Hiljaisuus koulussa : näkökulmia koulun hiljaisuuteen
Väyrynen, Hilkka (2019-01-10)
Väyrynen, Hilkka
H. Väyrynen
10.01.2019
© 2019 Hilkka Väyrynen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201901121047
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201901121047
Tiivistelmä
Yhteiskuntamme korostaa aktiivisuutta, oman äänen esille tuomista ja jatkuvaa muutosta. Ääntä pidetään edistyksen merkkinä, kun taas hiljaisuus kuvastaa pysähtyneisyyttä. Hiljaisuus viestittää yhtä paljon kuin äänikin, mutta nämä viestit jäävät usein kuuntelematta. Hiljaisuus on enemmän kuin äänen puutetta, se on itsenäinen ilmiö, joka vaikuttaa meidän sisä- ja ulkopuolella. Konteksti- ja kulttuurisidonnaisuus tekee hiljaisuuden tulkinnasta kuitenkin puhutun kielen tulkintaa haastavampaa, minkä takia puhetta ja avoimuutta tarvitaan hiljaisuuden ymmärtämiseen ja piiloisten hiljaisuuden vaikutusten poistamiseen. Vaikka suomalaisessa kulttuurissa mielikuvat hiljaisuudesta etenkin ympäristön ominaisuutena ovat positiivisia, puheliaisuus nähdään kuitenkin luonteenomaista hiljaisuutta arvokkaampana piirteenä.
Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus koulun hiljaisuuksista, tutkimuksen lähtökohtana on kysymys: mistä puhutaan, kun puhutaan hiljaisuudesta koulussa. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksen muodossa kartoittamalla aiheeseen liittyvää, saatavilla olevaa tutkimustietoa. Teorian, tutkimustiedon sekä kirjoittajan omien ajatuksien ja havaintojen välille on luotu yhteyksiä, joista on muodostunut kuvaileva kokonaisuus koulun erilaisista hiljaisuuksista. Tutkimukseen on kerätty lähdeaineistosta keskeisimmät esille tulleet hiljaisuuden muodot ja merkitykset. Tämän tutkielman tarkoitus ei ole kannustaa tuomaan kouluun lisää hiljaisuutta, vaan ensisijainen tavoite on auttaa ymmärtämään koulun hiljaisuuksia ja niiden merkityksiä.
Hiljaisuus koulussa on samaan aikaa näkyvää ja piiloista. Koulun toimintakulttuurissa hiljaisuus toimii piilo-opetussuunnitelmassa, järjestyssäännöissä sekä toimintakulttuurin kehittämisessä: pystytäänkö olemaan mahdollisimman avoimia ja tuomaan kaikkien ääni kuuluviin? Koulussa hiljaisuutta arvostetaan hyvänä käytöksenä, yleisenä järjestyksenä ja työrauhana, mutta äänen ja hiljaisuuden säätely on voimakasta. Oppilaiden tulisi olla hiljaa ja äänessä tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, ja tämä tekee oppilaiden hiljaisuudesta ja äänestä ajoittain haluttua tai ylimääräistä. Hiljaisuus itsessään on voimakas vallanväline, ja hiljaisuuden käyttäminen vallan keinona saattaa olla samaan aikaan hyvin huomaamatonta ja vahingoittavaa. Hiljaa olemisella voidaan osoittaa valtaa tai vallan kautta saada toiset hiljaisiksi.
Opetussuunnitelma (OPH 2014) korostaa oppilaiden aktiivisen toimijuuden ja toimintaan osallistumisen lisäämistä, mutta tämä tutkimus osoittaa, että hiljaisuus ja paikoillaan oleminen nähdään edelleen oppimisen edellytyksenä. Koulu on muutospaineiden alla, mutta kehitys on hidasta, sillä mielikuvat ja asenteet koulua kohtaan ovat hyvin vahvat sekä koulun sisä- ja ulkopuolella. Hiljaisuutta ei ole tarpeen viedä koulusta pois, mutta tärkeää olisi luoda mahdollisuuksia henkilökohtaisen, sisäisen, hyvän hiljaisuuden kehittämiselle ja ylläpitämiselle, luovuudelle ja pohdinnalle. Hiljaisuuden olemassa olon ja käyttämisen tulisi olla tietoista ja tarpeen mukaista, ei pelkästään välineenä järjestyksen tai käytänteiden ylläpitämisessä.
Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus koulun hiljaisuuksista, tutkimuksen lähtökohtana on kysymys: mistä puhutaan, kun puhutaan hiljaisuudesta koulussa. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksen muodossa kartoittamalla aiheeseen liittyvää, saatavilla olevaa tutkimustietoa. Teorian, tutkimustiedon sekä kirjoittajan omien ajatuksien ja havaintojen välille on luotu yhteyksiä, joista on muodostunut kuvaileva kokonaisuus koulun erilaisista hiljaisuuksista. Tutkimukseen on kerätty lähdeaineistosta keskeisimmät esille tulleet hiljaisuuden muodot ja merkitykset. Tämän tutkielman tarkoitus ei ole kannustaa tuomaan kouluun lisää hiljaisuutta, vaan ensisijainen tavoite on auttaa ymmärtämään koulun hiljaisuuksia ja niiden merkityksiä.
Hiljaisuus koulussa on samaan aikaa näkyvää ja piiloista. Koulun toimintakulttuurissa hiljaisuus toimii piilo-opetussuunnitelmassa, järjestyssäännöissä sekä toimintakulttuurin kehittämisessä: pystytäänkö olemaan mahdollisimman avoimia ja tuomaan kaikkien ääni kuuluviin? Koulussa hiljaisuutta arvostetaan hyvänä käytöksenä, yleisenä järjestyksenä ja työrauhana, mutta äänen ja hiljaisuuden säätely on voimakasta. Oppilaiden tulisi olla hiljaa ja äänessä tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, ja tämä tekee oppilaiden hiljaisuudesta ja äänestä ajoittain haluttua tai ylimääräistä. Hiljaisuus itsessään on voimakas vallanväline, ja hiljaisuuden käyttäminen vallan keinona saattaa olla samaan aikaan hyvin huomaamatonta ja vahingoittavaa. Hiljaa olemisella voidaan osoittaa valtaa tai vallan kautta saada toiset hiljaisiksi.
Opetussuunnitelma (OPH 2014) korostaa oppilaiden aktiivisen toimijuuden ja toimintaan osallistumisen lisäämistä, mutta tämä tutkimus osoittaa, että hiljaisuus ja paikoillaan oleminen nähdään edelleen oppimisen edellytyksenä. Koulu on muutospaineiden alla, mutta kehitys on hidasta, sillä mielikuvat ja asenteet koulua kohtaan ovat hyvin vahvat sekä koulun sisä- ja ulkopuolella. Hiljaisuutta ei ole tarpeen viedä koulusta pois, mutta tärkeää olisi luoda mahdollisuuksia henkilökohtaisen, sisäisen, hyvän hiljaisuuden kehittämiselle ja ylläpitämiselle, luovuudelle ja pohdinnalle. Hiljaisuuden olemassa olon ja käyttämisen tulisi olla tietoista ja tarpeen mukaista, ei pelkästään välineenä järjestyksen tai käytänteiden ylläpitämisessä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31928]