Feministinen fenomenologinen analyysi herkkyydestä Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön kohtaamisissa
Lämsä, Ida-Maria (2021-09-16)
Lämsä, Ida-Maria
I.-M. Lämsä
16.09.2021
© 2021 Ida-Maria Lämsä. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202109179019
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202109179019
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tuoda esille Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyöntekijöiden kokemuksia herkkyydestä osana seksuaaliväkivaltatyön kohtaamisia luoden kuvaelman, jossa herkkyyden eri ulottuvuudet ja niiden erityispiirteet sekä niiden asettamat edellytykset ja haasteet konkretisoituvat osana seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen yksilön herkkätuntoista kohtaamista.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ensimmäisen osa-alueen tarkoituksena on avata seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ilmiötä nostamalle esille sen yleisen ja rikoslainsäädännöllisen määritelmän eron sekä sitä mahdollistavia sukupuolistuneita sosiokulttuurisia rakenteita, kuten näkymätöntäminen (Näre 2000), haavoittuvuuden kulttuurinen kokemus häpeänä (Ronkainen & Näre 2008) ja heteroseksuaalinen hegemonia (Butler 1990). Lopuksi käsittelen sen itsemääräämisoikeutta rikkovan ja traumaattisen luonteen vaikutusta yksilöön siirtyen kohti herkkätuntoista kohtaamista seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan toipumisen edellytyksenä (Nipuli & Bildjuschkin 2016, Mattila 2007, Vilen et al. 2008). Teoreettisen viitekehyksen toisena osa-alueena on seksuaaliväkivaltatyön kenttä, jota käsittelen pääosin Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön kontekstista avaten myös työtä pohjustavat traumaviitekehyksen ja sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyyden käsitteet.
Tutkimuksen aineisto koostuu neljän Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyöntekijän videoyhteydellä elokuussa 2020 toteutetuista puolistrukturoidusta teemahaastatteluista. Aineistonanalyysin menetelmänä käytössäni on feministinen fenomenologinen analyysi.
Tutkimuksen tulokset tuovat esille herkkyyden olevan erottamaton osa kohtaamista Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyössä. Esittelen viisi herkkyyden ulottuvuutta Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön kohtaamisissa: herkkyys asiakkaan haavoittuvuudelle, tilallinen ja tilanteinen herkkyys, moniaistillinen herkkyys sekä ammatillisuuteen ja itseen kiinnittyvä herkkyys. Herkkyys osana kohtaamista on asiakkaan arvostamista ja tietoisuutta asiakkaan kokemusmaailman haavoittuvuudesta. Herkkyys on tilallisten ja tilanteisten, aistillisten mahdollistavien elementtien kasaantuva summa, jossa asiakkaan tarpeita navigoidaan sen hetkisyyden ja läsnäolevuuden kautta. Kyky herkistyä kohtaamisen äärelle edellyttää ammattilaiselta kuitenkin aktiivista reflektiokykyä, omien käsitysten, asenteiden ja elämänhistorian läpi käymistä sekä kykyä ottaa vastuu omista tunteistaan ja jaksamisestaan.
Herkkyys koettiin ennen kaikkea vastuunottona. Vastuuna antaa tietoa, vastuuna palauttaa häpeä ja syyllisyys oikeaan paikkaan, vastuuna reflektoida omia käsityksiä ja läpikäydä omaa historiaa sekä vastuuna huolehtia omasta jaksamisesta, jotta on kykyä kohdata toinen. Tutkimus alleviivaa yhteiskunnallista vastuuta uhreja syyllistävien ja haavoittuvuutta väheksyvien rakenteiden ja asenteiden tunnistamisessa. Lisää resursseja tarvitaan seksuaaliväkivaltatyöhön sekä sosiaali-, terveys- ja mielenterveysalan käytäntöjä ja ammattilaisten tietotaitoja seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta tulee kehittää laajemmin, jotta konkreettisia mahdollisuuksia herkkätuntoiseen kohtaamiseen voi avautua.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ensimmäisen osa-alueen tarkoituksena on avata seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ilmiötä nostamalle esille sen yleisen ja rikoslainsäädännöllisen määritelmän eron sekä sitä mahdollistavia sukupuolistuneita sosiokulttuurisia rakenteita, kuten näkymätöntäminen (Näre 2000), haavoittuvuuden kulttuurinen kokemus häpeänä (Ronkainen & Näre 2008) ja heteroseksuaalinen hegemonia (Butler 1990). Lopuksi käsittelen sen itsemääräämisoikeutta rikkovan ja traumaattisen luonteen vaikutusta yksilöön siirtyen kohti herkkätuntoista kohtaamista seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan toipumisen edellytyksenä (Nipuli & Bildjuschkin 2016, Mattila 2007, Vilen et al. 2008). Teoreettisen viitekehyksen toisena osa-alueena on seksuaaliväkivaltatyön kenttä, jota käsittelen pääosin Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön kontekstista avaten myös työtä pohjustavat traumaviitekehyksen ja sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyyden käsitteet.
Tutkimuksen aineisto koostuu neljän Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyöntekijän videoyhteydellä elokuussa 2020 toteutetuista puolistrukturoidusta teemahaastatteluista. Aineistonanalyysin menetelmänä käytössäni on feministinen fenomenologinen analyysi.
Tutkimuksen tulokset tuovat esille herkkyyden olevan erottamaton osa kohtaamista Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyössä. Esittelen viisi herkkyyden ulottuvuutta Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön kohtaamisissa: herkkyys asiakkaan haavoittuvuudelle, tilallinen ja tilanteinen herkkyys, moniaistillinen herkkyys sekä ammatillisuuteen ja itseen kiinnittyvä herkkyys. Herkkyys osana kohtaamista on asiakkaan arvostamista ja tietoisuutta asiakkaan kokemusmaailman haavoittuvuudesta. Herkkyys on tilallisten ja tilanteisten, aistillisten mahdollistavien elementtien kasaantuva summa, jossa asiakkaan tarpeita navigoidaan sen hetkisyyden ja läsnäolevuuden kautta. Kyky herkistyä kohtaamisen äärelle edellyttää ammattilaiselta kuitenkin aktiivista reflektiokykyä, omien käsitysten, asenteiden ja elämänhistorian läpi käymistä sekä kykyä ottaa vastuu omista tunteistaan ja jaksamisestaan.
Herkkyys koettiin ennen kaikkea vastuunottona. Vastuuna antaa tietoa, vastuuna palauttaa häpeä ja syyllisyys oikeaan paikkaan, vastuuna reflektoida omia käsityksiä ja läpikäydä omaa historiaa sekä vastuuna huolehtia omasta jaksamisesta, jotta on kykyä kohdata toinen. Tutkimus alleviivaa yhteiskunnallista vastuuta uhreja syyllistävien ja haavoittuvuutta väheksyvien rakenteiden ja asenteiden tunnistamisessa. Lisää resursseja tarvitaan seksuaaliväkivaltatyöhön sekä sosiaali-, terveys- ja mielenterveysalan käytäntöjä ja ammattilaisten tietotaitoja seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta tulee kehittää laajemmin, jotta konkreettisia mahdollisuuksia herkkätuntoiseen kohtaamiseen voi avautua.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]