Oppilaan musiikillinen minäkäsitys ja sen tukeminen
Lindelä, Leena (2019-05-20)
Lindelä, Leena
L. Lindelä
20.05.2019
© 2019 Leena Lindelä. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201908222794
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201908222794
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten minäkäsitys ja musiikillinen minäkäsitys muodostuvat ja ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi luvussa neljä pohditaan, miten opettaja voi koulussa tukea oppilaan musiikillista minäkäsitystä.
Minäkäsitys ja musiikillinen minäkäsitys rakentuvat samankaltaisista osista. Molemmat on tutkimuksissa jaettu tiedostettuun, ihanne- ja toveriminäkäsitykseen. Molempien osalta tutkimukset myös korostivat opettajan, vanhempien ja vertaisten merkitystä. Musiikillinen minäkäsitys voidaan nähdä osana yleistä minäkäsitystä. Se muodostuu yksilön itsearvioista omasta musiikillisesta pystyvyydestään. Yksilön kokemukset ja itselle tärkeät ihmiset vaikuttavat siihen, millaiseksi musiikillinen minäkäsitys muotoutuu. Suurimmiksi musiikilliseen minäkäsitykseen vaikuttaviksi henkilöiksi, itselle merkityksellisiksi ihmisiksi, osoittautuvat opettaja, vanhemmat sekä vertaiset. Myös yksilö itse luo tietynlaista ihannekuvaa itsestään asettamalla erilaisia tavoitteita ja päämääriä musiikilliselle toiminnalleen.
Musiikillinen minäkäsitys voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen: tiedostettu musiikillinen minäkäsitys, musiikillinen ihanneminäkäsitys sekä musiikillinen toveriminäkäsitys. Kun yksilö oppii tulkitsemaan häneen kohdistuvaa palautetta musiikillisesta toiminnastaan, hän alkaa muodostaa käsitystä omista musiikillisista kyvyistään ja osaamisestaan. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yksilö alkaa muodostaa myös ihannekuvaa omista musiikillisista taidoistaan ja vaatimustasostaan. Yksilön käsitykset siitä, miten muut hänet näkevät musiikillisesti, vaikuttavat musiikilliseen toveriminäkäsitykseen. Näihin jokaiseen kolmeen pääulottuvuuteen sisältyy suoriutumisen, sosiaalisuuden, emotionaalisuuden ja fyysis-motorisuuden osa-alue. Musiikillinen minäkäsitys voi olla myönteinen tai kielteinen. Myönteistä minäkäsitystä voidaan koulussa tukea jatkuvalla arvioinnilla, kannustavalla palautteella ja oppilaan osallistamisella.
Opettajan tulisi antaa oppilaalle kannustavaa ja myönteistä palautetta. Arvioinnin tulisi olla jatkuvaa, oppimista edistävää arviointia. Oppilaalle selkeästi kerrotut arvioinnin kriteerit sekä läpinäkyvä palaute edistävät myönteistä musiikillista minäkäsitystä. Oppimisprosessin tulisi olla itsearviointia tukevaa ja oppilasta osallistavaa. Jotta oppilas kokee onnistumisia ja sitä kautta vahvistaa musiikillista minäkäsitystään, opetukselle täytyy asettaa realistiset tavoitteet, jotka oppilaan on mahdollista saavuttaa. Tällöin oppilaan tiedostettu musiikillinen minäkäsitys ja ihanneminäkäsitys eivät pääse liiaksi riitelemään keskenään, vaan yksilö uskaltaa luottaa itseensä ja omiin taitoihinsa.
Minäkäsitys ja musiikillinen minäkäsitys rakentuvat samankaltaisista osista. Molemmat on tutkimuksissa jaettu tiedostettuun, ihanne- ja toveriminäkäsitykseen. Molempien osalta tutkimukset myös korostivat opettajan, vanhempien ja vertaisten merkitystä. Musiikillinen minäkäsitys voidaan nähdä osana yleistä minäkäsitystä. Se muodostuu yksilön itsearvioista omasta musiikillisesta pystyvyydestään. Yksilön kokemukset ja itselle tärkeät ihmiset vaikuttavat siihen, millaiseksi musiikillinen minäkäsitys muotoutuu. Suurimmiksi musiikilliseen minäkäsitykseen vaikuttaviksi henkilöiksi, itselle merkityksellisiksi ihmisiksi, osoittautuvat opettaja, vanhemmat sekä vertaiset. Myös yksilö itse luo tietynlaista ihannekuvaa itsestään asettamalla erilaisia tavoitteita ja päämääriä musiikilliselle toiminnalleen.
Musiikillinen minäkäsitys voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen: tiedostettu musiikillinen minäkäsitys, musiikillinen ihanneminäkäsitys sekä musiikillinen toveriminäkäsitys. Kun yksilö oppii tulkitsemaan häneen kohdistuvaa palautetta musiikillisesta toiminnastaan, hän alkaa muodostaa käsitystä omista musiikillisista kyvyistään ja osaamisestaan. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yksilö alkaa muodostaa myös ihannekuvaa omista musiikillisista taidoistaan ja vaatimustasostaan. Yksilön käsitykset siitä, miten muut hänet näkevät musiikillisesti, vaikuttavat musiikilliseen toveriminäkäsitykseen. Näihin jokaiseen kolmeen pääulottuvuuteen sisältyy suoriutumisen, sosiaalisuuden, emotionaalisuuden ja fyysis-motorisuuden osa-alue. Musiikillinen minäkäsitys voi olla myönteinen tai kielteinen. Myönteistä minäkäsitystä voidaan koulussa tukea jatkuvalla arvioinnilla, kannustavalla palautteella ja oppilaan osallistamisella.
Opettajan tulisi antaa oppilaalle kannustavaa ja myönteistä palautetta. Arvioinnin tulisi olla jatkuvaa, oppimista edistävää arviointia. Oppilaalle selkeästi kerrotut arvioinnin kriteerit sekä läpinäkyvä palaute edistävät myönteistä musiikillista minäkäsitystä. Oppimisprosessin tulisi olla itsearviointia tukevaa ja oppilasta osallistavaa. Jotta oppilas kokee onnistumisia ja sitä kautta vahvistaa musiikillista minäkäsitystään, opetukselle täytyy asettaa realistiset tavoitteet, jotka oppilaan on mahdollista saavuttaa. Tällöin oppilaan tiedostettu musiikillinen minäkäsitys ja ihanneminäkäsitys eivät pääse liiaksi riitelemään keskenään, vaan yksilö uskaltaa luottaa itseensä ja omiin taitoihinsa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]