Ja kerran korvenkin helmahan näet valkoliljojen puhkeevan : Kainuun hengellinen herätys eli nk. härkösläisyys vuosina 1936–1977
Louhela, Liisa (2014-02-12)
Louhela, Liisa
L. Louhela
12.02.2014
© 2014 Liisa Louhela. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402131114
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402131114
Tiivistelmä
Tutkimuksessani käsittelen Kainuun hengellisen herätyksen, eli niin kutsutun härkösläisyyden vaiheita Kainuussa vuosina 1936–1977. Kysyn, millainen on horrossaarnaaja Adam Härkösen käsitys maailmanlopusta ja millaisia neuvoja hän antaa uskoville lopun aikojen edellä. Etsin Härkösen kiliastisten ja apokalyptisten painotusten opillisia ja aatehistoriallisia juuria. Kokoan niitä olosuhteita, jotka mahdollistivat liikkeen suosion Kainuussa 1900-luvun murrosvaiheissa. Haastattelujen kautta syvennän tietoa liikkeen saarnaajasta Onni Poutasesta, sekä etsin lisää tietoa Adam Härkösestä. Kysyn myös mitä maailmanlopun aiheesta muistetaan.
Tutkimukseni selventää liikkeen erikoislaatuisuuden syitä ja auttaa ymmärtämään Kainuun ilmapiiriä herätysvuosina. Tärkeimmät lähdeaineistoni ovat Härkösen kirjoittama saarnakokoelma "Matkaopas Jeesuksen seuraajille viimeisellä ahdingon ajalla", sekä hänen saarnoistaan koottu "Adam Härkösen horrossaarnoja". Etsin Härkösen uskonnollisia näkemyksiä hänen saarnoistaan, verraten niitä Raamatun teksteihin, sekä tiettyihin Härköstä edeltäneisiin saarnaajiin. Tutkimuskirjallisuuteni tärkeimmät teokset ovat Heikki Vaahtoniemen pastoraalitutkinto, sekä Per-Erik Buchtin kirkkohistorian laudatur-tutkielma. Tutkielmat kuvaavat erityisesti papiston ja härkösläisten välillä esiintynyttä tulehtuneisuutta. Tiina Tampion perinteentutkimuksen pro gradu -tutkielma "Härkösläisyys kuhmolaisten muistoissa" haastatteluineen on tarjonnut arvokasta taustatietoa.
Härkösen esittelemät lopun ajan merkit peilaavat aikansa modernisaatiokehitystä. Härkösen oppi maailmanlopun ajoista seuraa hyvin pitkälti Ilmestyskirjan kuvausta. Luetellessaan syntejä hän nojaa Ilmestyskirjan lisäksi Danielin kirjaan. Vain juoppous, maallisen lain rikkominen ja tarkasti Suomeen ja Neuvostoliittoon liitetyt ennusteet ovat hänen omia lisäyksiään. Härkösen korostamat hyveet ovat Uuden testamentin mukaisia. Yhteisiä uskonnollisia näkemyksiä Härkönen jakaa erityisesti herrnhutilaisen veljesseurakunnan perustajan N. L. von Zinzendorfin kanssa. Horrossaarnaajana hän liittyy suomalaisten horrossaarnaajien pitkään perinteeseen.
Haastateltavieni kokemukset ovat hyvin erilaiset. Aiempien tutkimusten mukaan härkösläiset ovat olleet hyvinkin yhtenäinen ryhmä ja maailmanlopun odotus on ollut yleistä. Haastattelumetodina toimii teemahaastattelu. Haastattelujen perusteella niin saarnaajien ennustukset, kuin yhteisöön kuuluminenkin kyseenalaistettiin. Onni Poutasta kritisoitiin Härköstä enemmän. Miehet ajautuivat lopulta erimielisyyksiin, jonka jälkeen heidän seuroissaan kulkijat määriteltiin ulkopuolisten toimesta härkösläisiksi tai poutaslaisiksi. Seuraväki koki nimitykset erittäin loukkaavina ja korosti olevansa Jumalan asialla. Ongelmallinen kysymys on, tulisiko termejä käyttää jatkotutkimuksessa lainkaan. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, onko kysymyksessä kaksi erillistä liikettä ja kuinka yhtenäisiä nämä liikkeet ovat olleet.
Tutkimukseni selventää liikkeen erikoislaatuisuuden syitä ja auttaa ymmärtämään Kainuun ilmapiiriä herätysvuosina. Tärkeimmät lähdeaineistoni ovat Härkösen kirjoittama saarnakokoelma "Matkaopas Jeesuksen seuraajille viimeisellä ahdingon ajalla", sekä hänen saarnoistaan koottu "Adam Härkösen horrossaarnoja". Etsin Härkösen uskonnollisia näkemyksiä hänen saarnoistaan, verraten niitä Raamatun teksteihin, sekä tiettyihin Härköstä edeltäneisiin saarnaajiin. Tutkimuskirjallisuuteni tärkeimmät teokset ovat Heikki Vaahtoniemen pastoraalitutkinto, sekä Per-Erik Buchtin kirkkohistorian laudatur-tutkielma. Tutkielmat kuvaavat erityisesti papiston ja härkösläisten välillä esiintynyttä tulehtuneisuutta. Tiina Tampion perinteentutkimuksen pro gradu -tutkielma "Härkösläisyys kuhmolaisten muistoissa" haastatteluineen on tarjonnut arvokasta taustatietoa.
Härkösen esittelemät lopun ajan merkit peilaavat aikansa modernisaatiokehitystä. Härkösen oppi maailmanlopun ajoista seuraa hyvin pitkälti Ilmestyskirjan kuvausta. Luetellessaan syntejä hän nojaa Ilmestyskirjan lisäksi Danielin kirjaan. Vain juoppous, maallisen lain rikkominen ja tarkasti Suomeen ja Neuvostoliittoon liitetyt ennusteet ovat hänen omia lisäyksiään. Härkösen korostamat hyveet ovat Uuden testamentin mukaisia. Yhteisiä uskonnollisia näkemyksiä Härkönen jakaa erityisesti herrnhutilaisen veljesseurakunnan perustajan N. L. von Zinzendorfin kanssa. Horrossaarnaajana hän liittyy suomalaisten horrossaarnaajien pitkään perinteeseen.
Haastateltavieni kokemukset ovat hyvin erilaiset. Aiempien tutkimusten mukaan härkösläiset ovat olleet hyvinkin yhtenäinen ryhmä ja maailmanlopun odotus on ollut yleistä. Haastattelumetodina toimii teemahaastattelu. Haastattelujen perusteella niin saarnaajien ennustukset, kuin yhteisöön kuuluminenkin kyseenalaistettiin. Onni Poutasta kritisoitiin Härköstä enemmän. Miehet ajautuivat lopulta erimielisyyksiin, jonka jälkeen heidän seuroissaan kulkijat määriteltiin ulkopuolisten toimesta härkösläisiksi tai poutaslaisiksi. Seuraväki koki nimitykset erittäin loukkaavina ja korosti olevansa Jumalan asialla. Ongelmallinen kysymys on, tulisiko termejä käyttää jatkotutkimuksessa lainkaan. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, onko kysymyksessä kaksi erillistä liikettä ja kuinka yhtenäisiä nämä liikkeet ovat olleet.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32008]