seuraa meillä oli junamatkan aikanakin, sillä viereisessä makuuvaunussa naapureinamme olivat Lord ja Lady Randolph Churchill. Punchissa on karrikoitu lordi Randolphia huomattavasti; eihän hän miellyttävältä näytä, mutta kuitenkin paremmalta kuin ne pienet rumat ukkelit, joiden pitäisi esittää häntä. Rouva, amerikatar, on oikein erinomaisen kaunis. Kuvitelkaa rouva Elving tai F. Bonsdorff nuorena, paljon paljon en beau [kauniimpana], kuvitelkaa heille hieno kyömynenä, tumma iho sekä tummat hiukset ja kulmakarvat. Mutta tuolla kauniilla ladylla ei tuntunut olevan hauskaa. Lordi ei sanonut sanan sanaa koko matkalla, paitsi silloin kun hän erityisen tylyllä äänellä kutsui kamaripalvelijaa. Lordi ei ole vielä neljääkymmentäkään eikä lady kolmeakymmentä. Tietenkin

meistä oli hauska seurata heidän kaikkia tekemisiään ja menemisiään, heidän tapaansa asettua aloilleen makuuvaunuun j.n.e.

Ellan oli iloinen ja reipas kaiken aikaa, vaikkei hän saanutkaan nukuttua kovin hyvin raskaassa ilmassa. Kuinka hän onkaan suloinen ja hauska ja hupaisa, kun hänestä tulee oikein ujostelematon ja kotiutunut! Teen joka päivä ja joka hetki uusia ja iloisia löytöjä. Hän osaa laulaa m.m. kaikki Gluntit, aivan puhtaasti, on lukenut paljon, pystyy puhumaan mistä tahansa ja kuuntelee mielellään. Antelias luonne ja todella hyvä, iloinen toveri! Kun hän vain nyt saisi levätä -- pelkään hänen olevan hiukan hermostunut ja uupunut nyt.
Tänään söimme aamiaista

yhdessä Ellanin suosittelemista paikoista ja menimme sitten kävelemään sateessa Unter den Lindenille. Iltaohjelmamme on seuraava: konsertti Wintergartenissa ja sitten johonkin oikein suureen olutkneipeen [kapakkaan] ja sitten varhain nukkumaan. Huomenna Rathskeller ja museo (jonne Ellan haluaa tulla, älkää luulkokaan, että pakotan häntä). Matkustamme iltajunalla huomenna kello 9 ja olemme niin muodoin keskiviikkoiltana kello 7 Pariisissa.
Tuhannet, tuhannet terveiset! Minulla on kaikki niin hyvin kuin vain voi olla, olen todella iloinen siitä että minulla on Ellan ja pyydän saada tervehtiä Teitä kaikkia, aivan jokaista.
Enemmän ja laveammin Pariisista.
Äidin
Atte

Pariisi torstai, viikkoa häittemme jälkeen ja ensimmäisenä päivänämme Pariisissa

Rakas Äiti,

“No niin, menepäs siitä ja rupea kirjoittamaan, niin sinusta on hyötyä etkä ole tiellä”, sanoi hellä puolisoni hetki sitten. Hän järjestää juuri nyt liinavaatteitani Margueriten kanssa; sitä ennen hän on koko päivän pannut paikkoja kuntoon, ostanut tarvikkeita, heittänyt pois toisia, siirrättänyt Pierrellä minun sänkyni ja kirjani j.n.e. tänne ja tehnyt kaiken kuin vanha ja tottunut perheenemäntä. Jollen olisi ollut rakastunut Ellaniin jo aikaisemmin, niin olisin rakastunut häneen tänään, niin järkevä ja neuvokas ja reipas hän on. Hän on tytöistä parhain ja oikea siunaus minun kaltaiselleni hutilukselle.

Lopen uupuneina saavuimme Pariisiin eilen illalla kello 7. Asema oli pimeä ja kylmän kolkko, saimme odottaa ikuisuuden tavaroidemme tarkastamista ja aloimme jo tuntea olomme hiukan kurjaksi, kun katujen vilinä, kauppapuotien valot ja tämä je ne sais quoi d’enivrant [määrittelemätön juovuttava piirre], jota Daudet kutsuu “Parisineksi”, teki meidät taas todella iloisiksi ja onnellisiksi. Concierge, hänen vaimonsa ja lankonsa sekä Marguerite Gross seisoivat odottamassa 90 Av[enue] de Villiers’n portilla. (Olimme ilmoittaneet sähkeitse saapumisestamme Berliinistä.) Marguerite ei muistuta Annieta, joka oli paljon hienompi, vaan neiti Wessleriä.

Hänellä on ruskeat silmät ja elegantti varsi, hän ei ole enää kukkeimmassa nuoruudessaan ja muistuttaa, kuten sanottu, naurettavan paljon Molanderin morsiota. Hän oli valmistanut oikein hyvän illallisen, ja Ellan ja minä tunsimme itsemme sekä vahvistuneiksi että hilpeiksi sen jälkeen. Ruokaa tarjoiltaessa (erinomaista keittoa, paahtopaistia perunoiden kera, brysselinkaalia, salaattia, omenatorttua ja vanhaa bourgognea) piika kertoi kaiken aikaa Muntheista ja Birgereistä, kaikesta mitä tähän maailmaan liittyy -- piikaparkahan ei ollut saanut puhua kuukauteen. Hän on saksatar mutta puhuu melko hyvin ranskaa. Ellan väittää, että hän on siisti (vilkaistuaan keittiöön) ja

kokenut hän tuntuu myökin olevan.

Huoneet -- niin, ne ovat osittain erinomaiset mutta pienet; ruokasali, sali ja työhuone on sisustettu erityisen mukavasti -- kauniit matot, hyvät Ludvig XIII:n tyyliset nojatuolit, jotka on päällystetty kuvioidulla sametilla, ei lainkaan hullumpia tauluja seinillä, Salmsonia, Hagbergia, Birgeriä y.m. Mutta sänkykamari oli ikävä: yksi ainut huono sänky, pikkuruinen pesuteline, huono lipasto. Yksi cabinet de toilette [pukuhuone], joka oli erityisen typerästi sisustettu, ja suuri, pimeä alkovi, johon ei päivä paista eikä kuu kumota.
“Huomenna täällä on kaikki toisin”, sanoi Ellan, ja hän on

pitänyt sanansa. Tänään tämä lapsipuolen asemassa ollut huone näyttää aivan inhimilliseltä. Minun ateljeesta tuotu sänkyni (joka Äidillä oli) seisoo vanhan sängyn vieressä ja sen päälle olemme levittäneet tänään ostetun atlassilkkisen peiton, jonka väri on vieil or [vanha kulta], pukuhuoneesta on tullut englantilaistyylinen, ja Ellan sulloo juuri liinavaatteita arkkuihin sulloakseen ne sitten puolestaan kaappiin, jonka ostamme huomenna. Hän on itse tarmokkuus, iloinen ja hullu ja suloinen kuin enkeli. Yhtään ihmistä emme ole vielä tavanneet, vaan olemme juosseet ympäriinsä kaupoissa incognito [tuntemattomina]. Olemme ostaneet puoli tusinaa uushopeisia lautasia en attendant [väliajaksi], sillä Ellan haluaa tilata

oikeaa hopeaa (Ludvig XV:n tyylisiä, verrattoman mallisia; näimme niitä tänään), sitten hopeisen teekeittimen (Clas de la Ch:n lahja), rouvastyylisen hatun Ellanille, niin että hän näyttää niin arvokkaalta ja vakiintuneelta kuin hienon pariisilaisrouvan kuuluukin, edelleen kenkiä, sateenvarjon, hatun minulle, lampun, jossa on kaunis varjostin y.m. Ellan vaati minua ehdottomasti tekemään hyvän työn ja maksamaan paitalaskuni aloittaaksemme Pariisissa oleskelumme niin muodoin kunniallisesti.
Chambure oli kirjoittanut hyvin ystävällisen tervetuliaiskirjeen alhaalla conciergen luona. Huomenna menemme

hänen luokseen. Olemme reippaita ja iloisia -- olemme tänään virnistelleet hirvittävästi koko ajan. Marguerite Gross uskoi meille, että concierge ja hänen puolisonsa olivat eilen illalla aivan “épatés” [hämmentyneitä] Ellanin kauneudesta ja ystävällisyydestä. Hän on sitä paitsi hurmannut Pierren ja tämän vaimon. On hauska nähdä, kuinka helposti Ellan on mukautunut tilanteeseen. Voisi kuvitella hänen johtaneen jo kymmenen vuoden ajan taloutta Pariisissa.

Huomenna menemme Runebergeille -- sitten, kuten sanottu, Chamburelle. “Mirlitonin” näyttely alkaa vasta 12. helmikuuta, niin että minulla on mainiosti aikaa. “Näethän, että

sinulla on aina onnea”, sanoo Ellan, “ja niin tulee aina olemaankin.” “Ceci marchera comme sur des roulettes” [Tämähän sujuu kuin ruletissa], minä ajattelen. Sää on ollut aivan jumalainen tänään, lämmin, aurinkoinen ja keväinen. Kuinka elämä sentään on ihanaa! Hyvää yötä -- ja kertokaa kaikille terveiset. Kun sanon että löydän Ellanista joka päivä useita hyviä puolia, se ei ole vain puheenparsi. Meistä voi tulla mitä parhaat ystävät ja toverit, sen tunnen kaikesta. Figaro on kertonut minun avioituneen, ja minua on onniteltu majataloissa ja kauppapuodeissa sen johdosta. On hauskaa pystyä näyttämään näille majatalonisännille

ja puodinpitäjille, kuinka hyvä maku minulla on -- mitähän sitten tapahtuukaan, kun ystäväni saavat nähdä Ellanin!
Ellan pyytää kertomaan terveisensä Teille. Teillä on hänessä todella hyvä ystävä, siitä voitte olla varmoja.
Tuhannet lämpimät terveiset Teidän
Atteltanne.
Lisää seuraavassa kirjeessä.

Anniehan voisi mennä de la Chapelleille ja kertoa jotain meidän taloksi asettumisestamme. Tänne tulee oikein mukavaa, kunhan vain ehdimme laittaa kaiken kuntoon. -- Juuri nyt Ellan tuli sisään

ja ilmoitti, että kaikki tavarani on järjestetty sinne ja sinne ja että nyt hän alkaa järjestää omiaan. Hän sanoo että piika on mukava ihminen, näppärä, reipas ja oivaltavainen -- nyt he käyvät taas vilkasta keskustelua. Ajatelkaa, että hän on ollut palveluksessa tuolla näyttelijätär Jane Elsslerillä, jonka tähden Koechlin jätti perheensä ja kotinsa. Eurooppa on sentään aika pieni, varsinkin sellaisille ihmisille kuin me, jotka matkustamme ja muutamme paikasta paikkaan ja tunnemme kaikki ihmiset.Ellan, joka tunsi Koechlinin skandaalin, sai kuulla lukuisia yksityiskohtia M[ada]me Elsslerin suunnattomasta ahneudesta ja alhaisuudesta. Piika saa esiliinoja ja myssyn huomenna, jotta hän muistuttaisi enemmän Annieta -- [originaali päättyy tähän]