Veri-aivoesteen läpäisevät virukset
Korhonen, Minttu (2022-01-19)
Korhonen, Minttu
M. Korhonen
19.01.2022
© 2022 Minttu Korhonen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202201191077
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202201191077
Tiivistelmä
Veri-aivoeste muodostaa tärkeän suojan selkärankaisten keskushermostolle muun muassa patogeenejä, kuten viruksia, vastaan. Normaaleissa oloissa aivojen parenkyymissä esiintyy hyvin rajattu kokoonpano leukosyyttejä. Virusten neuroinvaasio järkyttää aivojen homeostaasia, jonka seurauksena veri-aivoeste avautuu valikoidusti käynnistääkseen immuunivasteen virushyökkäykselle. Tästä seuraa keskushermoston eriasteisten vaurioiden muodostuminen.
Virukset ovat kehitelleet hyvin erilaisia mekanismeja läpäistäkseen veri-aivoesteen. Eroja tuovat neurotrooppisten virusten käyttämät kulkumekanismit sekä läpäisyn jälkeinen toiminta aivojen parenkyymissä. Virusten neuroinvaasiokyvyissä on myös huomattavia eroja, jotka näkyvät niiden aiheuttamissa neurologisissa häiriössä.
Virusten neuroinvaasio-mekanismien tutkiminen solutasolla on avannut suuresti erilaisten neurologisten häiriöiden muodostumisen taustoja. Mekanismeissa on havaittu viruksien suora veri-aivoesteen ylitys tai niiden kulkeutuminen aivojen parenkyymiin käyttämällä ei-hematogeenisia reittejä. Tässä tutkielmassa keskityn aiheen mukaisesti viruksien suoraan veri-aivoesteen ylitykseen ja niiden käyttämiin mekanismeihin. Virusten kulkeutumisen keskushermostoon mahdollista yleensä kehon oma immuunivaste virusinvaasioon. Yleiset muutokset veri-aivoesteessä ovat sen rakenteen tiivisliitoksiin kohdistuvat muutokset sekä sen solujen permeabiliteetin lisääntyminen. Tämän saa aikaan muun muassa veri-aivoesteen solujen erittämät proinflammatoriset tekijät, jotka heikentävät veri-aivoesteen tiivistä rakennetta.
Virusten neuroinvasiivinen toiminta on suorassa yhteydessä niiden aiheuttamiin neurologisiin häiriöihin. Eri virustyypit infektoivat erilaisia solutyyppejä ja johtavat infektiotyypillisien sairauksien kehittymiseen. Neurotrooppisten virusten toiminnan tutkiminen on lisääntynyt suuresti 2000-luvulla ja on mahdollistanut hoitomuotojen kehittämisen eri virusinfektioihin. Tutkimuksissa on käytetty lähinnä eläintautimalleja, joiden soveltaminen ihmiseen on vielä ongelma monen viruksen kohdalla. Tarkempi tieto virusten aiheuttamista muutoksista neurologisella tasolla on välttämätöntä uusien ja turvallisten hoitomuotojen kehittämiselle tulevaisuudessa.
Virukset ovat kehitelleet hyvin erilaisia mekanismeja läpäistäkseen veri-aivoesteen. Eroja tuovat neurotrooppisten virusten käyttämät kulkumekanismit sekä läpäisyn jälkeinen toiminta aivojen parenkyymissä. Virusten neuroinvaasiokyvyissä on myös huomattavia eroja, jotka näkyvät niiden aiheuttamissa neurologisissa häiriössä.
Virusten neuroinvaasio-mekanismien tutkiminen solutasolla on avannut suuresti erilaisten neurologisten häiriöiden muodostumisen taustoja. Mekanismeissa on havaittu viruksien suora veri-aivoesteen ylitys tai niiden kulkeutuminen aivojen parenkyymiin käyttämällä ei-hematogeenisia reittejä. Tässä tutkielmassa keskityn aiheen mukaisesti viruksien suoraan veri-aivoesteen ylitykseen ja niiden käyttämiin mekanismeihin. Virusten kulkeutumisen keskushermostoon mahdollista yleensä kehon oma immuunivaste virusinvaasioon. Yleiset muutokset veri-aivoesteessä ovat sen rakenteen tiivisliitoksiin kohdistuvat muutokset sekä sen solujen permeabiliteetin lisääntyminen. Tämän saa aikaan muun muassa veri-aivoesteen solujen erittämät proinflammatoriset tekijät, jotka heikentävät veri-aivoesteen tiivistä rakennetta.
Virusten neuroinvasiivinen toiminta on suorassa yhteydessä niiden aiheuttamiin neurologisiin häiriöihin. Eri virustyypit infektoivat erilaisia solutyyppejä ja johtavat infektiotyypillisien sairauksien kehittymiseen. Neurotrooppisten virusten toiminnan tutkiminen on lisääntynyt suuresti 2000-luvulla ja on mahdollistanut hoitomuotojen kehittämisen eri virusinfektioihin. Tutkimuksissa on käytetty lähinnä eläintautimalleja, joiden soveltaminen ihmiseen on vielä ongelma monen viruksen kohdalla. Tarkempi tieto virusten aiheuttamista muutoksista neurologisella tasolla on välttämätöntä uusien ja turvallisten hoitomuotojen kehittämiselle tulevaisuudessa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32026]