(äitinsä, sisarensa ja kälynsä kanssa) Cannesissa. Kukaan näistä ei ole kärsinyt minkäänlaista vahinkoa, Luojan kiitos. Menin sen tähden tapaamaan Launinen muoria, joka yhdessä Chamburen vanhan uskotun palvelijattaren Madeleinen sekä Chamburen sisaren M[ada]me de Montaut’n kanssa odotti kärsimättömänä vastausta heidän yhdessä lähettämäänsä sähkeeseen. He olivat valmiita lähtemään matkaan samana iltana, jos Chamburelle olisi tapahtunut jotain. Sitten tuli sähke, jossa kerrottiin, että hän oli hengissä ja terveenä ja aikoi palata Pariisiin, aivan kuten kaksikymmentä tuhatta muutakin ulkomaalaista ja matkustavaista palasi Pariisiin kahden päivän aikana. Tiedän että Chambure on hermostuneisuudestaan huolimatta hyvin rauhallinen silloin, kun vaara on käsillä, eikä minua hämmästytä lainkaan, että hän viipyi siellä vielä muutamia päiviä. Tänään saamassani kirjeessä Marseillesta hän kirjoittaa melkein humoristisesti maanjäristyksestä Monte Carlossa, missä hän oli -- hän kertoi kuinka M[ademoise]lle Magnin, vanha näyttelijätär, käyskenteli ehostamattomana ja mitä keveimmässä asussa puutarhassa kello 6 aamulla y.m. yksityiskohtia. Italian puolella järistys on ollut pahin. Pienessä kaupungissa lähellä Vintimilleä, Diano Marinossa, lasketaan 500 ihmisen kuolleen -- Bussanossa kuoli 50, ja

Bajardon kylässä lähellä San Remoa kirkko sortui yli 300 ihmisen päälle; nämä olivat tulleet sinne aamuvarhaisella ensimmäiseen pääsiäisjumalanpalvelukseen.
Omalaatuista kyllä, Monacossa ja Monte Carlossa tuhot olivat kaikkein vähäisimmät koko Rivieralla. Chambure kirjoittaa: “Monte Carlo, où j’étais, a été le point le plus épargné, ce qui prouve bien que la catastrophe n’a pas la même cause que celle qui a detruit Sodome et Gomorrhe.
A l’heure la roulette recommancait à tourner, et Mlle Magnin, maquillée, habillée et superbe, était à son poste au trente et quarante, poussant ses louis et piquant sa carte. C’est un grand caractère! Il fait le plus beau temps du monde et le pays est plus enchanteur que jamais. Je l’ai quitté, à regret, c’est vrai, parceque tout le monde partait, et qu’en restant on aurait eu l’air d’un joueur décavé.”
[Monte Carlo, missä oleskelin, on säästynyt kaikkein eniten tuhoilta, mitkä todistaa, ettei onnettomuus aiheutunut samasta syystä kuin Sodoman ja Gomorran tuho.
Ruletti alkoi taas pyöriä heti, ja Mlle Magnin, ehostettuna, täysissä pukeissaan ja uljaana, oli omalla paikallaan trente et quaranten ääressä työntelemässä rahojaan ja merkitsemässä korttejaan. Siinä vasta suuri luonne! On maailman kaunein sää ja seutukunta on viehättävämpi kuin koskaan. Lähdin sieltä vasten tahtoani, se on totta, lähdin, koska kaikki lähtivät ja koska sinne jäämällä olisi vaikuttanut rahansa menettäneeltä pelurilta.]

Myös täällä on ollut mitä ihanin sää, kymmenen astetta lämmintä, auringonpaistetta ja tuhansittain ihmisiä ulkona kaduilla. Kahteen päivään en ole tehnyt muuta kuin

käyskennellyt ulkona käyttäen verukkeenani tutkielmien tekemnistä Luxembourg-tauluuni. Ei voi kuvitellakaan mitään niin ihastuttavaa kuin puutarhat täällä Pariisissa juuri nyt: lapsia ja hoitajattaria tuhansittain, kaikkien kasvoilla heijastuu ilo siitä, että on lopultakin jälleen tullut kaunis sää, suihkulähteet säkenöivät auringonpaisteessa ja koko Pariisissa on tuo riemujuhlan tuntu, joka voi tehdä synkimmästäkin ihmisestä poikamaisen iloisen. Ja lisäksi nyt näyttää siltä, ettei sotaa tulekaan. Jumalalle siitä kiitos!
Muutoin olen viettänyt iltani prinssin ja Leo Mechelinin seurassa viime maanantaista lähtien. Jälkimmäinen, joka on huomattavasti avokätisempi kuin edellinen, oli kutsunut Valter R:n ja minut päivälliselle viime maanantaina. Kun en ollut kuullut Leon puhuvan pitkiin aikoihin, niin hämmästyin sitä, kuinka uskomattoman samanlainen hän oli kuin Neiglickin hänestä esittämät imitaatiot. Neiglick on tässä suhteessa ehdottoman suuri. Leo puhui kaiken aikaa, aina kello yhteen saakka yöllä, “itsestään ja muista”, enemmän kuitenkin itsestään. Entä sitten kaikki nuo sanat: poliittinen katse, meidän perustuslaillinen valtiomuotomme, vapaamielisen valtiomiehen kamppailu piintynyttä ja turmiollista virkamiesvelttoutta vastaan, kirkolliskokous, valtiopäivämietinnöt, yhteisvaliokunta, Ernst Linder, August Schau-

man -- ja sitten uusin aihe, hänen käymänsä “keskustelut näistä asioista” Hänen Majesteettinsa ja Schuvaloffin kanssa ja viimeksi hänen joillekin ranskalaisille valtiomiehille antamansa “neuvot” liittyen muutoksiin, joita täytyy tehdä Ranskan perustuslakiin, hallintoon, tullilainsäädäntöön, taloushallintoon y.m. y.m. Valter ja minä emme saaneet sanoa sanaakaan, kuuntelimme vain ihmeissämme tuota viisaiden sanojen virtaa.

Koska Leoa saadaan suurimmin kiittää kaksi vuotta sitten Helsingissä järjestetystä näyttelystä, päätimme vuorostamme tarjota hänelle päivällisen. Vallgren tuli mukaan, ja tämä yksinkertainen kunnianosoitus pantiin toimeen eilen Noël & Petersillä, missä meidät nyljettiin oikein perusteellisesti. Leo oli yhtä puhelias: taas meidän perustuslaillinen valtiomuotomme, poliittinen kapasiteettimme, vapaamielinen valtiomies y.m. Katsokaa edeltä. -- Hänen naisväkensä on liikkunut muualla, enkä ole lainkaan nähnyt heitä.
Prinssin luona järjestettiin ikävä soirée toissapäivänä. Näyttää todellakin siltä, kuin siellä ei koskaan voisi ollakaan hilpeää. En käsitä, miksi heidän täytyy olla niin rauhallisia ja hiljaisia; ja tee ja leivokset ovat varsin huonoa tarjoilua sille, joka ei ymmärrä koko illasta yhtään mitään.
Olen kulkenut prinssin kanssa ateljeissa, ja nuori mies on ollut hyvin kiinnostunut vaelluksistamme.

Olemme muun muassa käyneet tapaamassa Besnardia, eksentristä maalaria, joka jäljittelee hiukan Whistleriä ja muita puolihulluja neroja. On kunniaksi prinssin maulle ja taiteelliselle arviointikyvylle, että hän ymmärsi tätä maalaustaidetta. Hän ei katsele taidetta bourgeois’n [pikkuporvarin] tavoin, ja se on jo paljon se. Joka päivä hän lupaa tulla miekkailemaan kanssamme, mutta vielä siitä ei ole tullut mitään. Vein hänet myös Runebergille, ja Valter oli kutsuilla hänen luonaan torstaina. Vapaaherratar Celsing on varsin viisas ja puhelias ihminen, mutta hirveän kriittinen. Hän moittii varsinkin kaikkea täällä. Kun hän sanoo, etteivät pariisittaret osaa pukeutua, niin se on mielestäni hiukan paksua.

Olisipa ollut hauskaa päästä mukaan Hugon tanssiaisiin! Hyvä että tytöt esiintyivät edukseen ja näyttivät sieviltä. Minua aivan harmittaa, etten nähnyt heitä kaikessa komeudessaan.

Vapaaherratar Celsing yrittää suostutella minua leipaisemaan pastellin kreivitär Lewenhauptista Salonkiin. On synti ja häpeä, että minä en aseta mitään näytteille, hän sanoo. Nythän on niin, että vapaaherratar Lewenhauptilla on merkillisesti 1700-luvun pastelleja muistuttava ulkomuoto, ja luulen, että voisin helposti tehdä siitä hyvän työn. Saa nähdä, tuleeko siitä mitään. Luxembourg-tauluani en voi ajatellakaan saavani valmiiksi, sen huomaan nyt sitäkin selvemmin, kun olen muutamia päiviä työskennellyt sen parissa ja se alkaa jälleen kiinnostaa minua. Mutta tahdon tehdä siitä hyvän enkä halua hutiloida. On vielä 15 päivää aikaa

siihen, kun teokset täytyy jättää Salonkiin.
Joka tapauksessa olen rauhallinen enkä murehdi mitään, sillä haluan todella innokkaasti tehdä ensi vuodeksi jotain oikein hyvää. Siinä tapauksessa oletan voivani tulla Suomeen kesällä. Toivon edelleen, että te kaikki tulette tapaamaan minua Kööpenhaminaan. Vietämme siellä kahdeksan päivää ja matkustamme sitten Ruotsin kautta kotiin. Voi, jos matka ei olisi niin pitkä, tapaisin teidät mieluiten täällä. Jos olisi kysymys vain tytöistä, en epäröisi hetkeäkään, mutta Äiti joutuisi kärsimään liikaa niin pitkällä matkalla, Äidillä olisi hankalaa täällä ja hän joutuisi rasittamaan itseään. Kuinka muuten on polvenne laita?
Minun hermovaivani ovat nyt ohi -- osittain ne johtuivat liian paljosta tupakoinnista. Olen ollut tupakoimatta päivisin koko viimeksi kuluneen viikon ajan, polttanut vain päivällisen jälkeen ja huomannut voivani paljon paremmin. Eilen tupakoin enemmän ja huomasin, että pään pistokset palasivat heti, joskin heikompina kuin aikaisemmin.
Näkemiin ja kertokaa kaikille sydämelliset terveiset
Attelta