Historian dekolonisaation tavat Sofi Oksasen romaanissa Kun kyyhkyset katosivat : tekstin kokeelliset strategiat postmodernismin murtumakohdassa
Korhonen, Hannamaria (2020-02-19)
Korhonen, Hannamaria
H. Korhonen
19.02.2020
© 2020 Hannamaria Korhonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202002201186
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202002201186
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani Sofi Oksasen romaania Kun kyyhkyset katosivat (2012). Tutkin sitä, miten romaani rakentaa keinojensa ja tematiikkansa kokonaisuudessa historian dekolonisaatiota. Lähtökohtaisen näkemykseni mukaan tämä on romaanissa kokeellisuutta, joka haastaa ja valtuuttaa lukijaansa. Taustoitan kysymystäni postmodernistiseen historialliseen romaaniin liittyvän keskustelun avulla, mikä valintana perustuu kohdeteoksen postmodernistisiin piirteisiin ja intertekstuaalisiin kytköksiin. Nostan esiin Linda Hutcheonin ajatuksia metafiktiosta ja historiografisesta metafiktiosta sekä jälkimmäiseen liittyen tukeudun myös Alun Munslowin näkemyksiin. Kohdeteoksen tapa rakentaa postmodernin historiankuvauksen tradition varaan on asettumista tradition kanssa dialektiseen ja uutta luovaan suhteeseen. Tässä strategiassaan se hyödyntää metafiktion keinoja sekä jälkistrukturalistismiin liittyvää, Roland Barthesin ja Jacques Derridan hahmottelemaa tekstin käsitettä.
Tarkastelen aluksi prologia ja epilogia parina, joka rakentaa lukemiselle retorisia kehyksiä. Teksti kommunikoi väkivaltaisesti vaiennetun naisruumiin toposta hyödyntäen rakentavansa asetelman kolonialismin uhreista mutta vihjaa naishahmonsa kautta myös kohti lukijan feminiinisiä voimavaroja, tietoa ja valtaa koskien tekstiä itseään. Teksti rakentaa henkilöhahmojensa avulla metafiktiivisen allegorian tuotantonsa prosessista, johon se tarjoaa lukijalleen aktiivista, osallistuvaa sijaintia. Tekstin tematiikka avautuu länsimaisen kirjallisuuden perinteestä tutun aineksen avulla. Näitä ovat johtomotiivi kyyhkyset sekä hirviön motiivi. Tekstin itsereflektio rakentuu kahden, keskenään ristiriitaisen pyrkimyksen varaan vakoojaromaanin juonikuvion konventiota hyödyntävässä henkilöasetelmassa. Tämän asetelman sekä tarinansa avulla teksti kommunikoi rakentavansa historiaa, joka on muuntuva ja siksi myös muutettavissa. Tähän liittyvät Viron dekolonisaatioon liittyvä keskustelu sekä tekstin kuvaamat historialliset tapahtumat Neuvostoliiton kolonisaation toteuttamisesta propagandan ja historian uudelleenkirjoittamisen avulla.
Analyysissa etenen länsimaisen lukutavan sidosten sekä jälkikolonialistisen kirjallisuudentutkimuksen lähtökohtien tarkastelun kautta kohdetekstin uudelleen lukemiseen siinä tiedostavasti sijaiten tämän perustuessa analyysiini tekstin kehyksistä lukemiselleen. Tukeutuen Homi K. Bhabhan ajatuksiin kolmannen tilan kulttuurisesta artikulaatiosta tutkin sitä, miten lukija päätyy rakentamaan historiaa koskevia käsityksiään. Uusi historia on totuusväittämiä asettava ja jälkikoloniaalista identiteettiä rakentava. Kysyn, tarkoittaako tämä historian dekolonisaatio myös länsimaisen, kulttuurisen maailmankuvan dekolonisaatiota. Pyrkimys on merkitysten ja totuuden tavoittelussaan postmodernismista erottautuva ja rakentumisen tavassaan tätä postmodernismin murtumakohtaa hahmotteleva. Näin romaani asettuu osaksi postmodernismin jälkeistä aikaa koskevaa keskustelua, johon liittyy ajankohtainen metamodernismin käsite.
Tarkastelen aluksi prologia ja epilogia parina, joka rakentaa lukemiselle retorisia kehyksiä. Teksti kommunikoi väkivaltaisesti vaiennetun naisruumiin toposta hyödyntäen rakentavansa asetelman kolonialismin uhreista mutta vihjaa naishahmonsa kautta myös kohti lukijan feminiinisiä voimavaroja, tietoa ja valtaa koskien tekstiä itseään. Teksti rakentaa henkilöhahmojensa avulla metafiktiivisen allegorian tuotantonsa prosessista, johon se tarjoaa lukijalleen aktiivista, osallistuvaa sijaintia. Tekstin tematiikka avautuu länsimaisen kirjallisuuden perinteestä tutun aineksen avulla. Näitä ovat johtomotiivi kyyhkyset sekä hirviön motiivi. Tekstin itsereflektio rakentuu kahden, keskenään ristiriitaisen pyrkimyksen varaan vakoojaromaanin juonikuvion konventiota hyödyntävässä henkilöasetelmassa. Tämän asetelman sekä tarinansa avulla teksti kommunikoi rakentavansa historiaa, joka on muuntuva ja siksi myös muutettavissa. Tähän liittyvät Viron dekolonisaatioon liittyvä keskustelu sekä tekstin kuvaamat historialliset tapahtumat Neuvostoliiton kolonisaation toteuttamisesta propagandan ja historian uudelleenkirjoittamisen avulla.
Analyysissa etenen länsimaisen lukutavan sidosten sekä jälkikolonialistisen kirjallisuudentutkimuksen lähtökohtien tarkastelun kautta kohdetekstin uudelleen lukemiseen siinä tiedostavasti sijaiten tämän perustuessa analyysiini tekstin kehyksistä lukemiselleen. Tukeutuen Homi K. Bhabhan ajatuksiin kolmannen tilan kulttuurisesta artikulaatiosta tutkin sitä, miten lukija päätyy rakentamaan historiaa koskevia käsityksiään. Uusi historia on totuusväittämiä asettava ja jälkikoloniaalista identiteettiä rakentava. Kysyn, tarkoittaako tämä historian dekolonisaatio myös länsimaisen, kulttuurisen maailmankuvan dekolonisaatiota. Pyrkimys on merkitysten ja totuuden tavoittelussaan postmodernismista erottautuva ja rakentumisen tavassaan tätä postmodernismin murtumakohtaa hahmotteleva. Näin romaani asettuu osaksi postmodernismin jälkeistä aikaa koskevaa keskustelua, johon liittyy ajankohtainen metamodernismin käsite.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]