"Paljon se ottaa ja paljon se antaa" : vanhempien kokemuksia monikkoarjesta ja lastenneuvolan tuesta monikkolasten ensimmäisenä vuonna
Eromäki, Paula; Hirvimäki, Maija (2006)
Eromäki, Paula
Hirvimäki, Maija
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2006
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-439
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-439
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa monikkoperheiden saaman tuen ja ohjauksen kehittämiseksi. Tavoitteena oli selvittää alle 1-vuotiaiden monikkolasten vanhempien kokemuksia jaksamisestaan ja lastenneuvolasta saamastaan tuesta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaista tukea monikkovanhemmat toivovat saavansa lastenneuvolasta ensimmäisenä vuonna. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä kesä' heinäkuussa 2006. Kyselyyn vastasi 44 monikkoperhettä, joista 22 muodosti lopullisen tutkimusjoukon. Perheiden monikkolapset olivat vastaushetkellä iältään kahdeksasta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Tutkimustulosten mukaan suurin osa monikkovanhemmista koki ensimmäisen vuoden raskaana. Suuri perhe ja kotitöiden sekä lastenhoidon määrä heikensivät vanhempien voimavaroja.Toisaalta vanhempien lasten myötä tulleet kokemukset vaikuttivat myönteisesti arjessa jaksamiseen. Lasten terveys ja hyvinvointi oli vanhemmille tärkeä voimavara. Ensimmäiseen vuoteen sisältyi huolia, syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunteita, mutta myös kiitollisuutta monikkovanhemmuudesta. Puoliso ja isovanhemmat olivat merkittävimmät tuen antajat monikkoarjessa. Ulkopuolinen apu tai sen puute vaikutti vanhempien jaksamiseen. Lastenneuvolan tuki koettiin pääosin riittämättömäksi, koska neuvolassa ei ollut huomioitu tarpeeksi monikkoperheen erityispiirteitä ja yksilöllistä tilannetta. Monikkovanhemmat toivoivat neuvolalta enemmän sosiaalista tukea emotionaalisen,tiedollisen, arvioivan kuin konkreettisenkin tuen muodossa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää pienten monikkolasten perheille annettavan sosiaalisen tuen kehittämisessä. Jatkotutkimushaasteina tulisi selvittää parisuhdetta ja sen hoitamista monikkoperheessä, isien kokemuksia monikkovanhemmuudesta sekä yksinhuoltajavanhemmuutta monikkoarjessa. Lisäksi olisi aiheellista tutkia monikkoperheiden saaman vertaistuen sisältöä sekä lastenneuvolan terveydenhoitajan näkökulmaa monikkoperheiden tukemiseksi. The aim of the study was to produce information in order to develop the support and guidance received by multiple families. It was our goal to take a look at how parents of multiplechildren under the age of one year felt about their coping and about the support provided by a child welfare clinic. The study also focused on finding out what kind of support multiple parents want to get from achild welfare clinic during the first year. A qualitative research method was used in the study. The material was gathered by means of an electronic inquiry in the June and July of 2006. 44 multiple families respondedto the inquiry; of them 22 families formed the final group to be studied. When the replies were being gathered, the age of the families' multiple children ranged from eight months to three years. The research material was analyzed by means of the method of inductive content analysis. The results of the study showed that most multiple parents felt the first year was heavy. A large family and a lot of household work and caring for the children taxed the parents'resources. On the other hand, experiences that came with elder children contributed to coping with day-to-daylife. Their children's health and well-being were an important resource to the parents. In the first year there were feelings of concern, guilt and inadequacy, but also of gratitude for multiple parenthood. In everyday life with multiple children the spouse and grandparents were the most important providersof support. Outside help or its absence affected the parents' coping. The kind of support given by child welfare clinics was mostly considered insufficient, because in these clinics not enough attention had been paid to the multiple family's specific features and individual situation. Multiple parents would have liked to receive more social support from the clinics in the form of emotional, mental, evaluative as well as concrete support. The findings of the study can be made use of in developing the social support given to the families of small multiple children. As future challenges, the relationship between husbandand wife, caring for it in multiple families, fathers' experiences of multiple parenthood as well as the position a single parent has in living from day to day with multiple children should be studied. Moreover, it would be useful to take a look at the contents of peer support received by multiple families and at the view a child welfare clinic public health nurse has on supporting multiple families.