Perhe kulttuurin äärellä
Jylkäs, Satu (2015-08-13)
Jylkäs, Satu
S. Jylkäs
13.08.2015
© 2015 Satu Jylkäs. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201508141914
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201508141914
Tiivistelmä
Tutkimuskohteena ovat lasten ja heidän vanhempiensa tarinat ja kuvalliset taideteokset, jotka muodostavat toiminnallisen taideprojektin, perhekulttuurikurssin Oulun alueen pienellä paikkakunnalla. Tutkimuksessa selvitän Vanhempien Akatemia -hankkeen perhekulttuurikurssin merkitystä lapsen ja vanhemman osallistuvalle vuorovaikutussuhteelle. Perhekulttuurikurssiin osallistui kuusi perhettä. Lapset olivat 3–6-vuotiaita. Perhekulttuurikurssin sisältö oli sana- ja kuvataiteen yhdistämistä. Perheet kertoivat tarinoita, ja tarinoista he kuvittivat maalauksia ja savieläimiä. Tutkimukseni tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä ja tietoa lapsen ja vanhemman emotionaalisesta ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta sana- ja kuvataideprosessissa.
Tutkimuksessa kysyn: Miten taideprosessityöskentely mahdollistaa lapsen ja vanhempien osallistumisen? Tarkastelun kohteena ei ole se, mitä lapsi ja vanhempi kertovat tarinoillaan, vaan enemmän kiinnitän huomiota siihen, miten heidän tarinansa muodostavat vuorovaikutussuhteen osallistuvalle kokemukselle. Pohdin myös, miten lapsi ja vanhempi osallistuvat taidekulttuurin ilmaisuprosessiin, jossa lopputulokselle ei aseteta päätavoitetta, vaan pääpaino on prosessin kokonaisvaltaisessa yhdessä olemisessa ja tekemisen riemussa.
Tutkimukseni teoreettis-metodologisissa valinnoissa tukeudun kerronnallisiin ja taidelähtöisiin lähestymistapoihin. Kerronnallisuus on tutkimuksessani tiedon välittäjä ja rakentaja. Tutkimukseni aineistona ovat perhekulttuurikurssin aikana kuvatut videot ja valokuvat, haastattelut ja oma tutkimuspäiväkirjani.
Tutkimukseni vahvisti näkemystäni, miten valmiit taideteokset eivät pysty välittämään sitä kaikkea, mitä niiden tekemiseen liittyy. Lasten ja vanhempien tarinat, kuvat, savieläimet, ilmeet, eleet ja rupattelu ovat kuljettaneet osallisuuden maailmaan, jossa jokainen on omalla persoonallisuudellaan ja kokemuksellaan tärkeä. Perheiden yhteiset taideprosessityöskentelykerrat mahdollistivat lapsen osallistumisen ja antoivat vanhemmille eväitä, joilla he voivat tukea lapsen kasvua ja taidollisia vahvuuksia.
Tutkimuksessa kysyn: Miten taideprosessityöskentely mahdollistaa lapsen ja vanhempien osallistumisen? Tarkastelun kohteena ei ole se, mitä lapsi ja vanhempi kertovat tarinoillaan, vaan enemmän kiinnitän huomiota siihen, miten heidän tarinansa muodostavat vuorovaikutussuhteen osallistuvalle kokemukselle. Pohdin myös, miten lapsi ja vanhempi osallistuvat taidekulttuurin ilmaisuprosessiin, jossa lopputulokselle ei aseteta päätavoitetta, vaan pääpaino on prosessin kokonaisvaltaisessa yhdessä olemisessa ja tekemisen riemussa.
Tutkimukseni teoreettis-metodologisissa valinnoissa tukeudun kerronnallisiin ja taidelähtöisiin lähestymistapoihin. Kerronnallisuus on tutkimuksessani tiedon välittäjä ja rakentaja. Tutkimukseni aineistona ovat perhekulttuurikurssin aikana kuvatut videot ja valokuvat, haastattelut ja oma tutkimuspäiväkirjani.
Tutkimukseni vahvisti näkemystäni, miten valmiit taideteokset eivät pysty välittämään sitä kaikkea, mitä niiden tekemiseen liittyy. Lasten ja vanhempien tarinat, kuvat, savieläimet, ilmeet, eleet ja rupattelu ovat kuljettaneet osallisuuden maailmaan, jossa jokainen on omalla persoonallisuudellaan ja kokemuksellaan tärkeä. Perheiden yhteiset taideprosessityöskentelykerrat mahdollistivat lapsen osallistumisen ja antoivat vanhemmille eväitä, joilla he voivat tukea lapsen kasvua ja taidollisia vahvuuksia.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]