Metsälinnusto metson soidinpaikoilla : metson soveltuvuus korvikemittarilajiksi Pohjois-Suomessa
Kiiski, Juha (2019-03-14)
Kiiski, Juha
J. Kiiski
14.03.2019
© 2019 Juha Kiiski. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201903151326
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201903151326
Tiivistelmä
Suojelubiologian keskeisiin tavoitteisiin kuuluu monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden ja käytännön suojelukeinojen tunnistaminen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Suomessa metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tulevaisuuden uhkia ovat etenkin ilmastonmuutos ja metsätalous. Käytännön suojelutoimien kohdentamista helpottavaksi menetelmäksi on esitetty mm. korvikemittarilajeja, joilla tarkoitetaan lajeja tai lajiryhmiä, jotka kertovat laajemmin luonnon monimuotoisuudesta tai elinympäristöjen tilasta ja joiden avulla helpotetaan suojelubiologisten tavoitteiden saavuttamista. Yksi korvikemittarilajien alakäsitteistä on sateenvarjolaji, jonka esiintymisalueiden kautta pyritään suojelemaan muiden lajien populaatioita.
Metsoa on esitetty boreaalisten metsien sateenvarjolajiksi ja aihetta on tutkittu aiemmin Etelä-Suomessa ja muualla Euroopassa. Tutkimustulokset viittaisivat lajin olevan sateenvarjolaji mm. vanhan metsän lintulajeille ja laajemmin metsälinnustolle esiintymisalueiden lajirunsauden kautta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko metson soidinalueilla korvikelajimittarin ominaisuuksia Pohjois-Suomessa, eli onko soidinalueiden huomioimisella laajempaa merkitystä muun metsälinnuston monimuotoisuuden kannalta. Tutkimuksessa selvitettin poikkeaako metsien pesimälinnusto runsaudeltaan tai vaihtelevuudeltaan soidinalueilla muusta metsämaisemasta ja vaikuttaako mahdollisiin eroihin jokin soidinalueiden metsien maisematason rakennepiirre. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selkeyttämään korvikemittarilajin käsitteitä metson kohdalla tämän ja aiempien tutkimustulosten perusteella.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan metsälinnusto on runsaampaa ja monipuolisempaa metson soidinalueilla kuin ympäröivillä metsäalueilla, mutta havainto pätee yksinomaan soidinpaikan ulkopuolisella, koiraiden soidinajan päiväreviireitä vastaavalla alueella. Ero havaittiin koko metsälinnuston ja useiden lajiryhmien parimäärällisessä runsaudessa sekä linnuston diversiteetti-indeksien arvoissa. Myös kokonaislajimäärä oli soidinalueilla suurempi kuin verrokkialoilla.
Tämän ja aiemman eteläsuomalaisen tutkimuksen tulokset puoltavat metson soidinpaikkojen huomioimista, etenkin, kun soidinalueilla esiintyy muita alueita enemmän vanhan metsän lajeja ja paikkalintuja — metsälajiryhmiä, jotka arvion mukaan tulevat eniten taantumaan tulevaisuudessa. Tuloksia ei tule tulkita siten, että kaikilla soidinalueilla metsälinnusto olisi erityisen runsasta tai monipuolista — etenkin, kun ainakin osassa maata, metso suosii soidinpaikan valinnassaan melko nuoriakin talousmetsiä. Soidinalueiden huomioimisen käytännön toimien vaikutus linnustoon riippuukin lopulta metsälintulajien elinympäristövaatimusten täyttymisestä soidinalueilla.
Metsoa on esitetty boreaalisten metsien sateenvarjolajiksi ja aihetta on tutkittu aiemmin Etelä-Suomessa ja muualla Euroopassa. Tutkimustulokset viittaisivat lajin olevan sateenvarjolaji mm. vanhan metsän lintulajeille ja laajemmin metsälinnustolle esiintymisalueiden lajirunsauden kautta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko metson soidinalueilla korvikelajimittarin ominaisuuksia Pohjois-Suomessa, eli onko soidinalueiden huomioimisella laajempaa merkitystä muun metsälinnuston monimuotoisuuden kannalta. Tutkimuksessa selvitettin poikkeaako metsien pesimälinnusto runsaudeltaan tai vaihtelevuudeltaan soidinalueilla muusta metsämaisemasta ja vaikuttaako mahdollisiin eroihin jokin soidinalueiden metsien maisematason rakennepiirre. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selkeyttämään korvikemittarilajin käsitteitä metson kohdalla tämän ja aiempien tutkimustulosten perusteella.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan metsälinnusto on runsaampaa ja monipuolisempaa metson soidinalueilla kuin ympäröivillä metsäalueilla, mutta havainto pätee yksinomaan soidinpaikan ulkopuolisella, koiraiden soidinajan päiväreviireitä vastaavalla alueella. Ero havaittiin koko metsälinnuston ja useiden lajiryhmien parimäärällisessä runsaudessa sekä linnuston diversiteetti-indeksien arvoissa. Myös kokonaislajimäärä oli soidinalueilla suurempi kuin verrokkialoilla.
Tämän ja aiemman eteläsuomalaisen tutkimuksen tulokset puoltavat metson soidinpaikkojen huomioimista, etenkin, kun soidinalueilla esiintyy muita alueita enemmän vanhan metsän lajeja ja paikkalintuja — metsälajiryhmiä, jotka arvion mukaan tulevat eniten taantumaan tulevaisuudessa. Tuloksia ei tule tulkita siten, että kaikilla soidinalueilla metsälinnusto olisi erityisen runsasta tai monipuolista — etenkin, kun ainakin osassa maata, metso suosii soidinpaikan valinnassaan melko nuoriakin talousmetsiä. Soidinalueiden huomioimisen käytännön toimien vaikutus linnustoon riippuukin lopulta metsälintulajien elinympäristövaatimusten täyttymisestä soidinalueilla.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]