Masennus miesten kokemana
Huumonen, Henri (2013-11-14)
Huumonen, Henri
H. Huumonen
14.11.2013
© 2013 Henri Huumonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201311151869
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201311151869
Tiivistelmä
Tämä on kasvatuspsykologian pro gradu -tutkielma aiheesta ”Masennus miesten kokemana”. Työn tavoitteena on kuvailla ja ymmärtää miesten kokemaa masennusta. Tieteenteoreettisilta lähtökohdiltaan työ kuuluu rekonstruktiiviseen psykologiaan, tarkemmin sanottuna fenomenologiseen psykologiaan. Tutkimuksen taustalla on holistinen ihmiskäsitys. Holistisessa ihmiskäsityksessä ihmisen olemassaolon perusmuodot ovat tajunnallisuus, kehollisuus ja situationaalisuus. Työn tutkimusongelma on seuraava: ”Onko miesten kokemassa masennuksessa jotain yhteistä?”
Tutkimuksen aineistona on toimittaja Kari Saarisen teos ”Masennustarinoita”. Teoksessa kahdeksan miestä kertoo oman tarinansa elämästään ja masennuksesta. Kari Saarinen on haastatellut näitä miehiä, kirjoittanut heidän tarinansa puhtaaksi ja sen jälkeen vielä hyväksyttänyt tarinat miehillä. Tähän työhön on valittu neljän eri miehen tarinat. Merkittävin valintaperuste näiden tarinoiden valitsemiselle oli se, että näissä tarinoissa kuvaillaan masennusta selkeimmin ja kaikilla tarinoiden henkilöillä on diagnosoitu masennus.
Aineiston analysoinnissa on käytetty fenomenologisen psykologian analyysimenetelmää. Käytännössä menetelmä toimii niin, että ensin perehdytään tutkimusaineistoon. Tämän jälkeen aineistosta pyritään löytämään merkitysyksiköt, muutetaan ne tutkijan kielelle ja sitten muodostetaan keskeiset sisältöalueet ja siirretään merkitysyksiköt sisältöalueisiin. Tämän jälkeen muodostetaan sisältöalueista riippumattomat yksilökohtaiset merkitysverkostot.
Yksilökohtaisten merkitysverkostojen muodostamisen jälkeen muodostetaan yleinen merkitysverkosto/-verkostot. Tässä vaiheessa yksilökohtaiset merkitysverkostot mielletään ehdotelmiksi yleisestä tiedosta. Yksilökohtaisista merkitysverkostoista erotetaan merkityssuhteet toisistaan ja muutetaan ne merkityssuhde-ehdotelmiksi. Tämän jälkeen muodostetaan sisältöalueet ja sijoitetaan muodostetut merkityssuhde-ehdotelmat sisältöalueisiin. Sisältöalueiden pohjalta muodostetaan ehdotelmat yleisiksi merkitysverkostoiksi. Viimeiseksi tässä vaiheessa muodostetaan yleinen merkitysverkosto/yleiset merkitysverkostot. Tämän jälkeen seuraa vielä tutkittavan ilmiön ymmärtäminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työssä vertaillaan muodostettuja yleisiä merkitysverkostoja muuhun tutkimustietoon.
Yleisistä merkitysverkostoista nousi esiin kuusi merkitystihentymää, jotka ovat seuraavat: masentuneen kokemus lapsuudesta, masentuneen kokemus itsestä, masentuneen suhtautuminen työhön, masentuneen kokemat menetykset, kokemus masennuksesta ja siihen liittyvistä oireista ja masennus ja henkinen kasvu.
Työn luotettavuutta on pyritty lisäämään sillä, että jokainen analyysivaihe on kirjoitettu auki ja analyysivaiheista esitetään joitakin esimerkkejä. Lisäksi tutkimusmetodi ja tutkimuksen taustalla oleva ihmiskuva on kuvailtu tarkasti ja ne sopivat hyvin ihmisen kokemuksen tutkimukseen. Tutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä kaikkien niiden henkilöiden kesken, joiden tarinat liittyvät samaan yleiseen merkitysverkostoon.
Tutkimuksen aineistona on toimittaja Kari Saarisen teos ”Masennustarinoita”. Teoksessa kahdeksan miestä kertoo oman tarinansa elämästään ja masennuksesta. Kari Saarinen on haastatellut näitä miehiä, kirjoittanut heidän tarinansa puhtaaksi ja sen jälkeen vielä hyväksyttänyt tarinat miehillä. Tähän työhön on valittu neljän eri miehen tarinat. Merkittävin valintaperuste näiden tarinoiden valitsemiselle oli se, että näissä tarinoissa kuvaillaan masennusta selkeimmin ja kaikilla tarinoiden henkilöillä on diagnosoitu masennus.
Aineiston analysoinnissa on käytetty fenomenologisen psykologian analyysimenetelmää. Käytännössä menetelmä toimii niin, että ensin perehdytään tutkimusaineistoon. Tämän jälkeen aineistosta pyritään löytämään merkitysyksiköt, muutetaan ne tutkijan kielelle ja sitten muodostetaan keskeiset sisältöalueet ja siirretään merkitysyksiköt sisältöalueisiin. Tämän jälkeen muodostetaan sisältöalueista riippumattomat yksilökohtaiset merkitysverkostot.
Yksilökohtaisten merkitysverkostojen muodostamisen jälkeen muodostetaan yleinen merkitysverkosto/-verkostot. Tässä vaiheessa yksilökohtaiset merkitysverkostot mielletään ehdotelmiksi yleisestä tiedosta. Yksilökohtaisista merkitysverkostoista erotetaan merkityssuhteet toisistaan ja muutetaan ne merkityssuhde-ehdotelmiksi. Tämän jälkeen muodostetaan sisältöalueet ja sijoitetaan muodostetut merkityssuhde-ehdotelmat sisältöalueisiin. Sisältöalueiden pohjalta muodostetaan ehdotelmat yleisiksi merkitysverkostoiksi. Viimeiseksi tässä vaiheessa muodostetaan yleinen merkitysverkosto/yleiset merkitysverkostot. Tämän jälkeen seuraa vielä tutkittavan ilmiön ymmärtäminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työssä vertaillaan muodostettuja yleisiä merkitysverkostoja muuhun tutkimustietoon.
Yleisistä merkitysverkostoista nousi esiin kuusi merkitystihentymää, jotka ovat seuraavat: masentuneen kokemus lapsuudesta, masentuneen kokemus itsestä, masentuneen suhtautuminen työhön, masentuneen kokemat menetykset, kokemus masennuksesta ja siihen liittyvistä oireista ja masennus ja henkinen kasvu.
Työn luotettavuutta on pyritty lisäämään sillä, että jokainen analyysivaihe on kirjoitettu auki ja analyysivaiheista esitetään joitakin esimerkkejä. Lisäksi tutkimusmetodi ja tutkimuksen taustalla oleva ihmiskuva on kuvailtu tarkasti ja ne sopivat hyvin ihmisen kokemuksen tutkimukseen. Tutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä kaikkien niiden henkilöiden kesken, joiden tarinat liittyvät samaan yleiseen merkitysverkostoon.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]