Matkakohteen resilienssin edistäminen maankäytön suunnittelulla : Kemin matkailun maankäyttöstrategia
Brusila, Erika (2021-06-11)
Brusila, Erika
E. Brusila
11.06.2021
© 2021 Erika Brusila. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106178535
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106178535
Tiivistelmä
Elämme maailmassa, jossa paikallinen ja globaali tila ovat jatkuvassa muutoksessa. Matkailu elinkeinona on erityisen haavoittuvainen erilaisille ympäristössä ja tilassa tapahtuville muutoksille. Muutokseen varautumiseksi on kehitetty teoreettinen viitekehys resilienssistä, joka on saavuttanut suuren suosion eri tieteenaloilla. Aihe on ajankohtainen, sillä koronapandemia on sulkenut matkakohteita ympäri maailman.
Tässä tutkielmassa yhdistetään näkökulmat kaupunkisuunnittelun ja matkakohteen resilienssistä sekä tutkitaan maankäytön suunnittelua työkaluna matkailun resilienssin edistämiselle. Tutkielma pohjautuu kompleksiseen systeemiteoreettiseen näkökulmaan ja siinä hyödynnetään sosioekologista resilienssin tulkintaa, jossa nähdään muutosten olevan väistämättömiä tapahtumia. Näkökulmassa korostuu ajatus siitä, ettei muutoksia tule pyrkiä estämään, vaan niihin tulee pyrkiä varautumaan. Kuitenkaan tutkielmassa resilienssin ei nähdä olevan pelkästään teoreettinen viitekehys. Resilienssi on samalla myös tavoite, jota kaupunkien ja matkailun tulee strategioillaan ja toiminnoillaan pyrkiä edistämään.
Tutkielmassa perehdytään, miten Kemin matkailun resilienssiä voidaan edistää maankäytön suunnittelulla. Tutkielmassa hyödynnettiin kahta menetelmää. Ensiksi tutkittiin kvantitatiivisen sekundaarisen aineiston avulla Kemin matkailun muotoutumista nykytilaansa. Toiseksi tutkittiin Kemiin laadittuja strategisia asiakirjoja ja tehtiin yhdeksän teemahaastattelua, joiden avulla havaittiin Kemissä olevia kehittämistarpeita matkailun resilienssin edistämiselle.
Tutkimuskirjallisuudesta havaitaan, että resilienssin kasvattamiseen vaikuttavat matkakohteen läpikäymä historia, polkuriippuvuus, aluedynamiikka sekä se tila-aika-paikka-konteksti, jossa sitä tavoitellaan. Resilienssi-ajattelu tulisi integroida hallintoon, päätöksentekoon, suunnitteluun sekä matkailusidosryhmiin, sillä se tarjoaa alustan yhteisön tuen kasvattamiselle ja sidosryhmille löytää yhteisymmärrys. Tutkimustulokset osoittivat, että yhteisön ja kaupungin asukkaiden tuen heikentyminen sekä heikko vuorovaikutus toimijoiden välillä ovat merkittävin tutkimuksessa noussut haaste matkailun resilienssin edistämiselle Kemissä. Matkailuun liittyvän maankäytön suunnittelun lähtökohtina universaalit arvot mahdollistavat käyttötarkoitusten ja kohdennusten muunneltavuuden. Näin ollen maankäytön suunnittelun lähtökohtana tulisi olla kysymys, millä arvopohjalla maankäyttöä ja muuta toimintaa kaupungissa kehitetään. Vaikka tutkielma on tapaustutkimus Kemistä, voidaan tässä esitettyjä tuloksia hyödyntää niitä soveltaen myös laajemmassa mittakaavassa.
Tässä tutkielmassa yhdistetään näkökulmat kaupunkisuunnittelun ja matkakohteen resilienssistä sekä tutkitaan maankäytön suunnittelua työkaluna matkailun resilienssin edistämiselle. Tutkielma pohjautuu kompleksiseen systeemiteoreettiseen näkökulmaan ja siinä hyödynnetään sosioekologista resilienssin tulkintaa, jossa nähdään muutosten olevan väistämättömiä tapahtumia. Näkökulmassa korostuu ajatus siitä, ettei muutoksia tule pyrkiä estämään, vaan niihin tulee pyrkiä varautumaan. Kuitenkaan tutkielmassa resilienssin ei nähdä olevan pelkästään teoreettinen viitekehys. Resilienssi on samalla myös tavoite, jota kaupunkien ja matkailun tulee strategioillaan ja toiminnoillaan pyrkiä edistämään.
Tutkielmassa perehdytään, miten Kemin matkailun resilienssiä voidaan edistää maankäytön suunnittelulla. Tutkielmassa hyödynnettiin kahta menetelmää. Ensiksi tutkittiin kvantitatiivisen sekundaarisen aineiston avulla Kemin matkailun muotoutumista nykytilaansa. Toiseksi tutkittiin Kemiin laadittuja strategisia asiakirjoja ja tehtiin yhdeksän teemahaastattelua, joiden avulla havaittiin Kemissä olevia kehittämistarpeita matkailun resilienssin edistämiselle.
Tutkimuskirjallisuudesta havaitaan, että resilienssin kasvattamiseen vaikuttavat matkakohteen läpikäymä historia, polkuriippuvuus, aluedynamiikka sekä se tila-aika-paikka-konteksti, jossa sitä tavoitellaan. Resilienssi-ajattelu tulisi integroida hallintoon, päätöksentekoon, suunnitteluun sekä matkailusidosryhmiin, sillä se tarjoaa alustan yhteisön tuen kasvattamiselle ja sidosryhmille löytää yhteisymmärrys. Tutkimustulokset osoittivat, että yhteisön ja kaupungin asukkaiden tuen heikentyminen sekä heikko vuorovaikutus toimijoiden välillä ovat merkittävin tutkimuksessa noussut haaste matkailun resilienssin edistämiselle Kemissä. Matkailuun liittyvän maankäytön suunnittelun lähtökohtina universaalit arvot mahdollistavat käyttötarkoitusten ja kohdennusten muunneltavuuden. Näin ollen maankäytön suunnittelun lähtökohtana tulisi olla kysymys, millä arvopohjalla maankäyttöä ja muuta toimintaa kaupungissa kehitetään. Vaikka tutkielma on tapaustutkimus Kemistä, voidaan tässä esitettyjä tuloksia hyödyntää niitä soveltaen myös laajemmassa mittakaavassa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31644]