Luontosuhteen rakentuminen ympäristökasvatuksessa osana varhaiskasvatusta
Mämmioja, Heta (2021-04-09)
Mämmioja, Heta
H. Mämmioja
09.04.2021
© 2021 Heta Mämmioja. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202104137529
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202104137529
Tiivistelmä
Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten lapsen luontosuhde rakentuu ja millaiset varhaiskasvatuksen pedagogiset keinot tukevat luontosuhteen rakentumista vastuulliseksi ja positiiviseksi. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja tutkimusmetodina olen käyttänyt kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka tarkoituksena on ollut tarkastella aiemmin tehtyjen tutkimusten sekä kirjallisuuden pohjalta luontosuhteen rakentumiselle olennaista tietoa ympäristökasvatuksessa. Olen vastannut tutkimuksessani kolmeen asettamaani tutkimuskysymykseen, jotka ovat seuraavanlaiset: Miten lapsen luontosuhde rakentuu? Mikä merkitys ympäristökasvatuksella on alle kouluikäisen lapsen luontosuhteen rakentumiselle? Millaisilla ympäristökasvatuksen keinoilla luontosuhdetta voidaan edistää varhaiskasvatuksessa?
Ilmastonmuutos ja sen myötä ilmenevät ympäristöongelmat ovat yksi tämän hetken suurimpia uhkia maapallolle sekä kaikille eliölajeille, myös ihmisille. Luontosuhde on merkittävä tekijä yksilön tapaan kohdella luontoa, jonka vuoksi myönteisen luontosuhteen rakentuminen on tärkeää nostaa esiin jo pienten lasten kasvatuskysymyksissä. Lapsuus kaikkine luontokokemuksineen luo pohjan luontosuhteelle, joka kehittyy läpi koko elämän jokaiselle yksilöllisesti. Kokemukset ja moniaistilliset elämykset ovat lähtökohtana lapsen ja luonnon vuorovaikutukselle sekä luontosuhteen rakentumiselle ja kehittymiselle.
Varhaiskasvatuksessa ympäristökasvatuksen tavoitteet määritellään varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Yksi tärkeä tavoite on lapsen luontosuhteen vahvistaminen ja vastuullisuuteen ohjaaminen. Kannattelevana ajatuksena on tukea lapsen vuorovaikutusta suhteessa luontoon, jotta näkemys ihmisten ekologiasta tulisi tutuksi. Luontosuhteen rakentumisen kannalta merkittävää onkin, että lapsi saa kokemuksen siitä, että hän kuuluu osaksi luontoa. Tutkimukseni osoitti, että oppimisympäristön luonnonmukaisuus edistää luontosuhteen rakentumista rakennettuja puitteita paremmin. Varhaiskasvatustoiminnan pedagogiset ratkaisut voivat olla lähes mitä vain, jos niihin saadaan yhdistettyä luontokokemuksia ja -havaintoja. Lapselle ominaiset tavat oppia eli leikkiminen ja tutkiminen ovat kuitenkin tarpeen pitää toiminnan ytimessä, jolloin kokemuksellisuudesta tulee kokonaisvaltaista. Lapset oppivat peilaamalla kasvattajiensa toimintamalleja ja siksi arvo- ja asennekysymykset ovat oleellisessa roolissa ympäristökasvatuksessa ja myös luontosuhteen rakentumisen edistämisessä. Kasvattajalla on vastuu siitä, että hän toimii kestävällä ja ympäristöä kunnioittavalla tavalla, joka niin ikään luo lapselle mielikuvan siitä, miten tulisi toimia.
Tutkimukseni luotettavuutta lisää se, että olen pyrkinyt olemaan avoin oman subjektiivisuuteni kanssa kaikissa ratkaisuissa, jotka olen tehnyt. Itsereflektio itselleni tärkeää aihetta tutkiessa on toteutunut läpi tutkimusprosessin.
Ilmastonmuutos ja sen myötä ilmenevät ympäristöongelmat ovat yksi tämän hetken suurimpia uhkia maapallolle sekä kaikille eliölajeille, myös ihmisille. Luontosuhde on merkittävä tekijä yksilön tapaan kohdella luontoa, jonka vuoksi myönteisen luontosuhteen rakentuminen on tärkeää nostaa esiin jo pienten lasten kasvatuskysymyksissä. Lapsuus kaikkine luontokokemuksineen luo pohjan luontosuhteelle, joka kehittyy läpi koko elämän jokaiselle yksilöllisesti. Kokemukset ja moniaistilliset elämykset ovat lähtökohtana lapsen ja luonnon vuorovaikutukselle sekä luontosuhteen rakentumiselle ja kehittymiselle.
Varhaiskasvatuksessa ympäristökasvatuksen tavoitteet määritellään varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Yksi tärkeä tavoite on lapsen luontosuhteen vahvistaminen ja vastuullisuuteen ohjaaminen. Kannattelevana ajatuksena on tukea lapsen vuorovaikutusta suhteessa luontoon, jotta näkemys ihmisten ekologiasta tulisi tutuksi. Luontosuhteen rakentumisen kannalta merkittävää onkin, että lapsi saa kokemuksen siitä, että hän kuuluu osaksi luontoa. Tutkimukseni osoitti, että oppimisympäristön luonnonmukaisuus edistää luontosuhteen rakentumista rakennettuja puitteita paremmin. Varhaiskasvatustoiminnan pedagogiset ratkaisut voivat olla lähes mitä vain, jos niihin saadaan yhdistettyä luontokokemuksia ja -havaintoja. Lapselle ominaiset tavat oppia eli leikkiminen ja tutkiminen ovat kuitenkin tarpeen pitää toiminnan ytimessä, jolloin kokemuksellisuudesta tulee kokonaisvaltaista. Lapset oppivat peilaamalla kasvattajiensa toimintamalleja ja siksi arvo- ja asennekysymykset ovat oleellisessa roolissa ympäristökasvatuksessa ja myös luontosuhteen rakentumisen edistämisessä. Kasvattajalla on vastuu siitä, että hän toimii kestävällä ja ympäristöä kunnioittavalla tavalla, joka niin ikään luo lapselle mielikuvan siitä, miten tulisi toimia.
Tutkimukseni luotettavuutta lisää se, että olen pyrkinyt olemaan avoin oman subjektiivisuuteni kanssa kaikissa ratkaisuissa, jotka olen tehnyt. Itsereflektio itselleni tärkeää aihetta tutkiessa on toteutunut läpi tutkimusprosessin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32049]