Glukoosin ja fruktoosin analysointi ultrakorkean erotuskyvyn nestekromatografialla
Väisänen, Taru (2023-04-24)
Väisänen, Taru
T. Väisänen
24.04.2023
© 2023 Taru Väisänen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202304241456
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202304241456
Tiivistelmä
Monosakkaridien analysointi esimerkiksi elintarvike- ja kudosnäytteistä on tärkeää. Monosakkaridit ovat poolisia, huonosti haihtuvia, useita hydroksyyliryhmiä sisältäviä biomolekyylejä, mikä tekee niiden analysoinnista haastavaa.
Ultrakorkean erotuskyvyn nestekromatografia on kohtalaisen uusi analyysimenetelmä, jolla voidaan analysoida biomolekyylejä kuten glukoosia ja fruktoosia. Sen suosioon on vaikuttanut sen herkkyys ja nopeus monien erilaisten näytteiden analysoinnissa. Analyyttien erottuminen tapahtuu kolonnissa. Eri näytteiden tapauksessa on valittava oikeanlainen kolonni, jossa kiinteän faasin eli stationäärifaasin ja tutkittavan analyytin välille muodostuu vuorovaikutuksia. Tutkielmassa perehdyttiin monosakkarideista glukoosin ja fruktoosin analysoinnissa käytettäviin hydrofiilisen vuorovaikutuksen nestekromatografiaan tarkoitettuihin kolonneihin, joissa stationäärifaasi sisälsi amidi- tai aminoryhmiä. Analyysiolosuhteita optimoitiin tutkittavien analyyttien erottumisen mukaan.
Tutkimusten perusteella parhaimmaksi kolonniksi monosakkaridien analysointiin valikoitui amidikolonni. Kolonnin pituus vaihteli, mutta vaihtelua oli myös eluentin koostumuksessa, gradientissa, lämpötilassa ja virtausnopeudessa. Tutkimuksissa käytettiin gradienttieluutiota ja eluenttina vesi-asetonitriiliseosta. Vaikutusta oli kolonnin pituudella, virtausnopeudella, kolonniuunin lämpötilalla, eluentin koostumuksella sekä gradientilla. Tehdyissä tutkimuksissa elintarvike- ja seeruminäytteitä pystyttiin analysoimaan luotettavasti ja toistettavasti.
Ultrakorkean erotuskyvyn nestekromatografia on kohtalaisen uusi analyysimenetelmä, jolla voidaan analysoida biomolekyylejä kuten glukoosia ja fruktoosia. Sen suosioon on vaikuttanut sen herkkyys ja nopeus monien erilaisten näytteiden analysoinnissa. Analyyttien erottuminen tapahtuu kolonnissa. Eri näytteiden tapauksessa on valittava oikeanlainen kolonni, jossa kiinteän faasin eli stationäärifaasin ja tutkittavan analyytin välille muodostuu vuorovaikutuksia. Tutkielmassa perehdyttiin monosakkarideista glukoosin ja fruktoosin analysoinnissa käytettäviin hydrofiilisen vuorovaikutuksen nestekromatografiaan tarkoitettuihin kolonneihin, joissa stationäärifaasi sisälsi amidi- tai aminoryhmiä. Analyysiolosuhteita optimoitiin tutkittavien analyyttien erottumisen mukaan.
Tutkimusten perusteella parhaimmaksi kolonniksi monosakkaridien analysointiin valikoitui amidikolonni. Kolonnin pituus vaihteli, mutta vaihtelua oli myös eluentin koostumuksessa, gradientissa, lämpötilassa ja virtausnopeudessa. Tutkimuksissa käytettiin gradienttieluutiota ja eluenttina vesi-asetonitriiliseosta. Vaikutusta oli kolonnin pituudella, virtausnopeudella, kolonniuunin lämpötilalla, eluentin koostumuksella sekä gradientilla. Tehdyissä tutkimuksissa elintarvike- ja seeruminäytteitä pystyttiin analysoimaan luotettavasti ja toistettavasti.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]