Ruokatorven alasulkijan sijainnin määritys manometrialla ja pH-käännöllä
Linjamäki, Juli-Anna (2018)
Linjamäki, Juli-Anna
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201901071021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201901071021
Tiivistelmä
Ruokatorven pH:n vuorokausimittaus on keskeinen tutkimusmenetelmä diagnosoitaessa gastroesofageaalista refluksitautia (gastroesophageal reflux disease, GERD). Tutkimuksessa pH-anturi tulee asettaa viisi senttimetriä ruokatorven alasulkijan (lower esophageal sphincter, LES) yläpuolelle. Nykytietämyksen mukaan LES:n sijainti tulisi määrittää manometrialla. Kuitenkin eräiden tutkimusten mukaan pH-kääntö olisi lähes yhtä tarkka menetelmä LES:n sijainnin määrityksessä. pH-käännöllä saatu LES:n sijainti on hyväksyttävä, mikäli sillä saatu tulos poikkeaa korkeintaan ± 3 cm manometrialla saatuun tulokseen verrattuna. pH-kääntöön verrattuna manometria on enemmän aikaa vievää, kalliimpaa ja potilaalle epämukavampaa.
Tässä työssä selvitettiin pH-käännön tarkkuutta LES:n sijainnin määrityksessä. Aineistona olivat Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa tehdyt pH- tai pH-impedanssitutkimukset, joiden yhteydessä oli tehty sekä pH-kääntö että manometria (high resolution manometry, HRM) LES:n sijainnin määrittämiseksi. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti aikaväliltä syyskuu 2013 – marraskuu 2016. Mukaan otettiin 525 potilasta, joiden tulokset analysoitiin. pH-kääntö tehtiin potilaan ollessa istuma-asennossa ja HRM potilaan ollessa selinmakuulla. pH-käännön ja HRM:n välinen suhde LES:n sijaintiin määritettiin laskemalla Pearsonin korrelaatiokerroin. Analyysissä otettiin huomioon potilaiden ikä, sukupuoli, pituus sekä mahalaukun happamuutta vähentävä lääkitys (PPI-lääkitys). Tutkimuksessa havaittiin selkeä korrelaatio LES:n sijainnissa manometrialla ja pH-käännöllä määritettynä (Pearsonin korrelaatiokerroin 0,808, p < 0,001). Keskimääräinen poikkeama näiden kahden metodin välillä oli vain -1,49 cm (S.D. 2,02 cm). Tästä huolimatta 16 %:lla (n = 84) potilaista poikkeama ylitti sallitun ± 3 cm:n eron LES:n sijainnissa. Tässä kyseisessä ryhmässä potilaat olivat kuitenkin merkitsevästi pidempiä kuin potilaat, joilla ero oli pienempi (keskimääräinen pituus 170,9 cm vs. keskimääräinen pituus 162,9 cm, p = 0,037). Iällä, sukupuolella tai PPI-lääkityksellä ei ollut merkitsevää eroa näiden kahden ryhmän välillä.
Tämän tutkimuksen tulokset tukevat nykyistä suositusta käyttää manometriaa LES:n sijainnin määrityksessä, jotta pH-katetri tulisi asetettua oikealle korkeudelle. Tässä aineistossa 16 %:lle potilaista LES:n sijainnin määritys ylitti sallitun rajan pH-käännöllä määritettynä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä ilmiö on ainakin osittain yhteydessä potilaan pituuteen.
Tässä työssä selvitettiin pH-käännön tarkkuutta LES:n sijainnin määrityksessä. Aineistona olivat Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa tehdyt pH- tai pH-impedanssitutkimukset, joiden yhteydessä oli tehty sekä pH-kääntö että manometria (high resolution manometry, HRM) LES:n sijainnin määrittämiseksi. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti aikaväliltä syyskuu 2013 – marraskuu 2016. Mukaan otettiin 525 potilasta, joiden tulokset analysoitiin. pH-kääntö tehtiin potilaan ollessa istuma-asennossa ja HRM potilaan ollessa selinmakuulla. pH-käännön ja HRM:n välinen suhde LES:n sijaintiin määritettiin laskemalla Pearsonin korrelaatiokerroin. Analyysissä otettiin huomioon potilaiden ikä, sukupuoli, pituus sekä mahalaukun happamuutta vähentävä lääkitys (PPI-lääkitys). Tutkimuksessa havaittiin selkeä korrelaatio LES:n sijainnissa manometrialla ja pH-käännöllä määritettynä (Pearsonin korrelaatiokerroin 0,808, p < 0,001). Keskimääräinen poikkeama näiden kahden metodin välillä oli vain -1,49 cm (S.D. 2,02 cm). Tästä huolimatta 16 %:lla (n = 84) potilaista poikkeama ylitti sallitun ± 3 cm:n eron LES:n sijainnissa. Tässä kyseisessä ryhmässä potilaat olivat kuitenkin merkitsevästi pidempiä kuin potilaat, joilla ero oli pienempi (keskimääräinen pituus 170,9 cm vs. keskimääräinen pituus 162,9 cm, p = 0,037). Iällä, sukupuolella tai PPI-lääkityksellä ei ollut merkitsevää eroa näiden kahden ryhmän välillä.
Tämän tutkimuksen tulokset tukevat nykyistä suositusta käyttää manometriaa LES:n sijainnin määrityksessä, jotta pH-katetri tulisi asetettua oikealle korkeudelle. Tässä aineistossa 16 %:lle potilaista LES:n sijainnin määritys ylitti sallitun rajan pH-käännöllä määritettynä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä ilmiö on ainakin osittain yhteydessä potilaan pituuteen.