Vieraslajien aiheuttamat seuraukset ja torjunta : tapausesimerkkinä Uusi-Seelanti
Holappa, Iida (2022-12-13)
Holappa, Iida
I. Holappa
13.12.2022
© 2022 Iida Holappa. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202212133721
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202212133721
Tiivistelmä
Vieraslajien siirtyminen paikasta toiseen on globalisaation myötä kiihtynyt huomattavasti. Vieraslajeja siirtyy esimerkiksi rahdin mukana tai matkustuksen ohessa. Vieraslajit voivat olla merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle, sillä ne saattavat monin eri tavoin hankaloittaa kotoperäisten lajien selviytymistä. Ne voivat esimerkiksi vähentää kotoperäisen lajin elintilaa, kilpailla samasta ravinnosta tai saalistaa kotoperäisiä lajeja.
Saarten ekosysteemit ovat erityisen herkkiä ulkopuolelta tuleville vaikutteille, koska eristyneisyys ja rajallinen pinta-ala ovat synnyttäneet alueille ainutlaatuisen, mutta usein melko heikon kilpailukyvyn omaavan lajiston. Kotoperäisten lajien heikon kilpailukyvyn vuoksi vieraslajit voivat aiheuttaa vakavia seurauksia saarten ekosysteemeille.
Uusi-Seelanti on hyvä esimerkki edellä mainitusta tilanteesta. Uuden-Seelannin historiasta voidaan nimittäin tunnistaa kaksi merkittävää vieraslajien aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa. Erityisesti alueen linnusto on kärsinyt vieraslajeista, koska kotoperäisille lentokyvyttömille linnuille ei ole kehittynyt puolustusmekanismeja saarille tulevia petoeläimiä vastaan. Uuden-Seelannin lintulajeista noin puolet on kuollut sukupuuttoon sen jälkeen, kun ensimmäiset ihmiset saapuivat vieraslajien kanssa saarille.
Vieraslajien saapumista alueelle voidaan ehkäistä esimerkiksi riskikarttojen avulla. Alueelle jo saapuneita vieraslajeja puolestaan voidaan torjua useilla erilaisilla menetelmillä, esimerkiksi biologisesti tai ansojen sekä myrkyn avulla. Uudessa-Seelannissa apuna on käytetty myös rajattuja suojelualueita, joiden sisäpuolelta on hävitetty haitalliset vieraslajit. Merkittävimpiä haasteita vieraslajien torjunnalle on resurssien puute sekä se, että torjuntaan liittyy paljon prosessia hidastavaa byrokratiaa.
Saarten ekosysteemit ovat erityisen herkkiä ulkopuolelta tuleville vaikutteille, koska eristyneisyys ja rajallinen pinta-ala ovat synnyttäneet alueille ainutlaatuisen, mutta usein melko heikon kilpailukyvyn omaavan lajiston. Kotoperäisten lajien heikon kilpailukyvyn vuoksi vieraslajit voivat aiheuttaa vakavia seurauksia saarten ekosysteemeille.
Uusi-Seelanti on hyvä esimerkki edellä mainitusta tilanteesta. Uuden-Seelannin historiasta voidaan nimittäin tunnistaa kaksi merkittävää vieraslajien aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa. Erityisesti alueen linnusto on kärsinyt vieraslajeista, koska kotoperäisille lentokyvyttömille linnuille ei ole kehittynyt puolustusmekanismeja saarille tulevia petoeläimiä vastaan. Uuden-Seelannin lintulajeista noin puolet on kuollut sukupuuttoon sen jälkeen, kun ensimmäiset ihmiset saapuivat vieraslajien kanssa saarille.
Vieraslajien saapumista alueelle voidaan ehkäistä esimerkiksi riskikarttojen avulla. Alueelle jo saapuneita vieraslajeja puolestaan voidaan torjua useilla erilaisilla menetelmillä, esimerkiksi biologisesti tai ansojen sekä myrkyn avulla. Uudessa-Seelannissa apuna on käytetty myös rajattuja suojelualueita, joiden sisäpuolelta on hävitetty haitalliset vieraslajit. Merkittävimpiä haasteita vieraslajien torjunnalle on resurssien puute sekä se, että torjuntaan liittyy paljon prosessia hidastavaa byrokratiaa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32009]