olin tullut kotiin eilen. Täällä oleskelevista maanmiehistä olen tavannut Jarl Hagelstamin, jonka kanssa söin päivällistä eilen, ja Londénin, jonka kohtasin kadulla. Viimeksi mainittu valitti, että olot kotona ovat niin ahtaat, että suuresti lahjakkaat ja energiset luonteet eivät löydä sijaansa siellä -- ehkä hän nyt aikoo tehdä Ranskan onnelliseksi persoonallaan ja poliittisilla lahjoillaan.

Politiikka, niin -- onhan tämä Englannin--Venäjän sota aivan hirveä asia. -- Päivän lehdissä on kuitenkin joitakin rauhoittavia tietoja Pietarista. Kunpa vain me siellä Suomessa emme joutuisi kärsimään niin kuin viimeksi! Se minua ihmetyttää, että kaikki Euroopan mahdit, kaikki, ovat niin yksinkertaisia, että lankeavat Bismarckin ansoihin; onhan päivänselvää, että hän on järjestänyt tämän niin kuin myös Tonkinin sodan ja englantilaisten kurjuuden Afrikassa.
Toissapäivänä olin kutsunut Courtois’n ja Dagnanin päivälliselle Champaux’lle. Minä sain nyt runsaasti yksityiskohtaista tietoa Bastienin kuolemasta ja kaikesta mahdollisesta, mitä oli tapahtunut sen jälkeen, kun minä viimeksi olin täällä. -- Tuo neiti Sedelmeyer, jonka M[ada]me Munkacsy oli valinnut minulle, avioitui eilen erään wieniläisen herran kanssa. Bastienin veljen on määrä mennä naimisiin näinä päivinä. Näyttää

siltä, kuin taideteosten myynti todellakin sujuisi hyvin verkkaisesti. Useimmilla maalareilla on kuulemma vaikeaa. Jopa muotokuvillakaan, joita muutoin aina menee tasaiseen tahtiin, ei kuulemma ole kysyntää. Kun näköpiirissä on suuri eurooppalainen tai oikeammin aasialainen sota, kriisi ei oletettavasti siitä ainakaan pienene.
Eilen pidettiin suuret naamiaistanssiaiset sen rikkaan pankkiiri Gaillardin kotona, hänen talossaan Place Malesherbesin varrella, Äiti muistaa sen tiilestä ja hiekkakivestä rakennetun talon, jossa oli korkea katto ja joka jäljitteli vanhaa linnaa. Jos olisin ollut täällä muutamaa viikkoa aikaisemmin, olisin saanut olla mukana. Kaikki maalarituttavani olivat siellä. He muodostivat suuren aasialaisen ryhmän, jossa olivat edustettuina kaikki mahdolliset kansanryhmät. Johdossa kulki Courtois Buddhana tai jonakin muuna kiinalaisena jumaluutena. Talo oli loisteliaasti valaistu ja kadut sen ympärillä olivat täynnä vaunuja ja kansaa.

Minä olen tehnyt pienen muutoksen sänkykamariini, ja luulen, että kokonaisuus on parantunut siitä. Huomasin nimittäin ensimmäisenä yönä, että ikkunasta veti melko lailla (olin jälleen tottumaton siihen) ja muutin seuraavana aamuna huonekalujen paikkoja [mukana pieni piirros].

Tällä tavoin voitetaan huomattavasti tilaa, ja sitä paitsi huone näyttää sievemmältä ateljeesta käsin. -- Sitä paitsi muutatin taulujen paikkoja ja ripustutin seinälle muutamia Berndtsonin itämaisia mattoja -- mikä sopii hyvin ateljeehen. Vapaaherratar Mimmi ja Ekelundit ovat kuulemma kaupungissa, joten heidän vierailunsa tänne on odotettavissa lähipäivinä, niin oletan. Nyt olen maksanut kaikki velkani, kaikki. Äidin olisi pitänyt nähdä, kuinka he kumartelivat ja tarjosivat palveluksiaan vastaisuudessakin. Paitakauppias sai 80 frangia, räätäli 220. Uuden hienon puvun tilasin, mustan saketin ja tummanharmaat housut, minkä lisäksi räätäli tulee tänne tekemään katselmuksen vaatekaappiini. Hän päättää sitten, mitä voidaan tehdä muille vaatteilleni.
Ne [epäs. sana]hoffin vaatteet ovat aika ohuet -- eivätkä sitä paitsi ne istu hyvin. Napit ovat kireällä, kaulus nousee ylös. Eilen oli kaunis päivä, ihana, mutta kuitenkin varsin kolea. Kansaa, kansaa bulevardilla.
Jatkuvasti saan muistutuksia Teistä -- Trois quartiers, Tucker, ravintola Lucas y.m. -- minä olen niin iloinen siitä, että voin jakaa nämä muistot Teidän kanssanne.
Uusi concierge [portinvartija] (kolmas matkalle lähtöni jälkeen) on kaunis mies mutta ei mitenkään teräväjärkinen. Ovat he varsinaista seurapiiriä, nuo Bertaux’t. -- Oli aivan hyvä, ettei Äiti mennyt sinne.
Näkemiin nyt tältä erää, tuhannet terveiset
Attelta.