Opiskelijoiden yksinäisyys yliopiston sosiaalisessa tilassa
Rajanen, Sonja (2019-02-07)
Rajanen, Sonja
S. Rajanen
07.02.2019
© 2019 Sonja Rajanen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902091176
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902091176
Tiivistelmä
Tämä pro grdu -tutkielma käsittelee opiskelijoiden yksinäisyyskokemuksia Oulun yliopiston sosiaalisessa tilassa. Tarkastelen laadullisella otteella yliopistolle rakentunutta ja tuotettua sosiaalista tilaa ja sitä, miten yksinäisyyttä kokevat opiskelijat tämän sosiaalisen tilan näkevät ja kokevat. Opiskelijoiden kokemuksia selvitin puolistrukturoitujen yksilöhaastattelujen avulla. Yksinäisyys on vakava yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma (Saari, 2016) jota ei ole kuitenkaan tutkittu Suomessa vielä kovin paljon. Myös opiskelijoiden yksinäisyys on yleistä: Suomessa 4–10 % opiskelijoista on yksinäisiä ja jopa 40 % tuntee ajoittaista yksinäisyyttä. (Kuttu ja muut, 2016). Näiden lukujen perusteella opiskelijoiden yksinäisyyttä on syytä tutkia erillisenä ilmiönä ja selvittää, miten se linkittyy yliopistomaailmaan ja sen rakenteisiin ja tiloihin.
Suurin osa yksinäisyystutkimuksesta keskittyy yksilötason kokemusten ympärille, mutta sosiaalisen tilan käsitteen kautta tuon tutkielmassa näkyville, että yksinäisyys on yhtä lailla olemassa myös yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa rakenteissa. Yksinäisyyden ja sosiaalisen tilan käsitteitä ei ole aikaisemmin tuotu tällä tavoin yhteen tutkimuksessa. Kaikki sosiaalinen vuorovaikutus ja sen (tai sen puutteen) kokeminen tapahtuu sosiaalisessa tilassa, ja samalla ihmiset muokkaavat ja tuottavat sosiaalista tilaa tämän vuorovaikutuksen ja sosiaalisen elämän kautta. Siksi sosiaalinen tila on mielenkiintoinen lähtökohta yksinäisyystutkimukselle.
Tutkielmasta käy ilmi, että yliopiston sosiaalinen tila edustaa opiskelijoille yhtä aikaa sekä yhteisöllisyyden että yksinäisyyden tiloja. Eri tilanteet ja tilat ovat erilaisia eri ihmisille — toiselle yksi paikka voi olla yksinäisyyden tila, kun toiselle se on yhteisöllisyyden tila. Kaikkien ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja sosiaalisesta elämästä ovat ainutlaatuisia. Yhteistä haastateltaville oli kuitenkin se, että yliopistomaailma koetaan yksin pärjäämisen maailmana, jossa opiskelijan omalla vastuulla on, pääseekö hän mukaan kaveriporukoihin ja pärjääkö hän opinnoissaan. Tutkielmasta kävi ilmi, että yliopistomaailmassa olisi tilaa uudenlaiselle välittämisen kulttuurille, jossa opiskelijat eivät jäisi yksin. This thesis is about the loneliness student’s experience in the social space of the university they are studying in (University of Oulu). I’m finding out through qualitative methods about the structures and production of social space in the university and about how the students experience it. The experiences of the students are examined through qualitative interviews. Loneliness is a serious public health and societal problem (Saari 2016) that hasn’t, however, yet been studied much in Finland. Also the loneliness of university students is very common problem: 4–10% of the Finnish students are lonely, and as much as 40% experience loneliness from time to time. (Kuttu et. al., 2016). Judging from these numbers, it is important to study the loneliness of the students as an independent phenomenon and find out how it is linked with the university’s structures and spaces.
Majority of the loneliness research is focused on loneliness as an individual phenomenon. In this thesis I’m bringing up the concept of social space as a way to show that loneliness is, as much as an individual issue, a societal issue that hides in the structures of the society and social life. These two concepts — loneliness and social space — haven’t been brought together like this before. All social interaction and the experience of it (or the lack of it) happens in space, and at the same time people produce and modify social space through social interaction and social life. That is why social space is an interesting starting point to loneliness study.
In the thesis I found out that the social space of the university and student life represents to the students both the space of loneliness and the space of community. For different people, different spaces and situations mean different things — the same space might be a space of loneliness for one person and a space of friendship for another person. All the experiences of loneliness and social life are unique. What was shared in all the interviews was the experience of university as a lonely world of coping and getting along by oneself. The students felt that they were alone in charge of whether they make it to the social circles and are able to make friends and do well in their studies. This shows that a new culture of caring for each other would be welcome in the social space of university.
Suurin osa yksinäisyystutkimuksesta keskittyy yksilötason kokemusten ympärille, mutta sosiaalisen tilan käsitteen kautta tuon tutkielmassa näkyville, että yksinäisyys on yhtä lailla olemassa myös yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa rakenteissa. Yksinäisyyden ja sosiaalisen tilan käsitteitä ei ole aikaisemmin tuotu tällä tavoin yhteen tutkimuksessa. Kaikki sosiaalinen vuorovaikutus ja sen (tai sen puutteen) kokeminen tapahtuu sosiaalisessa tilassa, ja samalla ihmiset muokkaavat ja tuottavat sosiaalista tilaa tämän vuorovaikutuksen ja sosiaalisen elämän kautta. Siksi sosiaalinen tila on mielenkiintoinen lähtökohta yksinäisyystutkimukselle.
Tutkielmasta käy ilmi, että yliopiston sosiaalinen tila edustaa opiskelijoille yhtä aikaa sekä yhteisöllisyyden että yksinäisyyden tiloja. Eri tilanteet ja tilat ovat erilaisia eri ihmisille — toiselle yksi paikka voi olla yksinäisyyden tila, kun toiselle se on yhteisöllisyyden tila. Kaikkien ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja sosiaalisesta elämästä ovat ainutlaatuisia. Yhteistä haastateltaville oli kuitenkin se, että yliopistomaailma koetaan yksin pärjäämisen maailmana, jossa opiskelijan omalla vastuulla on, pääseekö hän mukaan kaveriporukoihin ja pärjääkö hän opinnoissaan. Tutkielmasta kävi ilmi, että yliopistomaailmassa olisi tilaa uudenlaiselle välittämisen kulttuurille, jossa opiskelijat eivät jäisi yksin.
Majority of the loneliness research is focused on loneliness as an individual phenomenon. In this thesis I’m bringing up the concept of social space as a way to show that loneliness is, as much as an individual issue, a societal issue that hides in the structures of the society and social life. These two concepts — loneliness and social space — haven’t been brought together like this before. All social interaction and the experience of it (or the lack of it) happens in space, and at the same time people produce and modify social space through social interaction and social life. That is why social space is an interesting starting point to loneliness study.
In the thesis I found out that the social space of the university and student life represents to the students both the space of loneliness and the space of community. For different people, different spaces and situations mean different things — the same space might be a space of loneliness for one person and a space of friendship for another person. All the experiences of loneliness and social life are unique. What was shared in all the interviews was the experience of university as a lonely world of coping and getting along by oneself. The students felt that they were alone in charge of whether they make it to the social circles and are able to make friends and do well in their studies. This shows that a new culture of caring for each other would be welcome in the social space of university.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32026]