Suolistomikrobiomi ja masennus
Katavisto, Iiris (2022-05-17)
Katavisto, Iiris
I. Katavisto
17.05.2022
© 2022 Iiris Katavisto. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202205172141
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202205172141
Tiivistelmä
Suolistomikrobiomin vaikutukset isännän terveyteen ovat nousseet viime vuosikymmeninä monien tutkimusten kiinnostuksen kohteeksi. Sen koostumukseen ja kehitykseen vaikuttavat monet asiat, kuten ruokavalio ja stressi sekä ensimmäisinä elintunteina kohtaamat organismit. Suolistomikrobiomi on välttämätön edellytys isännän elimistön normaalille muodolle ja toiminnalle. Se osallistuu muun muassa vitamiinien ja muiden ravintoaineiden synteesiin sekä tuottaa tarvittavia aineenvaihduntatuotteita. Suolistomikrobiomin häiriötilat, kuten dysbioosi, ja koostumuksen muutokset on yhdistetty useiden eri tautitilojen muodostumiseen. Tässä tutkielmassa oli tavoitteena tarkastella suolistomikrobiomin yhteyttä masennukseen ja sen vaikutuksia siihen.
Suolistomikrobiotalla on todettu merkittävä rooli kaksisuuntaisessa suolistoaivoakselissa, jonka on todettu vaikuttavan masennukseen. Todisteet viittaavat sen koostuvan endokriinisestä ja immuunisysteemistä sekä enteerisestä ja autonomisesta hermostosta, jotka kaikki toimivat vuorovaikutuksessa keskenään muodostaen monimutkaisen kommunikaatiojärjestelmän. Suolistomikrobiotan tuottamat lyhytketjuiset rasvahapot (SCFAs), välittäjäaineet sekä peptidit vaikuttavat aivojen toimintaan säätelemällä muun muassa sen mielialaan liittyvien välittäjäaineiden konsentraatioita sekä homeostaasia, mutta useiden vaikutusten mekanismit ovat vielä selvittämättä.
Monimuotoisen masennuksen taustalla olevat systeemit eivät myöskään ole täysin vahvistetut, mutta niiden ehdotetaan olevan HPA-akselin muutokset, neuroinflammaatio, välittäjäaineiden määrän lasku aivoissa sekä aivoperäisen neurotrofisen tekijän (BDNF) häiriöt. Myös suoliston ja veriaivoesteen lisääntyneen läpäisevyyden sekä autonomisen hermoston on huomattu olevan mahdollisia mekanismeja sen taustalla. Usein hiirillä tehdyissä tutkimuksissa mikrobiottomilla yksilöillä esiintyi masennuksen ehdotettuja häiriöitä ja mikrobiollisilla ei. Häiriöt, kuten välittäjäaineiden alhainen määrä, saatiin palautettua normaalille tasolle suolistomikrobiotaa prebiooteilla tai probiooteilla hoitamalla, mikä viittaa suolistomikrobiomin ja masennuksen yhteyteen.
Masennuksen ja suolistomikrobiomin yhteyden tutkimuksessa on paljon hyödyntämispotentiaalia uusien hoitojen kehittämiseen, mutta runsaasti lisätutkimuksia tarvitaan yhä masennuksen patogeneesin sekä suolistoaivoakselin tarkkojen mekanismien selvittämiseksi. Tällä hetkellä hyvin yleistä masennusta voitaisiin tulevaisuudessa ennaltaehkäistä ja hoitaa suolistomikrobiomiin kohdistettujen lääkkeiden ja hoitojen avulla.
Suolistomikrobiotalla on todettu merkittävä rooli kaksisuuntaisessa suolistoaivoakselissa, jonka on todettu vaikuttavan masennukseen. Todisteet viittaavat sen koostuvan endokriinisestä ja immuunisysteemistä sekä enteerisestä ja autonomisesta hermostosta, jotka kaikki toimivat vuorovaikutuksessa keskenään muodostaen monimutkaisen kommunikaatiojärjestelmän. Suolistomikrobiotan tuottamat lyhytketjuiset rasvahapot (SCFAs), välittäjäaineet sekä peptidit vaikuttavat aivojen toimintaan säätelemällä muun muassa sen mielialaan liittyvien välittäjäaineiden konsentraatioita sekä homeostaasia, mutta useiden vaikutusten mekanismit ovat vielä selvittämättä.
Monimuotoisen masennuksen taustalla olevat systeemit eivät myöskään ole täysin vahvistetut, mutta niiden ehdotetaan olevan HPA-akselin muutokset, neuroinflammaatio, välittäjäaineiden määrän lasku aivoissa sekä aivoperäisen neurotrofisen tekijän (BDNF) häiriöt. Myös suoliston ja veriaivoesteen lisääntyneen läpäisevyyden sekä autonomisen hermoston on huomattu olevan mahdollisia mekanismeja sen taustalla. Usein hiirillä tehdyissä tutkimuksissa mikrobiottomilla yksilöillä esiintyi masennuksen ehdotettuja häiriöitä ja mikrobiollisilla ei. Häiriöt, kuten välittäjäaineiden alhainen määrä, saatiin palautettua normaalille tasolle suolistomikrobiotaa prebiooteilla tai probiooteilla hoitamalla, mikä viittaa suolistomikrobiomin ja masennuksen yhteyteen.
Masennuksen ja suolistomikrobiomin yhteyden tutkimuksessa on paljon hyödyntämispotentiaalia uusien hoitojen kehittämiseen, mutta runsaasti lisätutkimuksia tarvitaan yhä masennuksen patogeneesin sekä suolistoaivoakselin tarkkojen mekanismien selvittämiseksi. Tällä hetkellä hyvin yleistä masennusta voitaisiin tulevaisuudessa ennaltaehkäistä ja hoitaa suolistomikrobiomiin kohdistettujen lääkkeiden ja hoitojen avulla.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]