ICP-MS-tekniikka ja siinä käytettävät kalibrointimenetelmät
Korolainen, Laura (2023-04-13)
Korolainen, Laura
L. Korolainen
13.04.2023
© 2023 Laura Korolainen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202304131375
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202304131375
Tiivistelmä
Induktiivisesti kytketty plasma massaspektrometria on isotooppisuhteiden mittaukseen soveltuva laitetekniikka, jota käytetään, kun halutaan mitata erittäin pieniä alkuainepitoisuuksia. Laite muodostaa syötetystä näytteestä ioneja, jotka erotellaan toisistaan niiden massa-varaussuhteen mukaan. Mittausta voi häiritä näytteestä aiheutuva matriisivaikutus sekä laitteiston toiminnasta aiheutuva spektraalinen häiriö.
Induktiivisesti kytketyn plasma massaspektrometrin detektorin antamasta signaalista voidaan laskea alkuperäisen näytteen sisältämät alkuainepitoisuudet. Jotta signaali ja alkuainepitoisuus ovat verrattavissa toisiinsa, tarvitaan luotettava kalibrointitekniikka. Käytetyimmät massaspektrometrin kalibrointitavat ovat ulkoinen kalibrointi, sisäinen standardointi, lisäysmenetelmä, kalibrointi matriisisovitetuilla kalibrointistandardeilla sekä isotooppilaimennus.
Tarkimmat mittaustulokset saadaan isotooppilaimennuksella. Isotooppilaimennus perustuu alkuaineen eri isotooppien mittaamiseen. Isotooppilaimennusta massaspektrometrin kalibrointitekniikkana on käytetty ja tutkittu siitä lähtien, kun laitteisto kehiteltiin 1980-luvulla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt tutkimukset isotooppilaimennuksesta keskittyvät moni-isotooppikalibrointiin. Moni-isotooppikalibrointi on isotooppilaimennuksen sovellutus, jolla on isotooppilaimennuksen hyödyt, mutta joka on paljon käytännöllisempi.
Isotooppilaimennuksen voidaan todeta soveltuvan hyvin induktiivisesti kytketyn plasma massaspektrometrin kalibrointitekniikaksi. Isotooppilaimennus on usein tarkin kalibrointitapa etenkin monialkuaineanalyysissä. Isotooppilaimennus voi olla kuitenkin työläs ja kallis kalibrointitekniikka, joten moni-isotooppikalibrointia on alettu viimevuosina tutkimaan. Moni-isotooppikalibrointi ei ole kuitenkaan vakiinnuttanut paikkaansa orgaanisten näytteiden rutiinianalytiikassa, mutta tulevaisuudessa yhä useamman sovellutustutkimuksen ansiosta tämän tavoitteen voidaan olettaa täyttyvän.
Induktiivisesti kytketyn plasma massaspektrometrin detektorin antamasta signaalista voidaan laskea alkuperäisen näytteen sisältämät alkuainepitoisuudet. Jotta signaali ja alkuainepitoisuus ovat verrattavissa toisiinsa, tarvitaan luotettava kalibrointitekniikka. Käytetyimmät massaspektrometrin kalibrointitavat ovat ulkoinen kalibrointi, sisäinen standardointi, lisäysmenetelmä, kalibrointi matriisisovitetuilla kalibrointistandardeilla sekä isotooppilaimennus.
Tarkimmat mittaustulokset saadaan isotooppilaimennuksella. Isotooppilaimennus perustuu alkuaineen eri isotooppien mittaamiseen. Isotooppilaimennusta massaspektrometrin kalibrointitekniikkana on käytetty ja tutkittu siitä lähtien, kun laitteisto kehiteltiin 1980-luvulla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt tutkimukset isotooppilaimennuksesta keskittyvät moni-isotooppikalibrointiin. Moni-isotooppikalibrointi on isotooppilaimennuksen sovellutus, jolla on isotooppilaimennuksen hyödyt, mutta joka on paljon käytännöllisempi.
Isotooppilaimennuksen voidaan todeta soveltuvan hyvin induktiivisesti kytketyn plasma massaspektrometrin kalibrointitekniikaksi. Isotooppilaimennus on usein tarkin kalibrointitapa etenkin monialkuaineanalyysissä. Isotooppilaimennus voi olla kuitenkin työläs ja kallis kalibrointitekniikka, joten moni-isotooppikalibrointia on alettu viimevuosina tutkimaan. Moni-isotooppikalibrointi ei ole kuitenkaan vakiinnuttanut paikkaansa orgaanisten näytteiden rutiinianalytiikassa, mutta tulevaisuudessa yhä useamman sovellutustutkimuksen ansiosta tämän tavoitteen voidaan olettaa täyttyvän.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32013]