Kuinka kohdata hiljaisuus? Valikoivasti puhumattoman lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa
Rekinen, Suvi (2021-09-08)
Rekinen, Suvi
S. Rekinen
08.09.2021
© 2021 Suvi Rekinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202109108969
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202109108969
Tiivistelmä
Tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan valikoivaa puhumattomuutta varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielman tavoitteena on antaa yleistä tietoa valikoivasta puhumattomuudesta sekä kartoittaa pedagogisia keinoja valikoivasti puhumattoman lapsen tukemiseen varhaiskasvatuksessa.
ICD-10-luokituksessa valikoiva puhumattomuus eli selektiivinen mutismi luokitellaan sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöihin. Valikoivalle puhumattomuudelle on ominaista sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistus ja systemaattinen valikoivuus puhumisessa. Lapsi kykenee puhumaan sujuvasti tietyissä tilanteissa, mutta on täysin tai lähes puhumaton toisissa tilanteissa. Valikoivasti puhumaton lapsi sijoitetaan tavallisesti varhaiskasvatusryhmään muiden ikäistensä tavoin. Siksi kasvattajien on hyvä tiedostaa kyseinen häiriö ja tarkoituksenmukaiset keinot lapsen kohtaamiseen ja tukemiseen lapsiryhmässä.
Tiedonlähteenä on käytetty kotimaista ja kansainvälistä ammattikirjallisuutta sekä tieteellisiä julkaisuja. Analyysissä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä etsimällä tutkimuskysymyksestä juontuvia teemoja monitieteellisestä aineistosta. Tutkielman tulososio on jaettu neljään alalukuun teemojen mukaisesti. Ensimmäinen luku keskittyy valikoivasti puhumattoman lapsen tuen keinoihin kasvattajan sensitiivisen ja rohkaisevan työotteen kautta. Toisessa osiossa avataan keinoja lapsen kommunikoinnin ja toimijuuden tukemiseen lapsiryhmässä, ja kolmannessa osiossa keinoja tukea lapsen sosiaalisten suhteiden luomista ja ylläpitämistä. Neljännessä osiossa kartoitetaan moniammatillisen yhteistyön keinoja ja merkitystä valikoivasti puhumattoman lapsen tukemisessa. Esitellyt keinot ovat tarkoitettu varhaiskasvattajien ja muiden valikoivasti puhumattoman lapsen kanssa työskentelevien sekä muuten aiheesta kiinnostuneiden käytettäväksi.
Valikoivasti puhumattoman lapsen kuntoutuksessa tärkeää on ennen kaikkea luoda lapselle perusturvallisuudentunne sekä kannustava ja rento ilmapiiri, jossa lasta ei painosteta puhumaan. Kasvattajan on hyvä myös välttää lapsen asettamista liian ahdistaviin tilanteisiin. Lapsen kommunikointia ja toimijuutta ryhmässä voidaan helpottaa toimintaa eriyttämällä ja yksilöidyillä työtavoilla. Toiminnan ennakoimisen ja omatoimisuuden tukena toimivat esimerkiksi selkeä päivärytmi sekä toimintaympäristöön sijoitetut tukikuvat ja -sanat. Lapsen sosiaalisia suhteita tukevat esimerkiksi pienryhmä-/parityöskentely sekä kasvattajan mahdollistamat spontaanit kommunikointitilanteet. Valikoivan puhumattomuuden kuntoutus edellyttää tiedon lisäämistä ja tiivistä yhteistyötä päiväkodeissa, kouluissa, perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa. Kasvattajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat kuitenkin lapsen huoltajat, jotka tuovat lapsen äänen kuuluviin.
ICD-10-luokituksessa valikoiva puhumattomuus eli selektiivinen mutismi luokitellaan sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöihin. Valikoivalle puhumattomuudelle on ominaista sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistus ja systemaattinen valikoivuus puhumisessa. Lapsi kykenee puhumaan sujuvasti tietyissä tilanteissa, mutta on täysin tai lähes puhumaton toisissa tilanteissa. Valikoivasti puhumaton lapsi sijoitetaan tavallisesti varhaiskasvatusryhmään muiden ikäistensä tavoin. Siksi kasvattajien on hyvä tiedostaa kyseinen häiriö ja tarkoituksenmukaiset keinot lapsen kohtaamiseen ja tukemiseen lapsiryhmässä.
Tiedonlähteenä on käytetty kotimaista ja kansainvälistä ammattikirjallisuutta sekä tieteellisiä julkaisuja. Analyysissä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä etsimällä tutkimuskysymyksestä juontuvia teemoja monitieteellisestä aineistosta. Tutkielman tulososio on jaettu neljään alalukuun teemojen mukaisesti. Ensimmäinen luku keskittyy valikoivasti puhumattoman lapsen tuen keinoihin kasvattajan sensitiivisen ja rohkaisevan työotteen kautta. Toisessa osiossa avataan keinoja lapsen kommunikoinnin ja toimijuuden tukemiseen lapsiryhmässä, ja kolmannessa osiossa keinoja tukea lapsen sosiaalisten suhteiden luomista ja ylläpitämistä. Neljännessä osiossa kartoitetaan moniammatillisen yhteistyön keinoja ja merkitystä valikoivasti puhumattoman lapsen tukemisessa. Esitellyt keinot ovat tarkoitettu varhaiskasvattajien ja muiden valikoivasti puhumattoman lapsen kanssa työskentelevien sekä muuten aiheesta kiinnostuneiden käytettäväksi.
Valikoivasti puhumattoman lapsen kuntoutuksessa tärkeää on ennen kaikkea luoda lapselle perusturvallisuudentunne sekä kannustava ja rento ilmapiiri, jossa lasta ei painosteta puhumaan. Kasvattajan on hyvä myös välttää lapsen asettamista liian ahdistaviin tilanteisiin. Lapsen kommunikointia ja toimijuutta ryhmässä voidaan helpottaa toimintaa eriyttämällä ja yksilöidyillä työtavoilla. Toiminnan ennakoimisen ja omatoimisuuden tukena toimivat esimerkiksi selkeä päivärytmi sekä toimintaympäristöön sijoitetut tukikuvat ja -sanat. Lapsen sosiaalisia suhteita tukevat esimerkiksi pienryhmä-/parityöskentely sekä kasvattajan mahdollistamat spontaanit kommunikointitilanteet. Valikoivan puhumattomuuden kuntoutus edellyttää tiedon lisäämistä ja tiivistä yhteistyötä päiväkodeissa, kouluissa, perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa. Kasvattajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat kuitenkin lapsen huoltajat, jotka tuovat lapsen äänen kuuluviin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31995]