Epävakaan ja narsistisen persoonallisuushäiriön syntymekanismit ja hoito
Simojoki, Vilma (2022-06-16)
Simojoki, Vilma
V. Simojoki
16.06.2022
© 2022 Vilma Simojoki. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202206162938
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202206162938
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten epävakaa- ja narsistinen persoonallisuushäiriö kehittyvät sekä miten niitä hoidetaan.
Persoonallisuus koostuu persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat kohtalaisen pysyviä ihmisen toimintaa, ajattelua, asenteita ja kokemisen tapoja määrittäviä tekijöitä. Persoonallisuuden piirteiden voidaan katsoa muodostavan jatkumon normaalista poikkeavaan, missä normaalin ja poikkeavan välille ei voida määrittää yksiselitteistä, selkeää rajaa. Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia, selkeästi omassa kulttuurillisessa kontekstissaan poikkeavia kokemisen ja käyttäytymisen tapoja, jotka aiheuttavat yksilölle merkittävää haittaa tai kärsimystä.
Epävakaa persoonallisuushäiriö, toiselta nimeltään rajatilapersoonallisuushäiriö, on neuroosin ja psykoosin välimaastoon sijoittuva persoonallisuushäiriö. Epävakaan persoonallisuushäiriön keskeisiin piirteisiin kuuluu arvaamattomat mielialanvaihtelut, impulsiivisuus, alttius tunteenpurkauksille, ahdistuneisuus, itsetuhoisuus, itsemurha-alttius, emotionaalinen epävakaus, halkominen sekä tyhjyyden tunne. Epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa usein esiintyy myös erilaisia rinnakkaishäiriöitä, kuten masennusta. Narsistisen persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä ovat suuruusmielikuvainen kuva itsestä ja omasta tärkeydestä, heikentynyt empatiakyky, tarve muiden osoittamalle ylistykselle, ristiriitaisuus, pinnallinen tunne-elämä sekä hyväksikäyttö ihmissuhteissa.
Sekä epävakaa- että narsistinen persoonallisuushäiriö kehittyy jo varhain. Molemmille häiriölle altistavia tekijöitä ovat lapsuudenaikaiset, kehitystä häirinneet kokemukset. Epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla altistavia tekijöitä ovat erityisesti lapsuuden traumakokemukset, erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö. Narsistiselle persoonallisuushäiriölle altistavista tekijöistä merkittävimpiin kuuluu häiriintynyt suhde lapsen ja vanhemman välillä. Epävakaa persoonallisuushäiriö esiintyy usein samanaikaisesti narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa.
Epävakaan- ja narsistisen persoonallisuushäiriön hoidossa hyödynnetään psykoterapian eri muotoja. Molempien häiriöiden kohdalla korostuu erityisesti terapiasuhde ja sen laatu. Terapiasuhde on merkittävässä asemassa ja sen tulisi olla luottamuksellinen ja yhteistyöorientoitunut. Sekä epävakaan- että narsistisen persoonallisuushäiriön hoidon tulokset ovat epävarmoja ja erityisesti narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän hoitoon sitoutuminen on suuri haaste. Molempiin persoonallisuushäiriöihin kuuluu myös erinäiset rinnakkaishäiriöt, joiden kohdalla on tärkeää ottaa huomioon se, että hoidetaanko ensisijaisesti rinnakkaishäiriötä vai persoonallisuushäiriötä
Persoonallisuus koostuu persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat kohtalaisen pysyviä ihmisen toimintaa, ajattelua, asenteita ja kokemisen tapoja määrittäviä tekijöitä. Persoonallisuuden piirteiden voidaan katsoa muodostavan jatkumon normaalista poikkeavaan, missä normaalin ja poikkeavan välille ei voida määrittää yksiselitteistä, selkeää rajaa. Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia, selkeästi omassa kulttuurillisessa kontekstissaan poikkeavia kokemisen ja käyttäytymisen tapoja, jotka aiheuttavat yksilölle merkittävää haittaa tai kärsimystä.
Epävakaa persoonallisuushäiriö, toiselta nimeltään rajatilapersoonallisuushäiriö, on neuroosin ja psykoosin välimaastoon sijoittuva persoonallisuushäiriö. Epävakaan persoonallisuushäiriön keskeisiin piirteisiin kuuluu arvaamattomat mielialanvaihtelut, impulsiivisuus, alttius tunteenpurkauksille, ahdistuneisuus, itsetuhoisuus, itsemurha-alttius, emotionaalinen epävakaus, halkominen sekä tyhjyyden tunne. Epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa usein esiintyy myös erilaisia rinnakkaishäiriöitä, kuten masennusta. Narsistisen persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä ovat suuruusmielikuvainen kuva itsestä ja omasta tärkeydestä, heikentynyt empatiakyky, tarve muiden osoittamalle ylistykselle, ristiriitaisuus, pinnallinen tunne-elämä sekä hyväksikäyttö ihmissuhteissa.
Sekä epävakaa- että narsistinen persoonallisuushäiriö kehittyy jo varhain. Molemmille häiriölle altistavia tekijöitä ovat lapsuudenaikaiset, kehitystä häirinneet kokemukset. Epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla altistavia tekijöitä ovat erityisesti lapsuuden traumakokemukset, erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö. Narsistiselle persoonallisuushäiriölle altistavista tekijöistä merkittävimpiin kuuluu häiriintynyt suhde lapsen ja vanhemman välillä. Epävakaa persoonallisuushäiriö esiintyy usein samanaikaisesti narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa.
Epävakaan- ja narsistisen persoonallisuushäiriön hoidossa hyödynnetään psykoterapian eri muotoja. Molempien häiriöiden kohdalla korostuu erityisesti terapiasuhde ja sen laatu. Terapiasuhde on merkittävässä asemassa ja sen tulisi olla luottamuksellinen ja yhteistyöorientoitunut. Sekä epävakaan- että narsistisen persoonallisuushäiriön hoidon tulokset ovat epävarmoja ja erityisesti narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän hoitoon sitoutuminen on suuri haaste. Molempiin persoonallisuushäiriöihin kuuluu myös erinäiset rinnakkaishäiriöt, joiden kohdalla on tärkeää ottaa huomioon se, että hoidetaanko ensisijaisesti rinnakkaishäiriötä vai persoonallisuushäiriötä
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]