Marjamehustamojen sivuvirtana muodostuvan marjapuristeen fenoliset uuteaineet
Honkaniemi, Riina (2022-09-23)
Honkaniemi, Riina
R. Honkaniemi
23.09.2022
© 2022 Riina Honkaniemi. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202209233443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202209233443
Tiivistelmä
Marjoja hyödynnetään ruoanlaitossa, säilönnässä muun muassa mehuina ja hilloina sekä syödään sellaisenaan. Marjamehustamoista sivuvirtana muodostuvaa marjapuristetta on jopa 20 % alkuperäisten marjojen painosta, joka päätyy yleensä jätteeseen. Marjapuristeeseen jää kuitenkin vielä ihmiselle terveyttä edistäviä yhdisteitä, kuten polyfenoleita. Ne ovat kasveilla toissijaisia aineenvaihduntatuotteita, joihin kuuluu muun muassa väripigmentit eli antosyaanit. Terveydelliset vaikutukset johtuvat näiden antioksidanttisuudesta. Tutkielma perehtyy suomalaisista marjoista mustikkaan, mustaviinimarjaan, tyrniin ja hillaan, marjapuristeen prosessointiin, fenolisten uuteaineiden kokonaismääriin, ja antioksidanttiseen kapasiteettiin.
Marjapuristeen prosessi lähtee esikäsittelystä, jossa puriste säilytetään jäädyttämällä, sulatetaan tai kuivataan suoraan kylmäkuivauksen avulla ja hienonnetaan ennen uuttoa. Polyfenolien uutossa voidaan käyttää tavallista kiinteä- nesteuuttoa tai vaihtoehtoisesti ultraääniavustettua tai paineistettua kuumavesiuuttoa. Liuottimina käytetään usein vettä ja jotain alkoholia, kuten metanolia tai etanolia. Uute analysoidaan tietyillä analyysimenetelmillä riippuen mitä halutaan tarkastella.
Mustikka, mustaviinimarja, tyrni ja hilla ovat sekä ulkonäöllisesti että kemiallisesti erilaisia marjoja. Määritykset osoittivat mustikalla ja mustaviinimarjalla olevan suurempi fenolinen kokonaismäärä ja antioksidanttinen kapasiteetti kuin muilla. Eroja löytyy myös yhdisteistä, joita kyseisillä marjoilla on eniten. Tarkoilla fenolisten uuteaineiden määrityksillä saadaan tietää, ovatko uuteaineet soveliaita käytettäväksi esimerkiksi farmaseuttisiin tuotteisiin. Marjapuristeesta uutettujen aineiden lisäksi myös itse marjapuristetta voidaan käyttää esimerkiksi raakaaineena terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa.
Marjapuristeen prosessi lähtee esikäsittelystä, jossa puriste säilytetään jäädyttämällä, sulatetaan tai kuivataan suoraan kylmäkuivauksen avulla ja hienonnetaan ennen uuttoa. Polyfenolien uutossa voidaan käyttää tavallista kiinteä- nesteuuttoa tai vaihtoehtoisesti ultraääniavustettua tai paineistettua kuumavesiuuttoa. Liuottimina käytetään usein vettä ja jotain alkoholia, kuten metanolia tai etanolia. Uute analysoidaan tietyillä analyysimenetelmillä riippuen mitä halutaan tarkastella.
Mustikka, mustaviinimarja, tyrni ja hilla ovat sekä ulkonäöllisesti että kemiallisesti erilaisia marjoja. Määritykset osoittivat mustikalla ja mustaviinimarjalla olevan suurempi fenolinen kokonaismäärä ja antioksidanttinen kapasiteetti kuin muilla. Eroja löytyy myös yhdisteistä, joita kyseisillä marjoilla on eniten. Tarkoilla fenolisten uuteaineiden määrityksillä saadaan tietää, ovatko uuteaineet soveliaita käytettäväksi esimerkiksi farmaseuttisiin tuotteisiin. Marjapuristeesta uutettujen aineiden lisäksi myös itse marjapuristetta voidaan käyttää esimerkiksi raakaaineena terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]