Energiakorjaustoimenpiteet julkisissa rakennuksissa
Pelkkikangas, Arto (2012)
Pelkkikangas, Arto
2012
Konetekniikan koulutusohjelma
Automaatio-, kone- ja materiaalitekniikan tiedekunta - Faculty of Automation, Mechanical and Materials Engineering
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-08-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201208311261
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201208311261
Tiivistelmä
Suomalaisessa rakennuskannassa piilee merkittävä energiansäästöpotentiaali. Rakennustilavuudesta noin 15 % kuuluu julkiselle sektorille. Siihen lukeutuu oppilaitoksia, terveydenhoitotiloja, virastoja, kokoontumistiloja ja asuntoja. Polttoaineiden ja energianhintojen kasvun seurauksena, energiakorjauksiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota käyttökustannussäästöjen toivossa. Julkisen sektorin kiinteistöille tehdyillä energiakatselmuksilla on löydetty säästöpotentiaalia 15 % lämpöenergialle, 7 % sähköenergialle ja 0,7 milj.m3 vedelle.
Työn kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan Suomessa ja Euroopassa tehtyjen energiakorjausprojektien tuloksiin. Tutkimuksia on tehty jonkin verran ja lähes kaikissa projekteissa saavutettiin energiansäästöä. Uusien ja innovatiivisten menetelmien kohdalla investoinnin kannattavuus jäi usein heikoksi. Perinteisemmät menetelmät olivat kannattavimpia. Energiankulutuksen pienenemistä ei aina saavutettu peruskorjauksen yhteydessä. Siihen vaikuttivat kiinteistön käyttöasteen kasvu ja energiaintensiivisten tilojen lisäys. Painovoimaisen ilmanvaihdon muutos koneelliseen ilmanvaihtoon kasvatti ilmamääriä ja energiankulutusta useita prosentteja. Energiakorjaukset painottuivat rakennusvaipan lisäeristykseen, valaistukseen, lämmön talteenoton lisäykseen, ilmanvaihdon ohjaukseen ja lämmityksen säätöjärjestelmään. Olosuhteiden parantuminen ja takaisinmaksuaika ovat perusteita, joilla voidaan perustella energiakorjaus käyttäjille.
Käytännön osuudessa tarkastellaan kahden kiinteistön energiansäästöä. Yläpohjan lämmöneristykseen ja lämpötilojen laskun vaikutusta lasketaan D5 laskentaohjeella. Tarkastelun toimenpiteillä on mahdollista saavuttaa säästöä kohtuullisilla takaisinmaksuajoilla. Sisälämpötilojen yhden asteen keskimääräisellä pudotuksella saavutettiin laskennallisesti 3,5 % säästö kohteessa. Yläpohjan lisäeristys on kannattava toimenpide. Lämmön talteenotto lisäys ilmanvaihtoon on energiasäästökohde, jolla säästetään noin 50 % ilmanvaihdon energiankulutuksesta. Ilmanvaihdon tarpeenmukainen ohjaus on energiansäästökeino, joka sopii erityisesti tiloihin, joissa käyttäjien määrä ja käyttöaste vaihtelevat runsaasti. Lämmönjaon laiteuusintoja voidaan pitää myös hyvinä toimenpiteinä. Tiedot kannattavuudesta ovat suuntaa-antavia, koska energian hinnat muuttuvat jatkuvasti. Lisäksi tiedot kustannuksista ovat kappalehintaan perustuvia arvioita.
Työn kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan Suomessa ja Euroopassa tehtyjen energiakorjausprojektien tuloksiin. Tutkimuksia on tehty jonkin verran ja lähes kaikissa projekteissa saavutettiin energiansäästöä. Uusien ja innovatiivisten menetelmien kohdalla investoinnin kannattavuus jäi usein heikoksi. Perinteisemmät menetelmät olivat kannattavimpia. Energiankulutuksen pienenemistä ei aina saavutettu peruskorjauksen yhteydessä. Siihen vaikuttivat kiinteistön käyttöasteen kasvu ja energiaintensiivisten tilojen lisäys. Painovoimaisen ilmanvaihdon muutos koneelliseen ilmanvaihtoon kasvatti ilmamääriä ja energiankulutusta useita prosentteja. Energiakorjaukset painottuivat rakennusvaipan lisäeristykseen, valaistukseen, lämmön talteenoton lisäykseen, ilmanvaihdon ohjaukseen ja lämmityksen säätöjärjestelmään. Olosuhteiden parantuminen ja takaisinmaksuaika ovat perusteita, joilla voidaan perustella energiakorjaus käyttäjille.
Käytännön osuudessa tarkastellaan kahden kiinteistön energiansäästöä. Yläpohjan lämmöneristykseen ja lämpötilojen laskun vaikutusta lasketaan D5 laskentaohjeella. Tarkastelun toimenpiteillä on mahdollista saavuttaa säästöä kohtuullisilla takaisinmaksuajoilla. Sisälämpötilojen yhden asteen keskimääräisellä pudotuksella saavutettiin laskennallisesti 3,5 % säästö kohteessa. Yläpohjan lisäeristys on kannattava toimenpide. Lämmön talteenotto lisäys ilmanvaihtoon on energiasäästökohde, jolla säästetään noin 50 % ilmanvaihdon energiankulutuksesta. Ilmanvaihdon tarpeenmukainen ohjaus on energiansäästökeino, joka sopii erityisesti tiloihin, joissa käyttäjien määrä ja käyttöaste vaihtelevat runsaasti. Lämmönjaon laiteuusintoja voidaan pitää myös hyvinä toimenpiteinä. Tiedot kannattavuudesta ovat suuntaa-antavia, koska energian hinnat muuttuvat jatkuvasti. Lisäksi tiedot kustannuksista ovat kappalehintaan perustuvia arvioita.