Lasten näöntarkkuuden lahetekriteerit : heikentääkö tiukentunut hoitoonpääsyn raja tarpeellisen hoidon saamista riittävän ajoissa?
Hirvonen, Anna (2018-01-26)
Hirvonen, Anna
A. Hirvonen
26.01.2018
© 2018 Anna Hirvonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201802011133
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201802011133
Tiivistelmä
Alentuneen näöntarkkuuden lähettämiskriteerit silmäpoliklinikalle muuttuivat vuonna 2014 5–6-vuotiaiden osalta. Nykyinen lähettämisraja on lähi- tai kaukovisuksesa alle 0,63. Aikaisemmin raja oli alle 0,8.
Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin vuoden 2012–2014 silmäpoliklinikan potilaista, jotka olivat tuolloin 5–6-vuotiaita, ja joita ei nykykriteereillä lähetetä erikoissairaanhoitoon. Tutkimusaineistoon valittiin potilaat, joiden lähi- tai kaukovisus oli symmetrisesti 0,63 tai näössä oli yhden rivin puoliero (0,63/0,8 tai 0,8/0,63), ja heillä ei ollut lähetteen mukaan ilmi- tai piilokarsastusta. Tutkimusaineiston kooksi tuli lopulta 70 potilasta. Tutkimuksessa verrattiin uusia tiukempia lähetekriteerejä vanhoihin löyhempiin lähetekriteereihin, ja selvitettiin, oliko lähetekriteerien muuttaminen mahdollisesti haitallista lasten silmien terveyden kannalta. Tutkimusaineistosta selvitettiin, kuinka monessa tapauksessa vanhojen löyhempien kriteerien perusteella lähete ei johtanut jatkotoimenpiteiseen. Kaiken kaikkiaan tarkoituksena oli ottaa kantaa siihen, oliko uudet tiukemmat lähetekriteerit kuitenkin tarpeeksi kattavat, jotta hoitoa vaativat potilaat pääsevät jatkotutkimuksiin.
Vajaalla puolella todettiin erikoissairaanhoidon tutkimuksissa terveet silmät. Lopuilla oli pääasiassa karsastusta ja taittovirhettä. Vajaalla puolella todettiin taittovirhettä, jonka määrä oli kuitenkin pääosin vähäinen, ja keskimäärin puolella heistä taittovirhe oli hyperopiaa ja lopuilla joko myopiaa tai pelkkää astigmatiaa. Sfäärisen ekvivalentin keskiarvo oli 1,26 D (95 % luottamusväli -1,22–3,74). Vaikka lähetteessä ei ollut mainintaa karsastuksesta, noin kymmenyksellä havaittiin karsastusta. Karsastus oli pääasiassa eksoforiaa ja ajoittaista eksotropiaa, eikä siihen liittynyt amblyopiaa. Yli puolelle potilaista ei tullut jatkotoimenpiteitä poliklinikkakäynnin jälkeen. Hoidoksi riitti lasit, eikä kenelläkään ollut tarvetta prismalaseihin, peittohoitoon tai leikkaukseen. Hoito aloitettiin vajaalle kolmannekselle ja pelkkä kontrolli riitti vajaalle viidennekselle. Anisometropinen amblyopia todettiin vain yhdeksällä potilaalla, mutta todettu amblyopia oli lievää (≤ 1 rivin puoliero), koska ainoana hoitona käytettiin lasikorjausta.
Lähetekriteerien muuttaminen ei ollut tutkimuksen perusteella haitallista lasten silmien terveyden kannalta, sillä suurimmalla osalla ei ollut taittovirhettä vakavampaa syytä alentuneen visuksen taustalla, eikä merkittävää amblyopiaa (> 1 rivi) todettu.
Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin vuoden 2012–2014 silmäpoliklinikan potilaista, jotka olivat tuolloin 5–6-vuotiaita, ja joita ei nykykriteereillä lähetetä erikoissairaanhoitoon. Tutkimusaineistoon valittiin potilaat, joiden lähi- tai kaukovisus oli symmetrisesti 0,63 tai näössä oli yhden rivin puoliero (0,63/0,8 tai 0,8/0,63), ja heillä ei ollut lähetteen mukaan ilmi- tai piilokarsastusta. Tutkimusaineiston kooksi tuli lopulta 70 potilasta. Tutkimuksessa verrattiin uusia tiukempia lähetekriteerejä vanhoihin löyhempiin lähetekriteereihin, ja selvitettiin, oliko lähetekriteerien muuttaminen mahdollisesti haitallista lasten silmien terveyden kannalta. Tutkimusaineistosta selvitettiin, kuinka monessa tapauksessa vanhojen löyhempien kriteerien perusteella lähete ei johtanut jatkotoimenpiteiseen. Kaiken kaikkiaan tarkoituksena oli ottaa kantaa siihen, oliko uudet tiukemmat lähetekriteerit kuitenkin tarpeeksi kattavat, jotta hoitoa vaativat potilaat pääsevät jatkotutkimuksiin.
Vajaalla puolella todettiin erikoissairaanhoidon tutkimuksissa terveet silmät. Lopuilla oli pääasiassa karsastusta ja taittovirhettä. Vajaalla puolella todettiin taittovirhettä, jonka määrä oli kuitenkin pääosin vähäinen, ja keskimäärin puolella heistä taittovirhe oli hyperopiaa ja lopuilla joko myopiaa tai pelkkää astigmatiaa. Sfäärisen ekvivalentin keskiarvo oli 1,26 D (95 % luottamusväli -1,22–3,74). Vaikka lähetteessä ei ollut mainintaa karsastuksesta, noin kymmenyksellä havaittiin karsastusta. Karsastus oli pääasiassa eksoforiaa ja ajoittaista eksotropiaa, eikä siihen liittynyt amblyopiaa. Yli puolelle potilaista ei tullut jatkotoimenpiteitä poliklinikkakäynnin jälkeen. Hoidoksi riitti lasit, eikä kenelläkään ollut tarvetta prismalaseihin, peittohoitoon tai leikkaukseen. Hoito aloitettiin vajaalle kolmannekselle ja pelkkä kontrolli riitti vajaalle viidennekselle. Anisometropinen amblyopia todettiin vain yhdeksällä potilaalla, mutta todettu amblyopia oli lievää (≤ 1 rivin puoliero), koska ainoana hoitona käytettiin lasikorjausta.
Lähetekriteerien muuttaminen ei ollut tutkimuksen perusteella haitallista lasten silmien terveyden kannalta, sillä suurimmalla osalla ei ollut taittovirhettä vakavampaa syytä alentuneen visuksen taustalla, eikä merkittävää amblyopiaa (> 1 rivi) todettu.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]