Biopolymeerien valmistus ja käyttö muoveissa
Halonen, Essi (2015-05-05)
Halonen, Essi
E. Halonen
05.05.2015
© 2015 Essi Halonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505121508
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505121508
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu -tutkielmassa käsiteltiin biomuoveja ja niiden valmistusta uusiutuvista raaka-aineista. Lisäksi tutkielmassa käsiteltiin yleisesti muoveja, niiden kierrätystä sekä muovien ja biomuovien ympäristövaikutuksia.
Nykyään suurimmassa osassa kulutustavaroissa käytetään muoveja. Vuonna 2013 muoveja valmistettiin noin 46,3 miljoonaa tonnia. Vuonna 2007 muovijätettä muodostui Suomessa yli 200 000 tonnia. Muovijätteiden syntymistä tulisi ehkäistä ja muovijäte käsitellä niin, että luontoa kuormitettaisiin mahdollisimman vähän.
Tutkimusta biomuovien valmistuksesta ja niiden ympäristövaikutuksista on tehty jo useita vuosikymmeniä. Biomuovien käyttö on lisääntynyt kuluttajien keskuudessa paljon viimeisten 15 vuoden aikana. Biomuovien kehitystä on nopeuttanut huoli fossiilisten polttoaineiden käytöstä, raaka-aineiden ehtymisestä, kierrätyksestä ja luonnon saastumisesta. Biomuovi voi olla biopohjainen, biohajoava tai molempia. Biopohjainen muovi on orgaanista materiaalia, jossa hiili on peräisin uusiutuvista lähteistä. Biohajoavan muovin polymeerit hajoavat mikro-organismien vaikutuksesta hiilidioksidiksi, metaaniksi, vedeksi sekä epäorgaanisiksi yhdisteiksi.
Biomuovilaatuja ovat polyesterit, polyuretaanit, polyamidit sekä vinyylipolymeerit. Biopolymeerejä voidaan valmistaa kemiallisella synteesillä (polymaitohappo), katalyyttisesti (biopohjainen polyeteeni) tai muokkaamalla luonnontuotteita kemiallisesti (tärkkelys, selluloosa). Myös mikro-organismit voivat fermentoida biopolymeerejä (polyhydroksialkanoaatti).
Biopohjaisilla materiaaleilla on myös negatiivisia ympäristövaikutuksia. 100 % biopohjaisia ja biohajoavia muoveja pyritään kehittämään jatkuvasti, mutta nykyisin biohajoavaan materiaaliin tulee sekoittaa muita, mahdollisesti biohajoamattomia materiaaleja, mikäli biohajoavalla materiaalilla ei ole toivottuja ominaisuuksia. Tällöin muovi hajoaa vain osittain luonnossa ja luontoon kulkeutuu haitallisia materiaaleja ja kemikaaleja. Biomassan viljelemiseksi luontoa tulee muokata sen luonnollisesta tilastaan, jolloin ilmakehään vapautuu kasveihin ja maaperään sitoutunutta hiiltä, joka vaikuttaa edelleen ilmaston lämpenemiseen.
Nykyään suurimmassa osassa kulutustavaroissa käytetään muoveja. Vuonna 2013 muoveja valmistettiin noin 46,3 miljoonaa tonnia. Vuonna 2007 muovijätettä muodostui Suomessa yli 200 000 tonnia. Muovijätteiden syntymistä tulisi ehkäistä ja muovijäte käsitellä niin, että luontoa kuormitettaisiin mahdollisimman vähän.
Tutkimusta biomuovien valmistuksesta ja niiden ympäristövaikutuksista on tehty jo useita vuosikymmeniä. Biomuovien käyttö on lisääntynyt kuluttajien keskuudessa paljon viimeisten 15 vuoden aikana. Biomuovien kehitystä on nopeuttanut huoli fossiilisten polttoaineiden käytöstä, raaka-aineiden ehtymisestä, kierrätyksestä ja luonnon saastumisesta. Biomuovi voi olla biopohjainen, biohajoava tai molempia. Biopohjainen muovi on orgaanista materiaalia, jossa hiili on peräisin uusiutuvista lähteistä. Biohajoavan muovin polymeerit hajoavat mikro-organismien vaikutuksesta hiilidioksidiksi, metaaniksi, vedeksi sekä epäorgaanisiksi yhdisteiksi.
Biomuovilaatuja ovat polyesterit, polyuretaanit, polyamidit sekä vinyylipolymeerit. Biopolymeerejä voidaan valmistaa kemiallisella synteesillä (polymaitohappo), katalyyttisesti (biopohjainen polyeteeni) tai muokkaamalla luonnontuotteita kemiallisesti (tärkkelys, selluloosa). Myös mikro-organismit voivat fermentoida biopolymeerejä (polyhydroksialkanoaatti).
Biopohjaisilla materiaaleilla on myös negatiivisia ympäristövaikutuksia. 100 % biopohjaisia ja biohajoavia muoveja pyritään kehittämään jatkuvasti, mutta nykyisin biohajoavaan materiaaliin tulee sekoittaa muita, mahdollisesti biohajoamattomia materiaaleja, mikäli biohajoavalla materiaalilla ei ole toivottuja ominaisuuksia. Tällöin muovi hajoaa vain osittain luonnossa ja luontoon kulkeutuu haitallisia materiaaleja ja kemikaaleja. Biomassan viljelemiseksi luontoa tulee muokata sen luonnollisesta tilastaan, jolloin ilmakehään vapautuu kasveihin ja maaperään sitoutunutta hiiltä, joka vaikuttaa edelleen ilmaston lämpenemiseen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]