Ellanilta. Hän oli tuntikausien ajan tutkaillut Ebba Munckia, prinsessaa, ja minä luulin, että hänellä olisi täydellinen psykologinen kuva hänestä valmiina -- “Hän keimailee vaatimattomuudella”, muuta ei Ellanilla ollut hänestä sanottavanaan. Se on varmaa, että tämän toisen sortiemme [ulkona käymisemme] jälkeen me molemmat kuin yhdestä suusta huudahdimme: “Ai ai ai, kuinka tyhjää ja typerää le monden [seurapiirien] elämä sentään onkaan.”
Oskaria ja Ebbaa tulee puhutella prinssiksi ja prinsessaksi. “Sehän kuulostaa aivan sadunomaiselta”, sanoin kreivitär Augusta L:lle. “Ei niin sadunomaiselta kuin se todellisuudessa on”, hän vastasi ilkikurisesti hymyillen.

Rouva Reuterskiöld ei vieläkään ole luonnollinen. Hän yrittää olla niin hirvittävän suureen maailmaan tottunut ja koppava, mutta se ei oikein sovi yhteen hänen ruumiillisen olemuksensa kanssa. Koska emme ole tavanneet niin moneen vuoteen, olin toivonut tapaamisestamme sydämellisempää. Mutta osaavatko mondeenit

ihmiset olla sydämellisiä? Lennart tosin taputtaa minua ja näyttää niin sydämellisen ystävälliseltä, mutta hän taputtaa kaikkia täsmälleen samalla tavalla (sillä lailla ruotsalaisittain, kyljelle, niin “hyväsydämisesti”).
Rouva Reuterskiöld on laihtunut hirveästi, hän on pelkkää luuta ja nahkaa, ja kuitenkin hän liehuu “le mondessa” [seurapiireissä] joka Jumalan päivä. Se on ikään kuin kuume, sairaus. Kostantinopolissa hän tehnee samoin, hän ei voi elää ilman le mondea, ja kuitenkin hänellä on nyt lapsi; mutta jotkut ihmiset eivät koskaan muutu, tapahtuipa sitten mitä hyvänsä.
Sellainen on esimerkiksi Mannerheim, hän kävi täällä taas ja sai hiukan rahaa minulta -- hän sanoi olevansa äärimmäisessä hädässä -- mutta minä en ole lainkaan varma siitä, ettei hän mennyt syömään noilla 30 frangilla paljon hienomman päivällisen kuin me söimme. Hänen

epäjumalansa, markiisinrakkari Rochefort, joka nyt on Boulanger’n orja, nöyrä alamainen, aatteen ajaja ja sanansaattaja, ei tunnu enää täysin miellyttävän häntä. -- Ikään kuin Mannerheim surisi sitä, että R. on kerrankin luopunut saatanallisesta kaiken kieltäjän roolistaan ihaillakseen jotakuta tai jotakin täysin sokeasti.
Aamuisin maalaan Vallery Radot’ta -- hän on varsin nokkela -- tuntee kaiken, tietää kaiken, on nähnyt kaiken ja on kaikkine näine tietoineen kriittis-vaatimaton luonne. Vastakohta itsensä kehujille. -- Tässäpä faabeli, jonka hän toissapäivänä laati mahtavasta, itserakkaasta, paksusta kriitikko Sarceysta:
Fable express
Sarcey fait un bon mot et se met à en rire.
Moralité:
Un sot trouve toujours un plus un plus sot qui l’admire.

[Sarcey keksii sutkauksen ja nauraa itse sille. Opetus: Tyhmä löytää aina tyhmemmän ihailijakseen.]
Tuontyylinen hän on. Hän ihailee appeaan Pasteuria, joka on hänen mielestään

rehellinen ja naiivi ihminen kaiken tämän pariisilaisen pilailun keskellä.
Eilen oli suuri mielenosoitus. (Odotettiin, että poliisi hajottaisi “le peup’n”, “la grande populacen et la sainte canaillen” [”rahvaan”, “suuren roskaväen ja pyhän alhaison”], mutta siitä ei tullut mitään.) 50.000 kiljukaulaa huusi hurraata Boulanger’lle. Ihmisen orjaluonne. Edustajainhuoneen jäsenet ovat antaneet linnoittaa Palais Bourbonin naurettavalla tavalla. Piikkejä kaikkialla muurien päällä, niin että kansa ei voi kiivetä niitten yli. Me, Ellan ja minä, olimme aamulla katsomassa tuota spektaakkelia. Jos tänne tulee diktatuuri ja sota, niin me pujahdamme Lontooseen ja tulemme kotiin Hullin ja Göteborgin kautta.
Voi kunpa olot voisivat pysyä vakaina ja rauhallisina, niin että Bertha voisi tulla tänne. Eikö ole ketään, jonka kanssa hän voisi matkustaa. Lähettäisin

siinä tapauksessa matkarahat toukokuun alussa, ja sitten Blis olisi täällä siihen saakka, kun me tulemme kotiin, kesäkuun puoliväliin tai loppuun saakka, matkustaisi kotiin meidän kanssamme Kööpenhaminan kautta ja näkisi siellä näyttelyn. Joka päivä puhumme siitä, mitä B:n pitää täällä nähdä. Marguerite vie hänet Halles centralesiin [keskushalleille], sen hän on luvannut. “Une jeune demoiselle peut très bien sortir avec sa femme de chambre [Nuori neiti voi oikein hyvin lähteä ulos kamaripalvelijattarensa kanssa], sanoo Marguerite. “C’est même très bien vu.” [Se jopa hyväksytään täysin.]
Me viemme B:n teatteriin, museoihin y.m. Ja voin vakuuttaa, että käyn hyvin mielelläni Louvressa, Clunyssa, Luxembourgissa ja muissa paikoissa rakkaan B:ni kanssa.

Mutta yhden asian B. saa luvata pyhästi: vettä hän ei saa juoda täällä pisaraakaan.

Viiniä, olutta, limonadia kuinka paljon tahansa, teetä samaten. Täällä on ollut niin paljon lavantautitapauksia, jotka ovat aiheutuneet veden juomisesta. Aina, todistettavasti, veden juomisesta johtuen.
Eikö vapaaherratar Cedercreutz matkusta, hänhän olisi parasta matkaseuraa? Kunhan saisimme hänet [Berthan] tänne, huolehtisimme kyllä hänestä niin hyvin kuin mahdollista.
Ei, nyt minun täytyy mennä ateljeehen, missä malli odottaa. Lähetän tässä lähipäivinä kokonaisen nipun kireitä Annielle -- jos hän voi käyttää niitä nimikirjoituskokoelmaan, niin tant mieux [sen parempi]. Siellä ovat mukana M[ada]me Pasca, Albert Wolff, venäläinen kirjailija Solowieff, Pasteur y.m.
Tuhannet terveiset meiltä lähettää
Äidin
Atte.

None