet, kuten rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostaminen. Samaan aikaan, kun systeemien rajojen voidaan nähdä häilyvän, kunnat on haluttu sitoa entistä vahvemmin osaksi tuloslaskelmakeskeistä systeemiä, minkä voidaan nähdä olevan kuntien kannalta toivotumpi kehityssuunta. Kehityksen jatkuessa samanlaisena liikekirjanpito ja kuntien kirjanpito hiljalleen erkaantuvat enemmän omiksi normistoikseen.
¹ Esim. KILA 1963/2016 lausunto.
² Tästä mm. Camfferman and Zeff, 2007; Meeks and Swann, 2009.