Kansainvälisen liiketoiminnan verotuksen riskit : BEPS 2.0 ja siirtohinnoittelun näkökulmasta
Leinonen, Niko (2022-05-17)
Leinonen, Niko
N. Leinonen
17.05.2022
© 2022 Niko Leinonen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202205172100
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202205172100
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka OECD:n (Organisation for Economic Cooperation and Development) luoma suositus kansainvälisten konsernien aineettoman omaisuuden ja vähimmäisverokannan luomisesta (BEPS 2.0) ja siirtohinnoittelu vaikuttavat konsernin tulevaisuuden riskeihin. Tämä on perusteltua, koska vaikka molemmat näistä toimenpiteistä pyrkivät antamaan verotusoikeuden lainkäyttöalueille, ovat ne tällä hetkellä ristiriidassa ja tilanteessa, jossa molemmat eivät voi nykyisessä laajuudessaan olla olemassa.
Nykyinen verotusoikeus perustuu kiinteään toimipaikkaan, jossa lainkäyttöalueen verotusoikeus syntyy yrityksen läsnäolosta kyseisillä markkinoilla. Nykyisessä maailmantaloudessa yritys kuitenkin pystyy toimimaan ilman läsnäoloa ja usein toimiikin ilman fyysistä läsnäoloa markkinoilla. Tällöin lainkäyttöalueelle ei synny verotusoikeutta ja voitto jää verottamatta tai kohdistetaan alueelle, jossa voiton verotuskanta on alhainen. Siirtohinnoittelu on ollut jo kauan olemassa ja pyrkinyt vastaamaan digitalisaation tuomiin haasteisiin. Siirtohinnoittelu sallii kuitenkin voitonsiirron ja on työläs prosessi yrityksille, joka tuo paljo kustannuksia konsernille.
BEPS 2.0 käyttöönotolla on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen on antaa lainkäyttöalueille verotusoikeus siellä myytyihin aineettomiin palveluihin tai tuotteisiin. Tämä kohta poistaisi kiinteän toimipaikan vaatimuksen lainkäyttöalueilta, sekä vastaisi globalisaation ja digitalisaation tuomiin haasteisiin, jossa liiketoiminta voi olla aineetonta. Toinen kohta luo 15 prosentin vähimmäisverokannan kansainvälisille konserneille ja kieltää vähennykset, joilla verokantaan ei välttämättä päästäisi. Nämä verouudistukset ovat suurimpia mitä verotusoikeudessa on nähty 100 vuoteen ja pyrkii vastaamaan nykyisen markkinapaikan tuomiin haasteisiin. Haasteita tulee muodostamaan säännösten nopea implementoiminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, valtion lainsäädännön ja verosopimuksien muokkaaminen yhteensopivammiksi.
Pilari I muutokset kansainväliseen verotukseen tulevat luultavasti nostamaan kansainvälisten yritysten verotusta ja muovaa kansainvälistä markkinapaikkaa. Pilari II muutokset koskevat vain suurimpia konserneja, joten muutokset pysyvät mitä luultavammin pieninä. Suomessa olevia konserneja on pieni joukko, joihin toisen pilarin vaikutukset vaikuttavat, joten muutokset tulevat pysymään pieninä myös tältä osin.
Nykyinen verotusoikeus perustuu kiinteään toimipaikkaan, jossa lainkäyttöalueen verotusoikeus syntyy yrityksen läsnäolosta kyseisillä markkinoilla. Nykyisessä maailmantaloudessa yritys kuitenkin pystyy toimimaan ilman läsnäoloa ja usein toimiikin ilman fyysistä läsnäoloa markkinoilla. Tällöin lainkäyttöalueelle ei synny verotusoikeutta ja voitto jää verottamatta tai kohdistetaan alueelle, jossa voiton verotuskanta on alhainen. Siirtohinnoittelu on ollut jo kauan olemassa ja pyrkinyt vastaamaan digitalisaation tuomiin haasteisiin. Siirtohinnoittelu sallii kuitenkin voitonsiirron ja on työläs prosessi yrityksille, joka tuo paljo kustannuksia konsernille.
BEPS 2.0 käyttöönotolla on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen on antaa lainkäyttöalueille verotusoikeus siellä myytyihin aineettomiin palveluihin tai tuotteisiin. Tämä kohta poistaisi kiinteän toimipaikan vaatimuksen lainkäyttöalueilta, sekä vastaisi globalisaation ja digitalisaation tuomiin haasteisiin, jossa liiketoiminta voi olla aineetonta. Toinen kohta luo 15 prosentin vähimmäisverokannan kansainvälisille konserneille ja kieltää vähennykset, joilla verokantaan ei välttämättä päästäisi. Nämä verouudistukset ovat suurimpia mitä verotusoikeudessa on nähty 100 vuoteen ja pyrkii vastaamaan nykyisen markkinapaikan tuomiin haasteisiin. Haasteita tulee muodostamaan säännösten nopea implementoiminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, valtion lainsäädännön ja verosopimuksien muokkaaminen yhteensopivammiksi.
Pilari I muutokset kansainväliseen verotukseen tulevat luultavasti nostamaan kansainvälisten yritysten verotusta ja muovaa kansainvälistä markkinapaikkaa. Pilari II muutokset koskevat vain suurimpia konserneja, joten muutokset pysyvät mitä luultavammin pieninä. Suomessa olevia konserneja on pieni joukko, joihin toisen pilarin vaikutukset vaikuttavat, joten muutokset tulevat pysymään pieninä myös tältä osin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]