Enteraalisen Duodopa-hoidon toteutus PEG-J -letkun kautta ja siihen liittyvät ongelmat
Ala-Kokko, Arttu (2019-05-07)
Ala-Kokko, Arttu
A. Ala-Kokko
07.05.2019
© 2019 Arttu Ala-Kokko. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905081633
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905081633
Tiivistelmä
Kyseessä on havainnoiva retrospektiivinen tutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää OYS:n Duodopa-hoitoihin ja PEG-J -asennuksiin liittyviä komplikaatioita, niiden esiintyvyyttä ja mahdollisia altistavia tekijöitä. Lisäksi selvitettiin hoidon keskeytymisen yleisyys ja sen syyt. Tutkimuksessa verrattiin potilasmateriaalia kirjallisuuteen ja arvioitiin potilasvalinnan sekä hoidon tulosten onnistuvuutta. Aineisto koostuu 28 potilaasta, joille on aloitettu PEG-J -letkun kautta suoleen annosteltava Duodopa-lääkehoito OYS:ssa vuosina 2006–2016. Aineiston keräämistä varten määritimme kymmeniä eri muuttujia, alkaen potilaan iästä ja sukupuolesta. Aineisto kerättiin vuonna 2017. Seuranta-aika on keskimäärin 56 kk.
Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Aineiston käsittelyssä käytettiin ristiintaulukointitoimintoa, koska muuttujat olivat luokkamuuttujia. Selvitettiin altistavatko potilaiden perussairaudet, yli- tai alipaino, korkea ikä tai tupakointi jollekin kirurgiselle komplikaatiolle, letkusto-ongelmille, hoidon lopettamiselle tai kuolleisuudelle. P-arvojen laskemisessa käytin khiin neliö -testiä ja Exact-testiä aineiston pienen koon vuoksi. SPSS-ohjelmalla laadittiin myös Kaplan-Meier-kuvaajia eri komplikaatioiden ilmaantuvuudesta ajan suhteen. Aineistosta nähdään, että OYS:ssa Duodopa-hoitoon valikoituu hieman vanhempia ihmisiä, joiden Parkinsonin tauti on kestänyt kauemmin ja joille Duodopa-hoito aloitetaan pidemmän sairastamisajan jälkeen. Kognition alenemaa esiintyi 25 prosentilla, joka on yhtä paljon kuin kirjallisuudessa. Vajaaravitsemusta esiintyi 14,3 %, joka kannattaa huomioida hoidon aloitusta suunniteltaessa. Vajaaravitsemuksen ja sisäletkun vaihtotarpeen välillä huomattiin tilastollinen yhteys. Potilaiden Duodopa-annos oli keskimäärin samaa luokkaa, kuin kirjallisuudessa. Duodopan lisäksi muita Parkinson-lääkkeitä tarvitsi meillä harvempi potilas kuin kirjallisuudessa. Pneumoperitoneumin esiintyvyys oli yleisempää (14,3 %), kuin muissa tutkimuksissa. Toimenpiteen jälkeistä vatsakalvon tulehdusta ei tutkimusaineistossa esiintynyt. Vain yksi potilas tarvitsi jatkoleikkauksen toimenpiteen jälkeen.
Postoperatiivinen vatsakipu on yleistä (32,1 %), jonka perusteella kivunhoidossa on kehittämistä. Kudosnesteen tai märän erittely PEG- letkun tyvestä on yleistä, (35,7 % koko seuranta-aikana) ja havaittiin tilastollinen yhteys ihoinfektioiden sekä erittelyn välillä. Letkun juuren ihon hoito ja PEG:n sopiva kireys on tärkeä osa jälkihoitoa. Lisäksi granulaatiokudoksen muodostuminen letkun juureen oli yleistä (46,4 %), PEG:n sisäletkuun liittyvät ongelmat olivat yleisiä, kuten kirjallisuudessakin. Sisäletkun tukoksia ja ulosliukumisia esiintyi molempia 46,4 % potilaista, ja näille altisti hoidon aloittamisesta kulunut aika. Sisäletku vaihdettiin seurannassa puolelle potilaista. Letkustoon liittyviä jatkotoimenpiteitä tehtiin potilaille yhteensä 60kpl, yleisin toimenpide oli sisäletkun vaihto (41kpl). Yleisin indikaatio toimenpiteelle oli letkun liukuminen tai dislokoituminen ohutsuolesta mahalaukkuun. 75 % oli tyytyväisiä hoitoon, vähintään 50 % paranema motorisissa UPDRS-pisteissä oli yhteydessä hoitotyytyväisyyteen. Alaraajojen polyneuropatiaa ilmaantui kahdelle potilaalle. Lääkehaittojen esiintyvyydessä ei ollut merkittävää eroa. Hoidon keskeytti 39,3 % eli se oli yleisempää, kuin kirjallisuudessa. Yleisin syy keskeyttämiselle oli tyytymättömyys hoitoon/huono vaste, vaikka testijakson aikana hoito oli koettu riittävän hyväksi. Dementia oli myös yleinen syy keskeytymiselle.
Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Aineiston käsittelyssä käytettiin ristiintaulukointitoimintoa, koska muuttujat olivat luokkamuuttujia. Selvitettiin altistavatko potilaiden perussairaudet, yli- tai alipaino, korkea ikä tai tupakointi jollekin kirurgiselle komplikaatiolle, letkusto-ongelmille, hoidon lopettamiselle tai kuolleisuudelle. P-arvojen laskemisessa käytin khiin neliö -testiä ja Exact-testiä aineiston pienen koon vuoksi. SPSS-ohjelmalla laadittiin myös Kaplan-Meier-kuvaajia eri komplikaatioiden ilmaantuvuudesta ajan suhteen. Aineistosta nähdään, että OYS:ssa Duodopa-hoitoon valikoituu hieman vanhempia ihmisiä, joiden Parkinsonin tauti on kestänyt kauemmin ja joille Duodopa-hoito aloitetaan pidemmän sairastamisajan jälkeen. Kognition alenemaa esiintyi 25 prosentilla, joka on yhtä paljon kuin kirjallisuudessa. Vajaaravitsemusta esiintyi 14,3 %, joka kannattaa huomioida hoidon aloitusta suunniteltaessa. Vajaaravitsemuksen ja sisäletkun vaihtotarpeen välillä huomattiin tilastollinen yhteys. Potilaiden Duodopa-annos oli keskimäärin samaa luokkaa, kuin kirjallisuudessa. Duodopan lisäksi muita Parkinson-lääkkeitä tarvitsi meillä harvempi potilas kuin kirjallisuudessa. Pneumoperitoneumin esiintyvyys oli yleisempää (14,3 %), kuin muissa tutkimuksissa. Toimenpiteen jälkeistä vatsakalvon tulehdusta ei tutkimusaineistossa esiintynyt. Vain yksi potilas tarvitsi jatkoleikkauksen toimenpiteen jälkeen.
Postoperatiivinen vatsakipu on yleistä (32,1 %), jonka perusteella kivunhoidossa on kehittämistä. Kudosnesteen tai märän erittely PEG- letkun tyvestä on yleistä, (35,7 % koko seuranta-aikana) ja havaittiin tilastollinen yhteys ihoinfektioiden sekä erittelyn välillä. Letkun juuren ihon hoito ja PEG:n sopiva kireys on tärkeä osa jälkihoitoa. Lisäksi granulaatiokudoksen muodostuminen letkun juureen oli yleistä (46,4 %), PEG:n sisäletkuun liittyvät ongelmat olivat yleisiä, kuten kirjallisuudessakin. Sisäletkun tukoksia ja ulosliukumisia esiintyi molempia 46,4 % potilaista, ja näille altisti hoidon aloittamisesta kulunut aika. Sisäletku vaihdettiin seurannassa puolelle potilaista. Letkustoon liittyviä jatkotoimenpiteitä tehtiin potilaille yhteensä 60kpl, yleisin toimenpide oli sisäletkun vaihto (41kpl). Yleisin indikaatio toimenpiteelle oli letkun liukuminen tai dislokoituminen ohutsuolesta mahalaukkuun. 75 % oli tyytyväisiä hoitoon, vähintään 50 % paranema motorisissa UPDRS-pisteissä oli yhteydessä hoitotyytyväisyyteen. Alaraajojen polyneuropatiaa ilmaantui kahdelle potilaalle. Lääkehaittojen esiintyvyydessä ei ollut merkittävää eroa. Hoidon keskeytti 39,3 % eli se oli yleisempää, kuin kirjallisuudessa. Yleisin syy keskeyttämiselle oli tyytymättömyys hoitoon/huono vaste, vaikka testijakson aikana hoito oli koettu riittävän hyväksi. Dementia oli myös yleinen syy keskeytymiselle.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31995]