”Siinä on niiku tosi monia eri puolia” : kuvataidetta opettavien opettajien kokemuksia kuvataiteen arvioinnin haasteista
Ojala, Sara (2021-06-21)
Ojala, Sara
S. Ojala
21.06.2021
© 2021 Sara Ojala. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106228663
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106228663
Tiivistelmä
Kuvataidetta opettavat opettajat ja alan tutkijat kokevat kuvataiteen arvioinnin yleensä haastavaksi. Arviointi saatetaan nähdä oppilaan kuvataiteellisen motivaation ja innostuksen latistajana ja siksi kuvataiteeseen sopimattomana toimintana. Kuvataiteen arviointiin liittyvä epävarmuuden tunne on vaivannut myös itseäni tulevana luokanopettajana sekä kuvataiteen aineenopettajana, ja toiminut siten innoittajana tässä pro gradu -tutkielmassa. Tunnetta aiheen valintaan vahvisti myös opetushallituksen julkaisemat uudet kuvataiteen arviointikriteerit arvosanoille 5, 7 ja 9 ja arvosanan 8 täsmennetyt kriteerit, jotka tulevat voimaan syksyllä 2021.
Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä lähden liikkeelle taideteorioiden kuvailusta, sillä ne liittyvät kiinteästi kuvataiteen opetukseen ja arviointiin, ja avaavat lukijalle lähtökohtia kuvataiteen ymmärtämiseen. Sen jälkeen johdan taideteoriat taidekasvatusmallien kautta kuvataiteelliseen oppimiseen. Kolmannessa luvussa käsittelen erikseen arviointia perusopetuksen opetussuunnitelman näkökulmasta tarkentaen sitten kuvataiteen arviointiin. Neljäs luku käsittelee tutkimuksen metodologiaa ja viidennessä luvussa esittelen tutkimustulokset. Tutkielman loppupuolella on pohdintaa luotettavuudesta sekä eettisyydestä ja jatkotutkimusmahdollisuuksista.
Tutkimus on fenomenologinen tutkimus, jossa tutkitaan kuvataidetta opettavien opettajien kokemuksia arvioinnista. Halusin lähteä tutkimaan erityisesti niitä kokemuksia, joissa opettajat kokevat arvioinnin hankalaksi. Toisaalta minua kiinnosti myös se, millaisia arviointimenetelmiä opettajat olivat omaksuneet kuvataiteellisen oppimisen ja osaamisen arvioimiseen uransa aikana. Haastattelin yhdessä Sanna Junkkilan kanssa neljää kuvataiteen maisteria, joilla oli vuosien kokemus kuvataiteen opettamisesta peruskoulussa ja lukiossa. Käsittelin litteroidun aineiston sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustulosten mukaan opettajat käyttivät opetussuunnitelmassa määrättyjä arviointimenetelmiä eli summatiivista sekä formatiivista arviointia, johon sisältyivät myös itse- ja vertaisarviointi. Opettajat kertoivat käyvänsä vapaamuotoisia ohjaavia keskusteluja tuntien aikana sekä esimerkiksi kahdenkeskisiä arviointikeskusteluja oppilaan kanssa. Myös portfolioarviointia käytettiin. Opettajat pyrkivät toteuttamaan myös itse- ja vertaisarviointia muun muassa antamalla oppilaille tehtäväksi kuvailla sanoin omia töitä sekä antaa sanallista tai kirjallista palautetta myös luokkakaverin työstä. Opettajien kokemat haasteet kuvataiteen arvioinnissa liittyivät taiteen olemukseen, kuvataiteen arviointikriteereihin, ajan riittämättömyyteen sekä erinäisiin oppilaan työskentelyyn liittyviin seikkoihin. Opettajien arviointikokemukset antavat tärkeää tietoa aloittelevalle opettajalle kuvataiteen arvioinnista, jolloin niihin on helpompi myös lähteä pohtimaan ratkaisuja.
Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä lähden liikkeelle taideteorioiden kuvailusta, sillä ne liittyvät kiinteästi kuvataiteen opetukseen ja arviointiin, ja avaavat lukijalle lähtökohtia kuvataiteen ymmärtämiseen. Sen jälkeen johdan taideteoriat taidekasvatusmallien kautta kuvataiteelliseen oppimiseen. Kolmannessa luvussa käsittelen erikseen arviointia perusopetuksen opetussuunnitelman näkökulmasta tarkentaen sitten kuvataiteen arviointiin. Neljäs luku käsittelee tutkimuksen metodologiaa ja viidennessä luvussa esittelen tutkimustulokset. Tutkielman loppupuolella on pohdintaa luotettavuudesta sekä eettisyydestä ja jatkotutkimusmahdollisuuksista.
Tutkimus on fenomenologinen tutkimus, jossa tutkitaan kuvataidetta opettavien opettajien kokemuksia arvioinnista. Halusin lähteä tutkimaan erityisesti niitä kokemuksia, joissa opettajat kokevat arvioinnin hankalaksi. Toisaalta minua kiinnosti myös se, millaisia arviointimenetelmiä opettajat olivat omaksuneet kuvataiteellisen oppimisen ja osaamisen arvioimiseen uransa aikana. Haastattelin yhdessä Sanna Junkkilan kanssa neljää kuvataiteen maisteria, joilla oli vuosien kokemus kuvataiteen opettamisesta peruskoulussa ja lukiossa. Käsittelin litteroidun aineiston sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustulosten mukaan opettajat käyttivät opetussuunnitelmassa määrättyjä arviointimenetelmiä eli summatiivista sekä formatiivista arviointia, johon sisältyivät myös itse- ja vertaisarviointi. Opettajat kertoivat käyvänsä vapaamuotoisia ohjaavia keskusteluja tuntien aikana sekä esimerkiksi kahdenkeskisiä arviointikeskusteluja oppilaan kanssa. Myös portfolioarviointia käytettiin. Opettajat pyrkivät toteuttamaan myös itse- ja vertaisarviointia muun muassa antamalla oppilaille tehtäväksi kuvailla sanoin omia töitä sekä antaa sanallista tai kirjallista palautetta myös luokkakaverin työstä. Opettajien kokemat haasteet kuvataiteen arvioinnissa liittyivät taiteen olemukseen, kuvataiteen arviointikriteereihin, ajan riittämättömyyteen sekä erinäisiin oppilaan työskentelyyn liittyviin seikkoihin. Opettajien arviointikokemukset antavat tärkeää tietoa aloittelevalle opettajalle kuvataiteen arvioinnista, jolloin niihin on helpompi myös lähteä pohtimaan ratkaisuja.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32008]